Hoidetaan autoimmuunituhot, ei tuhota potilasta
Herään sairaalassa ja katseeni kohtaa viitisen silmäparia yläpuolellani. Kaikki puhuvat, pyytävät nostamaan pyjamaa ja koskettelevat. Tällaiselta tuntuu, kun sairastaa harvinaista sairautta ja on ihmetyksen, opettamisen ja opiskelun kohde.
Osa kasvoista puhuu vierasta kieltä, mutta onhan tuossa silmäviidakossa joku tuttukin, oma lääkäri. Muistoon liittyy tunne siitä, että kukaan vaan ei huomannut sanoa lapselle mitään, saati lupaa kysyä. Toinen muististani kirpoava karu kokemus on munasarjatuhon toteaminen. Olin tuolloin alle…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
