Liisa Keltikangas-Järvinen on psykologian emeritaprofessori, jonka ura on painottunut persoonallisuuden ja temperamentin tutkimukseen. Hän on julkaissut teoksia muun muassa itsetunnosta sekä temperamentin yhteydestä koulumenestykseen ja elämänhallintaan.

Itsekkyyden aika -kirjaa ei ehkä ole suunniteltu testamentiksi, mutta sellaiselta se tuntuu, sillä kirja kattaa valtavan määrän psykologisia teemoja, joiden keskiössä ovat sekä yksilön suhde yhteiskuntaan että erilaisten kulttuuristen muutosten vaikutus yksilön hyvinvointiin.

Tutkimukseen ja kokemukseen pohjautuvat huomiot ovat osuvia ja tunnistettavia. Keltikangas-Järvinen osaa avata ilmiöiden taustoja tavalla, joka kytkee ne osaksi kehityskaarta, jonka takana on sekä aktiivisia valintoja että teknologisen kehityksen ennakoimattomia sivuvaikutuksia.

Yksi kirjan kantavia teemoja on yksilöllisyys tai pikemminkin yltiöyksilöllisyys. Yksilöllisyys toi mukanaan taloudellisen menestyksen, tasa-arvon, ihmisen mahdollisuudet ja oikeudet, mutta kun yksilöllisyys muuttui itsekkyydeksi, ovat seuranneet masennus, ahdistus, työuupumus ja sosiaaliset pelot.

Keskeisiä aiheita kirjassa ovat myös tunteet ja kyky käsitellä niitä, kestävän minäkuvan rakentumisen merkitys sekä sosiaalisen median vaikutus ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Koskaan ennen ei riippuvuus muiden hyväksynnästä ole ollut yhtä voimakasta kuin nykyään.

Yhteiskunnan valinnat, kuten yksilölliset opintopolut, etäopiskelu ja etätyö, tukevat kulkua kohti lisääntyvää individualismia ja samalla pois yhteisöllisyydestä. Poliittiset ratkaisut, jotka nähdään puhtaasti taloudellisina, ovat myös arvovalintoja, jotka ohjaavat kulttuuria ihmisen psyykkisen hyvinvoinnin kannalta epätoivottuun suuntaan.

Kirjan esitystapa on yleistajuinen eikä tieteellinen, joten lähdeviitteitä ei ole. Toistolta ei täysin vältytä, mutta sen tälle ihmisen psykologian ja yhteiskunnan yhteentörmäystä erinomaisesti kuvaavalle runsaudensarvelle antaa mielellään anteeksi.

Jan Schugk