Milloin valitaan biologinen hoito reumasairauteen?

Käytössä olevat uudet biologiset hoidot vaikuttavat spesifisesti tulehdusreaktion keskeisiin välittäjäaineisiin estäen TNF-alfa:n (etanersepti, infliksimabi ja adalimumabi) tai interleukiini-1:n (anakinra) vaikutusta.

Anna Karjalainen, Marjatta Leirisalo-Repo, Timo Möttönen

Onko nivelreuman ennuste parantunut?

Nivelreuman ennusteen mittareina voidaan käyttää potilaiden toimintakyvyn, työkyvyn, vammaisuuden ja siitä johtuvan avuntarpeen muutoksia sekä nivelten radiologisia löydöksiä, taudista johtuvien komplikaatioiden hoitotarvetta ja kuolleisuutta.

Markku Kauppi, Oili Kaipiainen-Seppänen

Systeemiset sidekudostaudit ja käytännön lääkäri

Systeemiset sidekudostaudit ovat etiologialtaan tuntemattomia, kroonisia sairauksia, joiden kliininen kuva on hyvin monimuotoinen ja joissa esiintyy runsaasti immunologisia poikkeavuuksia.

Heikki Julkunen, Marja Hietarinta

Tiekartta vaskuliitteihin

Vaskuliittien tiekartassa tärkein sääntö on pysähtyä miettimään vaskuliitin mahdollisuutta yllättäen kehittyneessä ja hyppäyksittäin etenevässä yleisoireisessa monielinvauriossa, jonka voi selittää verisuonien seinämien vaurioilla.

Tom Pettersson, Yrjö T. Konttinen

Lyhyesti: Vähentävätkö särkylääkkeet keuhkosyöpäriskiä?

Yhdysvalloissa kuolee vuosittain miljoona ihmistä keuhkosyöpään; näistä n. 90 % on ollut tupakoijia. Nonsteroidaalisilla anti-inflammatorisilla särkylääkkeillä (NSAID) on todettu mahdollista kemopreventiivistä vaikutusta sekä paksusuoli- että rintasyöpään sairastumisen suhteen. Eläin- ja humaanitutkimuksissa on herännyt epäily siitä, että NSAID-lääkkeiden käyttö voisi vähentää myös keuhkosyövän kehittymisen riskiä, mutta tutkimuksia on haitannut tilastollisen voiman puute.

Hannu Puolijoki

Eivätkö insuliiniherkisteet olekaan vaarallisia sydämen vajaatoimintapotilaille?

Tiatsolidiinidionit voivat aiheuttaa nesteretentiota sydämen vajaatoiminnan yhteydessä ja vaikea sydämen vajaatoiminta on metformiinin vasta-aihe. Varoituksista huolimatta lääkkeitä käytetään tässäkin potilasryhmässä. Niinpä amerikkalaiset kardiologit tarkastelivat jälkikäteen yli 16 000 diabetesta sairastavan potilaan selviytymistä sen jälkeen, kun he olivat olleet sydämen vajaatoiminnan takia sairaalahoidossa.

Juhani Airaksinen

Virtsatiekiven hoito, quo vadis?

Kehonulkoisen kivenmurskaushoidon (ESWL) aikaansaamassa euforiassa ovat virtsatiekivien endo-urologiset hoitokeinot jääneet kakkosvaihtoehdoksi, ja kivien synnyn syihin kohdistuva hoito sekä kiviprofylaksia päässeet huolestuttavasti hämärtymään. Viime aikoina ESWL:aa on kuitenkin kritisoitu enenevästi tiettyjen kivityyppien (kuten munuaisen alakaliksin kivet) epätyydyttävistä hoitotuloksista ja monista tarvittavista uusintahoitokerroista.

Ossi Lindell

Sirolimuusi parantaa Kaposin sarkooman elinsiirtopotilaalla

Elinsiirron saaneilla potilailla on suurentunut syöpäriski. Kun immunosupressiivinen lääkitys on jatkunut 20 vuotta, on 40 %:lla potilaista todettu syöpä. Elinsiirron saaneilla todetaan iholla ilmenevää Kaposin sarkoomaa 500 kertaa useammin kuin muulla väestöllä. Kaposin sarkooma on yleensä itsepäisesti alaraajojen iholla uusiutuva tauti, jota ei yleensä voida kirurgisesti parantaa, ja sädehoidonkin apu jää usein palliatiiviseksi.

Sirkku Jyrkkiö

Harhan mekanismi selkiytyy

Kuuloharhan perimmäinen luonne on epäselvä. Kannatusta saaneen hypoteesin mukaan kuuloharha syntyy, kun itse tuotettu sisäinen puhe tulkitaan väärin ulkoa tulleeksi puheeksi. Kilpailevan teorian mukaan kyse on aivojen kuulokuoren primaarista aktivaatiosta. Aivojen kuvantamistutkimukset ovatkin osoittaneet, että sekä puheen tuottamiseen että sen aistimiseen liittyvät aivoalueet aktivoituvat kuuloharhan yhteydessä, mutta avoin kysymys on ollut, onko kyse yhtäaikaisesta vai peräkkäisestä aivotapahtumasta.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Salisyylihappo takrolimuusin kyytipoikana psoriaasin hoidossa

Takrolimuusivoide ei ole osoittautunut tehokkaaksi plakkipsoriaasin hoidossa, vaikka sillä onkin vaikutusta taipeiden ja kasvojen psoriaasiin. Tehon puute plakkipsoriaasissa johtuu ilmeisesti puutteellisesta penetraatiosta ihoon. Tässä 12 viikkoa kestäneessä vain 24 potilaan tutkimuksessa 6-prosenttista salisyylihappoa levitettiin iholle geelinä kahdesti päivässä. Geelin kuivuttua sama alue voideltiin 0,1-prosenttisella takrolimuusivoiteella. Kontrollina toimi potilaan kehon toinen puoli, johon levitettiin salisyyligeeliä ja pelkkää voidepohjaa ilman takrolimuusia. Salisyylihappogeelin ja takrolimuusin yhdistelmällä saatiin tilastollisesti merkitsevä ero psoriaasiläiskien paranemisessa. Tämän tutkijalähtöisen kokeen jälkeen jäädään odottelemaan farmakologista varmistusta lisääntyneen tehon mekanismista.

Sirkku Peltonen