1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Miksi lääkäri ei ilmoita rikosepäilystä?
Kommentti

Miksi lääkäri ei ilmoita rikosepäilystä?

Tässä on systeemin heikko kohta. Meissä hyvään uskovissa, auttamaan koulutetuissa, ihmeitäkin tekevissä ihmisissä.

Miksi lääkäri ei ilmoita rikosepäilystä? Kuva 1 / 1

Oulun insestioikeudenkäynti havahdutti jälleen pohtimaan rikoksien tunnistamista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Miksi lapseen kohdistuvien rikoksien epäilyt jäävät ilmoittamatta? En usko lääkärien tai sosiaalityöntekijöiden välinpitämättömyyden olevan kovinkaan yleinen ongelma. Kiire vaikuttaa varmasti. Yleisintä lienee kokonaiskuvan puuttuminen, liika hyvän uskominen tai väärään hommaan keskittyminen.

Tiedoksi ja vahvistukseksi: lääkärinä toimiessa täytyy tehdä ilmoitus poliisille epäillessään lapseen kohdistunutta rikosta. Lääkärin oppiarvo, virkanimike, toimipaikka tai erikoisala ei tätä muuta. Kyse ei ole valinnasta vaan velvollisuudesta. Salassapitovelvollisuuden saa rikkoa, kun rikoksesta olisi tuomittava vähintään 2 vuoden rangaistus. Lapseen kohdistuvassa rikoksessa siis käytännössä aina.

Pahaa on vaikea tunnistaa, jos luulee pedofilian näkyvän naamasta.

Vanha systeemi oli monipolvisempi. Sairaalassa toimiva lääkäri ilmoitti sairaalan sosiaalityöntekijälle, joka mietti, olisiko syytä tehdä lastensuojeluilmoitus. Ilmoituksen saatuaan lastensuojelun sosiaalityöntekijä mietti tehdäänkö tutkintapyyntö poliisille. Matkaan mahtui monta inhimillistä erehdystä, hyvällä tarkoitettua villalla painamista, sekaannuksia, tehotonta seurantaa ja mahdollisuus vähättelyynkin.

Läheltä piti esimerkiksi sairaalassa, jossa intoksikaation hoidossa olleet vanhempi ja lapsi oltiin kotiuttamassa. Vointi oli jo molemmilla hyvä, ei tarvetta kontrolleihin. Somatiikkaan keskittyessä ei sama lääkecocktail kummankin veressä herättänyt lisäkyselyjä tai -epäilyjä. Kyseessä oli kuitenkin laajennettua itsemurhaa lääkkeillä yrittänyt vanhempi. Itsemurha ei ole rikos, mutta lapsen kemiallinen pahoinpitely on.

Vammoja tuottanut raiskaus tai muu selkeäpiirteinen fyysinen väkivalta on helppo tunnistaa. Yleensä teko on salakavalampi tai helposti tapaturmaksi selitetty. Sijoiltaanmenot, palovammat ja putoamiset voivat olla heitteille jättämällä aiheutettuja ruumiinvammoja. Vilpittömänoloista vanhempaa on helppo uskoa, sattuuhan näitä, omakin lapsi on iskenyt käden lieden kuumalle levylle.

Tässä on systeemin heikko kohta. Meissä hyvään uskovissa, auttamaan koulutetuissa, ihmeitäkin tekevissä ihmisissä, joiden on ollut pakko työssään osata suurin piirtein kaikki ja mielellään vähän päälle. Alamme huomaamattamme arvioida vanhempien uskottavuutta tai lapsen kertomuksen todenpitävyyttä, jopa verrata niitä omaan elämäämme. Meidän lääkäreiden täytyy tietää paljosta paljon, mutta tätä meidän ei tarvitse osata. Se homma kuuluu poliisille.

Lue myös

Onhan meitä muitakin. Sairaan- ja lähihoitajia, opettajia, puheterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä, koulupsykologeja, terveydenhoitajia – loputon lista ihmisiä, jotka näkevät ja kuulevat, mutta eivät velvollisuudesta huolimatta ilmoita, koska ei kai nyt sentään. Pahaa on vaikea tunnistaa, jos luulee pedofilian näkyvän naamasta. Ikävä kyllä pahoinpitelijät eivät puhu tietyllä painotuksella, eivätkä lapset oireile vain tilastollisesti merkittäväksi todistetulla tavalla.

Rikosepäilyksestä ilmoittajalla ei ole vastuuta todistaa rikoksen tapahtuneen. Pelkkä epäily riittää. Älä siis "kuulustele" lasta, nuorta tai vanhempaa. Älä yritä esittää nokkelia kysymyksiä tai johdatella kertomusta. Sen sijaan kuvaa löydökset. Kirjaa sanomiset pilkulleen. Vie asia eteenpäin. THL:n Lastensuojelun käsikirja on tässä oiva apu. Sieltä saa valmiin ilmoituslomakkeen mm. poliisia varten.

LL Janna Rantala on lastenpsykiatri, psykoterapeutti ja tietokirjailija, joka myös kouluttaa lastenpsykiatriaan ja vanhemmuuteen liittyvistä aiheista.

Kirjoittajat
Janna Rantala

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Räväkkä mainoskampanja tuotti tulosta

Eksote sai lisää lääkäreitä.

Tieteessä
Verestä löydetyt merkkiaineet ensiaskel räätälöityyn terveydenhuoltoon

Veren aineenvaihdunnan merkkiaineet liittyvät riskiin menehtyä seuraavien 5–10 vuoden aikana.

Kommentti
Yhteisöllistä pöhinää etsimässä

– Parista scifikirjailijasta ei olisi uuden suunnittelussa haittaa, kirjoittaa Jari Turunen.

Blogi
Työtä vuorotta?

Pääsin testaamaan toisenlaista työaikaa ja huomasin nopeasti eron, kirjoittaa Terhi Savolainen.

Tieteessä
Väitös: Sote-uudistus ei onnistu ilman yhteisiä tavoitteita

Väitöstutkija ehdottaa luovan hallinnan mallia, jonka avulla voidaan johtaa ja kehittää alueellisia sote-palvelutuotannon arvoverkkoja.