Lääkehoidon kehittämiskeskuksen johtaja Taina Mäntyranta Lääkärin kliininen autonomia on hyvän hoidon paras tae

- Lääkärin kliinisestä autonomiasta kiinnipitäminen on varmin tae siitä, että potilas saa hyvää hoitoa, sanoo Lääkehoidon kehittämiskeskuksen johtaja, LL Taina Mäntyranta. Uuden keskuksen tehtävänä on edistää rationaalista lääkehoitoa: ennen kaikkea muuttaa hoitosuositukset ja näyttöön perustuva hoito käytännöksi kentällä, mutta myös välittää tietoa ja esimerkiksi seurata lääkkeenmääräämiskäytäntöä. Yhteistyötä keskus tekee varsinkin perusterveydenhoidon lääkärien kanssa.

Lääkehoidon kehittämiskeskus on riippumaton asiantuntijayksikkö, jolla ei ole viranomais- tai valvontatehtäviä. Sen työ on aivan aluillaan ja tarkka työnkuva vasta muotoutumassa. Taina Mäntyranta nimitettiin tehtäväänsä juhannuksen jälkeen, eikä muita virkoja ole vielä perustettu. Toiminnan vakiinnuttua keskuksessa työskentelee vajaat kymmenen henkeä, joista ainakin iso osa on lääkäreitä.

MITEN MUUTTAA HOITOSUOSITUS KÄYTÄNNÖKSI?

Taina Mäntyranta muistuttaa, että valtakunnallisia hoitosuosituksia on kohta 50. Useimmissa terveyskeskuksissa lääkäreille ei kuitenkaan ole varattu työaikaa käydä niitä yhdessä läpi systemaattisesti, vaan lääkärit ovat joutuneet perehtymään suosituksiin yksin, omalla ajallaan.

- Hoitosuositukset ovat välttämätön työkalu, mutta ne eivät yksin riitä. Lääkehoidon kehittämiskeskuksen tehtävänä on keskittyä niistä saadun tiedon järkevään käyttöön. Hyvän rationaalisen lääkehoidon vieminen käytäntöön yhteistyössä kentän kanssa on meidän tärkein toiminta-alueemme, Mäntyranta sanoo.

Liikkeelle lähdetään yhteistyössä aluksi kolmen, neljän sairaanhoitopiirin kanssa siten, että alueellinen kouluttaja käy piirin terveyskeskusten kanssa läpi kussakin talossa ajankohtaisia lääkehoidon kysymyksiä. Tavoitteena on tarkastella perusteellisesti muutamaa tauti- tai lääkeaineryhmää, arvioida kunkin terveyskeskuksen nykyinen hoitokäytäntö ja verrata sitä hoitosuosituksiin, sopia menettelytavoista jatkossa ja arvioida onnistuminen jälkikäteen. Alueelliset kouluttajat ovat itse yleislääkäreitä.

Lääkärin kliinistä autonomiaa korostavan Mäntyrannan mielestä on erittäin hyvä, etteivät lääkärit ala kovin radikaalisti muuttaa käytäntöjään esimiesten tai viranomaisten toiveesta. Terveyskeskuksissa tehtävän työn lähtökohtana onkin, että lääkärit itse arvioivat yhdessä omaa toimintaansa ja sopivat uusista käytännöistä.

- Hoitosuosituksia käytetään hyväksi, mutta arviointi lähtee paikallisesta tilanteesta ja terveyskeskuksen oman lääkärikunnan yhteisestä keskustelusta.

Terveyskeskuksissa arvioitavaksi otettavat sairaus- ja lääkeaineryhmät valitaan syksyn kuluessa. Ensimmäiseksi tartutaan ongelmallisiksi tiedettyihin alueisiin.

Mäntyrannan mukaan esimerkiksi uudet depressiolääkkeet ovat hyviä ja monille potilaille tarpeellisia, mutta niitä on jossain määrin alettu käyttää muuhunkin kuin sellaiseen hoitoon, jossa tehosta on näyttöä. Koska depression hoidosta on juuri valmistumassa myös Käypä hoito -suositus, soveltuisi aihe hyvin painotusalueeksi. Yhtään painotusaluetta ei kuitenkaan vielä ole lyöty lukkoon.

