Juhana E. Idänpään-Heikkilä Lääketieteen tiedejärjestöjen kansainvälisen neuvoston pääsihteeriksi
Lääketieteen tiedejärjestöjen kansainvälinen neuvosto (Council for International Organizations of Medical Sciences, CIOMS) on kutsunut pääsihteerikseen professori Juhana E. Idänpään-Heikkilän. YK:n alaiseen Tiedejärjestöjen Kansainväliseen Neuvostoon kuuluu yli sata tiedejärjestöä. WHO ja UNESCO perustivat Neuvoston vuonna 1948 kehittämään ihmiseen kohdistuvien lääketieteellisten tutkimusten eettisiä, tieteellisiä ja ihmisoikeussäännöksiä. Neuvosto työskentelee myös lääketurvallisuuden parantamiseksi. HIV ja AIDS leviävät kehitysmaissa nopeasti, geeniteknologinen tutkimus samoin kuin lääketutkimus kansainvälistyvät ja ihmiseen kohdistuva lääketieteellinen tutkimus hakeutuu yhä enemmän mm. kehitysmaihin, joissa kustannukset ovat vähäiset. Tämän vuoksi Neuvosto on luonut eettisiä säännöksiä ja tutkimusohjeistoja, jotka ottavat huomioon eri kulttuureista, uskonnoista ja perinteistä johtuvat erot, ja siten voidaan ihmiseen kohdistuvassa tutkimuksessa noudattaa kaikkialla mm. YK:n ihmisoikeuksien periaatteita. Idänpään-Heikkilän toimipaikka tulee olemaan Neuvoston päämajassa Genevessä.
Juhana E. Idänpään-Heikkilä sanoi, että neuvostolla on parhaillaan aikamoinen määrä ratkaistavia asioita, jotka otetaan pohdintaan sen maailmanlaajuisissa asiantuntijakokouksissa.
- Ensinnäkin Maailman Lääkäriliiton Helsingin julistus vuodelta 1964 on uudistumassa ja pureutuu mm. niihin periaatteisiin, joilla ihminen voidaan ottaa tutkimukseen soveltaen tämän päivän näkemyksiä. Julistuksen uudistaminen johtaa Neuvoston olemassa olevien ihmiseen liittyvien tutkimusohjeistojen tarkistuksiin ja välttämättömiin muutoksiin.
- Kun teollisuusmaissa on mm. lääketutkimuksiin lisääntyvästi jonoja, tutkimus on siirtynyt yhä enemmän kehitysmaihin. Siellä tutkimuksiin voidaan ottaa potilaita, joilla ei vielä ole mitään lääkehoitoja. Tutkimuksen päätyttyä nämä potilaat eivät useinkaan saa jatkohoitoa, vaikka sitä eittämättä tarvitsisivat. Perusterveydenhuoltoa ei ehkä ole, ja tutkimuksen rahoittaja ei sitoudu jatkohoitoihin. Ihmisten tietotaso ja odotukset ovat kehitysmaissa toiset kuin teollisuusmaissa. Monissa kulttuureissa ajatellaan, että koko perhe, kyläyhteisö tai ehkä koko väestö tulisi tutkimuksen jälkeen hoitaa, jos se tuotti hyväksi havaitun hoidon, esimerkiksi uuden lääkkeen. Tämä olisi kohtuullinen palkkio tutkimukseen osallistuneille, kertoi Idänpään-Heikkilä.
Helsingin julistuksen mukaan tutkimushenkilön tulisi aina antaa tietoon perustuva suostumus, ennen kuin hänet voidaan ottaa tutkimukseen mukaan. Näin ei ole tapana kaikissa kulttuureissa.
- Esimerkiksi Kiinassa yksilö ei yksin voi antaa suostumusta tutkimuksiin, vaan perhe ratkaisee asian. Muslimimaissa nainen ei voi antaa henkilökohtaisesti suostumustaan tutkimukseen, vaan suostumuksen antaa mies - esimerkiksi puoliso, veli tai isä. Ratkaisuksi tulee tällaisissa maissa välimiehen tai -naisen käyttäminen. Uskottu henkilö, johon nainen luottaa ja joka tietää, onko henkilöllä sairauksia, muita esteitä tai henkilökohtainen haluttomuus tutkimushenkilöksi, kerää tietoja ja antaa mahdollisesti sen jälkeen suostumuksen tutkimuksiin edustamansa naisen puolesta.
Idänpään-Heikkilä kertoi, että HIV:n ja AIDS:n suhteen neuvostossa on nyt kaksi merkittävää asiaa esillä.
- Tähänastisen tutkimuksen kohteena olevat rokotteet tekevät ihmisestä virheellisesti HIV-positiivisen. Toinen keskustelun alla oleva kysymys on hoidon priorisointi kehitysmaiden AIDS:ia sairastavan väestön keskuudessa. Esimerkiksi Afrikassa on ratkaistava, ketä pystytään hoitamaan, kun resursseja on vähän ja ne eivät riitä jokaisen hoitoon. Kaupungissa asuvat ihmiset pystytään hoitamaan helpommin kuin kaukana maaseudulla asuvat. Herää kysymys, hoidettaisiinko ensisijassa nuoria, lapsia, raskaana olevia vai työkykyisiä ihmisiä? Syntyy myös eettinen ongelma siitä, miten hoidetaan, kun lääketeollisuus on laskenut HIV-lääkkeitten hintoja. Lääkkeitä on, mutta ei laboratorioita, perusterveydenhuoltoa, asiantuntevaa henkilöstöä tai jakelujärjestelmiä. Lääkkeetkin ovat yhä kalliita, kun rahaa voi olla dollari tai kaksi asukasta kohti vuodessa terveydenhoitoon ja muut terveysongelmat, kuten malaria, tuberkuloosi tai tappava ripuli, tulisi myös hoitaa.
