Jos töissä on kurjaa, katso peiliin
Valitettavasti autonomiaksi kutsutaan myös sellaista toimintaa, joka oikeasti on vain välinpitämätöntä käytöstä työkavereita tai esimiehiä kohtaan.
Työelämä muuttuu hengästyttävällä nopeudella eivätkä lääkärit voi tuudittautua siihen, että parantajan rooli suojelee ympäröivältä myllerrykseltä. Työhyvinvoinnin kannalta merkityksellistä on se, minkälaisilla pelisäännöillä töitä omassa lähiyhteisössä tehdään. Siksi jokaisen meistä kannattaa pyrkiä olemaan hieman parempi jäsen omassa työyhteisössään.
Autonomia sanana juontuu Kreikan kielestä ja tarkoittaa suunnilleen "elää oman lakinsa mukaan". Ehkä tästä johtuu se, että lääkärin autonomiaa näkee tulkittavan perustavalla tavalla väärin. Osa meistä kohottaa oman medisiinisen huippuosaamisensa myötä itsensä jalustalle, jonne tavalliset arjen askareet eivät muka ulotu. Parempi arki ei kuitenkaan ole kovin vaikeaa: Laita käytetyt kahvikupit tiskikoneeseen, sano työkavereille huomenta ja huolehdi loma- ja koulutusanomukset ajoissa valmiiksi.
Voisi ajatella, ettei tällaisista asioista tarvitsisi huomauttaa puolella sanallakaan maamme koulutetuimmalle ammattiryhmälle, mutta totuus on toinen. Moni hoitaa toki oman osuutensa työyhteisön hyvinvoinnista samalla pieteetillä kuin omat potilaansa. Jos kuitenkin omaa pääasiallista työtään pitää niin tärkeänä, että jättää kaikki mitättömän pienen vaivan vaativat asiat muiden hoidettavaksi, on ymmärtänyt oman roolinsa työpaikalla väärin. Valitettavasti autonomiaksi kutsutaan myös sellaista toimintaa, joka oikeasti on vain välinpitämätöntä käytöstä työkavereita tai esimiehiä kohtaan.
Olemme jokainen vastuussa omasta ja työyhteisömme hyvinvoinnista. Sitä ei voi ulkoistaa ylemmälle johdolle tai konsulteille. Jos työpaikalla on kurjaa, kannattaa syyn etsintä aloittaa katsomalla peiliin. Olenko minä sellainen työkaveri, jollaisen kanssa haluaisin lähteä kaljalle tai syömään? Oletko valmis tekemään kollegalle jotain, josta on hänelle suurta iloa, mutta mistä ei ole sinulle juurikaan haittaa eikä mitään hyötyä?
Huono käytös on mahdollista vain, jos se hiljaisesti hyväksytään tai ainakin painetaan villaisella. Työpaikalla kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta kaikki käytös ei ole. Väärinkäytetty autonomia on ollut vuosikymmeniä niin yleistä, että sen kuvitellaan olevan lääkäreille tärkeintä töissä. Työterveyslaitoksen tutkimuksessa on selvitetty, että autonomia on lääkäreille vasta kuudenneksi tärkeintä työelämässä. Meidän esimiesten ryhtiliikettä voisi jouduttaa tieto siitä, että palveleva johtaminen – siis jämäkkä, ammattilaisten onnistumisen mahdollistava esimiestyö – oli lääkäreille paljon autonomiaa tärkeämpää.
Mitä esimieheltä sitten odotetaan? Hänen toivotaan kuuntelevan sekä antavan tukea ja tilaa erilaisuudelle. Hänelle pitää voida uskaltaa puhua ja pyytää apua. Hän toivottavasti antaa eteenpäin vievää palautetta ja omaa rohkeutta tarttua ongelmiin. Hyvä esimies on aito eikä piiloudu rooliensa taakse. Nämä ovat alun perin nuorten opiskelijoiden toiveita tulevaisuuden esimiehille, mutta näitä ohjeita noudattamalla jokainen meistä voi olla parempi työyhteisön jäsen, kollega ja alainen. Hyvän esimiehen ja hyvän työntekijän ominaisuudet eivät juuri toisistaan eroa.
Petja Orre
Kirjoittaja on Keravan kaupungin johtava ylilääkäri.
