1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Tyytyä vai sitoutua?
Kommentti

Tyytyä vai sitoutua?

Työtyytyväisyys tai -tyytymättömyys eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne aiheutuvat toisistaan riippumattomista tekijöistä.

Tyytyä vai sitoutua? Kuva 1 / 1

Viime aikoina mielessäni on pyörinyt kaksi nimeä, Paavo ja Frederick.

Paavo oli lokki. Raajarikko, jonka isoisäni otti suojiinsa. Paavo eli vapaasti, mutta kellon lyödessä Paavolle tutuiksi tulleita lukuja sen omintakeinen muoto ilmaantui taivaalle ja lintu kaarteli alas ahtaaseen pihaan pulleita silakoita hakemaan. Syksyisin Paavo lähti, etelään kai, ei se tarkemmin kertonut, tekemään lokkijuttujaan. Mutta aina kevään myötä Paavo palasi, kaikkineen seitsemänä vuotena.

Periaatteessa kaikki on kohdillaan, tai ainakaan mikään ei ole varsinaisesti vialla, mutta silti jotain puuttuu.

Samassa pihapiirissä ruokittiin kaikki muutkin sinne eksyneet ja siksi kai tulijoita riittikin. Osa kesyyntyi, mutta teljetyksi jouduttuaan säyseäkin eläin muutti luontonsa. Silloin niillä oli tavoitteita vain yksi: päästä pois.

Frederickiin tutustuin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Frederick Herzberg oli yhdysvaltalainen psykologi, joka kohdisti huomionsa työtyytyväisyyden tutkimiseen. Frederick jakoi työtyytyväisyyden sitä lisääviin tyytyväisyys- eli motivaatiotekijöihin ja sitä laskeviin tyytymättömyys- eli hygieniatekijöihin. Mikä hänen tutkimuksissaan oli mullistavaa, oli havainto siitä, etteivät tyytyväisyys- tai tyytymättömyystekijät ole samoja tai toistensa vastakohtia, vaan ne ovat toisistaan riippumattomia.

Motivaatiotekijöitä ovat esimerkiksi kokemukset onnistumisesta, työn merkityksellisyydestä ja henkilökohtaisesta kasvusta sekä uralla eteneminen. Nämä tekijät kuvaavat suhdettamme itse työhön. Motivaatiotekijöiden läsnäolo lisää työtyytyväisyyttä, mutta niiden puute ei johda tyytymättömyyteen, vaan ei-tyytyväisyyteen. Periaatteessa kaikki on kohdillaan, tai ainakaan mikään ei ole varsinaisesti vialla, mutta silti jotain puuttuu. Työ ei tyydytä, innosta saati haasta huippusuorituksiin.

Hygieniatekijöitä ovat esimerkiksi työyhteisö, työvälineet ja muut työn puitteet, palkka sekä ammattiliitto. Ne eivät kuvaa suhdettamme itse työhön, vaan suhdettamme työympäristöön. Niukkuus hygieniatekijöissä lisää työtyytymättömyyttä, mutta niiden runsaus ei johda tyytyväisyyteen vaan ei-tyytymättömyyteen. Jos Kalasataman jokaiseen vastaanottohuoneeseen järjestyisi ikkuna, se vähentäisi työntekijöiden ahdinkoa, muttei sen enempää.

Yksinkertaistuksiin taipuvaisena tiivistäisin, että hygieniatekijöillä saavutetaan rima, motivaatiotekijöillä ponkaistaan sen yli.

Lukumäärällisesti maassamme on enemmän lääkäreitä kuin koskaan ja ikäluokista yhä suurempi osa koulutetaan lääkäreiksi. Jostain syystä lääkärit vain… katoavat.

Lue myös

Ratkaisuksi on tarjottu koulutusmäärien kasvua, terveyskeskusvelvoitteita, kilpailun lisäämistä, palkkojen nostoa, virkapohjien lisäämistä, sitoutumisbonuksia, festarilippuja ja lupauksia työolojen kuntoon laittamisesta (mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan). Jokainen näistä keinoista toimii lyhytaikaisesti, eräänlaisen sisäänheittäjän roolissa. Mikäli Frederickiä on uskominen, yksikään esitetyistä keinoista ei motivoi, vaan lähinnä ehkäisee tyytymättömyyttä – siis tuottaa ei-tyytymättömyyttä. Siksi parhaatkaan niistä eivät tule johtamaan sitoutumiseen tai minimivelvoitteet ylittävään suoritukseen.

Voidaan tietenkin kysyä, onko työtyytyväisyydellä väliä. Ei välttämättä, mutta jos siihen ei kiinnitetä huomiota, on muistettava varmistaa, että pyöröoven edessä riittää sisäänheittäjiä jatkossakin.

Eivät huolellisesti valitut pulleat silakatkaan olisi Paavoa pidätelleet, jos se ei olisi voinut samalla toteuttaa lokkijuttujaan. Paavo olisi siirtynyt laihaan jokikalaan.

Kirjoittaja on tamperelainen lääkäri ja entinen lokkien hoitaja.

kuva: Laura Vesa

Kirjoittajat
Marika Kandell

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Työnjako uusiksi

Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen haluaisi terveydenhuoltoon lisää moniammatillisuutta.

Kolumni
Mikä on minun vastuullani?

Kun on tekojen aika ja kerjäläinen ojentaa kätensä kadulla, kaikki muuttuu toiseksi, itsevarmuus hämmennykseksi, kirjoittaa Reetta Huttunen.

Ajassa
Kahdeksan hakee Valviran ylijohtajaksi

Virka täytetään ensi vuoden alusta viiden vuoden määräajaksi.

Tieteessä
Kliinisen työn ja tutkimuksen yhdistämistä pitäisi helpottaa

Turun yliopistossa väittelevä Minna Tervahartiala kokee, että tutkimustyö antoi syvempää ymmärrystä lääketieteestä ja sen kehityksestä.

Ajassa
Lastenortopedi epäilee MOT:n väitteitä

– Lapsia sidotaan vain lääketieteellisin perustein, HUS:n Uuden lastensairaalan kirurgian ylilääkäri sanoo.

Maailmassa
Kolmen instrumentin taitaja

Lauri Ahokkaan sormet käsittelevät yhtä tottuneesti tahtipuikkoa, konserttiflyygelin koskettimia ja silmämikroskooppia.