1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Miksi lääkäri ei ilmoita rikosepäilystä?
Kommentti

Miksi lääkäri ei ilmoita rikosepäilystä?

Tässä on systeemin heikko kohta. Meissä hyvään uskovissa, auttamaan koulutetuissa, ihmeitäkin tekevissä ihmisissä.

Miksi lääkäri ei ilmoita rikosepäilystä? Kuva 1 / 1

Oulun insestioikeudenkäynti havahdutti jälleen pohtimaan rikoksien tunnistamista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Miksi lapseen kohdistuvien rikoksien epäilyt jäävät ilmoittamatta? En usko lääkärien tai sosiaalityöntekijöiden välinpitämättömyyden olevan kovinkaan yleinen ongelma. Kiire vaikuttaa varmasti. Yleisintä lienee kokonaiskuvan puuttuminen, liika hyvän uskominen tai väärään hommaan keskittyminen.

Tiedoksi ja vahvistukseksi: lääkärinä toimiessa täytyy tehdä ilmoitus poliisille epäillessään lapseen kohdistunutta rikosta. Lääkärin oppiarvo, virkanimike, toimipaikka tai erikoisala ei tätä muuta. Kyse ei ole valinnasta vaan velvollisuudesta. Salassapitovelvollisuuden saa rikkoa, kun rikoksesta olisi tuomittava vähintään 2 vuoden rangaistus. Lapseen kohdistuvassa rikoksessa siis käytännössä aina.

Pahaa on vaikea tunnistaa, jos luulee pedofilian näkyvän naamasta.

Vanha systeemi oli monipolvisempi. Sairaalassa toimiva lääkäri ilmoitti sairaalan sosiaalityöntekijälle, joka mietti, olisiko syytä tehdä lastensuojeluilmoitus. Ilmoituksen saatuaan lastensuojelun sosiaalityöntekijä mietti tehdäänkö tutkintapyyntö poliisille. Matkaan mahtui monta inhimillistä erehdystä, hyvällä tarkoitettua villalla painamista, sekaannuksia, tehotonta seurantaa ja mahdollisuus vähättelyynkin.

Läheltä piti esimerkiksi sairaalassa, jossa intoksikaation hoidossa olleet vanhempi ja lapsi oltiin kotiuttamassa. Vointi oli jo molemmilla hyvä, ei tarvetta kontrolleihin. Somatiikkaan keskittyessä ei sama lääkecocktail kummankin veressä herättänyt lisäkyselyjä tai -epäilyjä. Kyseessä oli kuitenkin laajennettua itsemurhaa lääkkeillä yrittänyt vanhempi. Itsemurha ei ole rikos, mutta lapsen kemiallinen pahoinpitely on.

Vammoja tuottanut raiskaus tai muu selkeäpiirteinen fyysinen väkivalta on helppo tunnistaa. Yleensä teko on salakavalampi tai helposti tapaturmaksi selitetty. Sijoiltaanmenot, palovammat ja putoamiset voivat olla heitteille jättämällä aiheutettuja ruumiinvammoja. Vilpittömänoloista vanhempaa on helppo uskoa, sattuuhan näitä, omakin lapsi on iskenyt käden lieden kuumalle levylle.

Tässä on systeemin heikko kohta. Meissä hyvään uskovissa, auttamaan koulutetuissa, ihmeitäkin tekevissä ihmisissä, joiden on ollut pakko työssään osata suurin piirtein kaikki ja mielellään vähän päälle. Alamme huomaamattamme arvioida vanhempien uskottavuutta tai lapsen kertomuksen todenpitävyyttä, jopa verrata niitä omaan elämäämme. Meidän lääkäreiden täytyy tietää paljosta paljon, mutta tätä meidän ei tarvitse osata. Se homma kuuluu poliisille.

Lue myös

Onhan meitä muitakin. Sairaan- ja lähihoitajia, opettajia, puheterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä, koulupsykologeja, terveydenhoitajia – loputon lista ihmisiä, jotka näkevät ja kuulevat, mutta eivät velvollisuudesta huolimatta ilmoita, koska ei kai nyt sentään. Pahaa on vaikea tunnistaa, jos luulee pedofilian näkyvän naamasta. Ikävä kyllä pahoinpitelijät eivät puhu tietyllä painotuksella, eivätkä lapset oireile vain tilastollisesti merkittäväksi todistetulla tavalla.

Rikosepäilyksestä ilmoittajalla ei ole vastuuta todistaa rikoksen tapahtuneen. Pelkkä epäily riittää. Älä siis "kuulustele" lasta, nuorta tai vanhempaa. Älä yritä esittää nokkelia kysymyksiä tai johdatella kertomusta. Sen sijaan kuvaa löydökset. Kirjaa sanomiset pilkulleen. Vie asia eteenpäin. THL:n Lastensuojelun käsikirja on tässä oiva apu. Sieltä saa valmiin ilmoituslomakkeen mm. poliisia varten.

LL Janna Rantala on lastenpsykiatri, psykoterapeutti ja tietokirjailija, joka myös kouluttaa lastenpsykiatriaan ja vanhemmuuteen liittyvistä aiheista.

Kirjoittajat
Janna Rantala

Etusivulla juuri nyt

Työssä
Kun aika on – näin lopetat vastaanoton

Lääkäri ei voi lopettaa vastaanottoaan noin vaan.

Tieteessä
Lääkkeiden riskinjakosopimuksille on selvä tarve

Sairaaloiden ja lääkeyritysten sopimukset ovat yleistyneet Suomessakin.

Ajassa
Mihin yleislääkäripäivystäjää tarvitaan yöllä?

Ei pidä lähteä lääkärin ammattiin, jos ajattelee, että tehdään virkamiestyötä virka-aikana päiväsaikaan, sanoo lääkintöneuvos Timo Keistinen.

Liitossa
Laatupalkinnosta kilpailee kolme finalistia

Yksi finalisteista on Heinola, jossa on kehitetty vanhuspalveluiden lääkäritoimintaa – kuvassa ovat johtava ylilääkäri Kirsi Timonen sekä geriatrian erikoislääkärit Pirjo Peltomäki ja Markus Peltonen.

Tiedepääkirjoitus
Parkinsonin tauti – uraatistako apua?

Uraattitason nostaminen farmakologisesti voisi hidastaa sekä motoristen että kognitiivisten oireiden etenemistä, kirjoittaa Tua Annanmäki.

Ajassa
Mukana porukassa

– Johtoryhmässä on päässyt tutustumaan työyhteisöön laajemmin, kertoo erikoistuva lääkäri Joel Holmen.