Neljä sadasta näkee huonosti liikenteessä
Huonosti näkevät autoilijat ovat todellinen riski liikenteessä. Optisen Alan Tiedotuskeskuksen tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että neljä kuljettajaa sadasta näkee varsin huonosti. Tutkimuksessa selvitettiin yli 3 200 kuljettajan näöntarkkuus, kontrastinäkö ja mahdollinen näkökenttäpuutos.Lähes 70 % tutkituista saavutti normaalin näöntarkkuuden, mutta yli neljällä prosentilla se oli joko kohtalainen tai heikko. Liikenteessä tämä merkitsee, että joka 125. kuljettaja ei täytä edes AB-kortin näöntarkkuusvaatimusta 0,5.
Hyvää kontrastinäköä pidetään keskeisenä edellytyksenä ajettaessa hämärässä, sumussa, sateessa ja lumisilla teillä, siis tyypillisesti suomalaisissa keliolosuhteissa. Kontrastinäölle ei kuitenkaan ole asetettu ajokorttilainsäädännössä minimivaatimuksia, eikä sen testaamiseen ole yhtenevää menetelmää.
Näkökenttäpuutos rajoittaa havaintokykyä mm. risteyksissä ja ajokaistan vaihdossa. Tutkimukseen osallistuneista näkökenttäpuutos oli yleisintä yli 70-vuotiailla, joista yli 6 % ei täyttänyt ajokortin näkökenttävaatimusta.
Kun kaikkia tutkittuja näön puutteita tarkasteltiin suhteessa ajokortin edellyttämiin näkövaatimuksiin, todettiin tutkimuksessa, että Suomessa on noin 100 000 ajokortin haltijaa, jotka eivät täytä ajokortin näkövaatimuksia.
Edellä mainittujen lisäksi tärkeä tekijä liikenteessä on häikäisyalttius ja häikäisystä palautuminen, johon voi kulua aikaa useita sekunteja. Vastaantulijan valoista sokaistunut autoilija joutuu ajamaan jopa satoja metrejä näkemättä kunnolla eteensä.
Monet näkemiseen liittyvät ongelmat kasautuvat vanhempaan väestöön. Yleisen ikääntymisen myötä heikkonäköisiä riskikuljettajia on liikenteessä yhä enemmän. Näön selvästi heiketessä jää ajamisesta luopuminen kuitenkin usein henkilön omaan harkintaan, jos ajokortti on vielä voimassa.
Maira Palosuo