Esimerkiksi juuri lääkehoidon ongelmakohtien löytämiseksi keskuksen tehtävänä on seurata lääkemääräyskäytäntöjä.

- Vaikka Kela lähettää lääkäreille tilastopalautetta heidän lääkemääräyskäytännöstään, se ei riitä. Vähitellen on yritettävä luoda hyvän lääkehoidon kriteerejä, joihin lääkärit voivat itse peilata omaa käytäntöään. Lähivuosien tavoitteena voisi olla saada tällaisia hyvän lääkehoidon kriteerejä käytäntöön meidän koulutusverkostomme kautta, Mäntyranta sanoo.

LÄÄKÄREILLÄ KEFALOSPORINOOSI?

Lääkehoidon kehittämiskeskuksen keskeinen tehtävä on myös välittää riippumatonta lääkeinformaatiota: tietoa lääkkeen hoidollisesta arvosta, uuden lääkkeen asemasta suhteessa vanhempiin lääkkeisiin ja muihin hoitoihin sekä kustannusvaikuttavuudesta.

- Lääkekustannukset kasvavat vuosittain noin kymmenen prosenttia lähes automaattisesti. Ei millään maalla voi olla varaa siihen, että yksi osa terveydenhuollon menoista kasvaa automaatin tavoin joka vuosi, Taina Mäntyranta sanoo.

Lääkärit ovat hänen mukaansa joissain tapauksissa kovin nopeasti ottaneet käyttöön markkinoille tulevan uuden lääkkeen:

- On puhuttu lääkärien kefalosporinoosista, ja tuoreempia esimerkkejä löytyy ehkä tulehduskipulääkkeistä.

Koska lääkekustannusten kasvu johtuu suureksi osaksi nimenomaan uusista lääkkeistä, Lääkehoidon kehittämiskeskus tuottaa aluksi tietoa erityisesti niistä.

- Kun uusi lääke tulee markkinoille, siitä on nykyään tarjolla käytännössä vain kaupallista tietoa. Lääkärien käyttöön pitäisi kuitenkin saada uudesta lääkkeestä myös jonkinlainen taloudellinen arvio. Lääkefirmat tuottavat tällaista tietoa hintalautakunnalle, mutta se on salaista. Jos tätä tietoa saisi keskuksen käyttöön, terveystaloustieteilijä voisi muokata siitä sellaista julkista tietoa, jota lääkärit voisivat käyttää, Taina Mäntyranta miettii.

Hänen mukaansa Lääkelaitos on Tabu-lehdessään pystynyt jossain määrin tarjoamaan riippumatonta tietoa uusista lääkkeistä. Sen kaltaisen tiedon välittäminen saattaisi kuitenkin olla perusteltua siirtää Lääkehoidon kehittämiskeskukselle yhteistyössä Lääkelaitoksen kanssa.

- Lääkehoidon kehittämiskeskus voisi ehkä eri tavalla koota ja julkaista tietoa lääkkeen hoidollisesta arvosta ja myös kokonaistaloudellisuudesta. Olisi järkevää erottaa toisistaan myyntiluvan myöntäminen ja tiedonvälitys, etenkin kun kyseessä ovat uudet lääkkeet, hän huomauttaa.

Lääkäreihin kohdistuva runsas lääkemarkkinointi on Mäntyrannan mukaan erityinen haaste rationaalisen lääkehoidon edistämisessä. Jotta työtä pystyisi tekemään, on ymmärrettävä lääkemarkkinoinnin keinoja ja osattava reagoida niihin.

- Julkisen terveydenhoidon keskeisin tehtävä on edistää terveyttä väestössä, kun taas minkä tahansa firman, myös lääkefirman, keskeisin tavoite liittyy taloudelliseen voittoon. Tässä on väistämätön ristiriita. Silti meillä on myös yhteisiä intressejä lääkevalmistajien kanssa. Rationaalinen lääkehoito on tehokasta, turvallista, taloudellista ja tarkoituksenmukaista, ja on aivan selvää, että myös lääkevalmistajien tavoitteena ovat tehokkaat ja turvalliset lääkkeet. Meidän kannaltamme on kuitenkin äärimmäisen tärkeätä, että olemme riippumattomia, Taina Mäntyranta sanoo.