21110 osumaa

Uhkaavan transmuraalisen sydäninfarktin hoitoon liittyvät vuotokomplikaatiot

Uhkaavan transmuraalisen sydäninfarktin hoitamiseen käytetään liuotushoitoa. Liuotushoidon keskeisintä komplikaatiota, vakavaa verenvuotoa, on tutkittu vähän käytännön kliinisessä toiminnassa. Selvitimme vuotokomplikaatioiden esiintymistä, hoidon toteutumista suositusten mukaisesti ja hyytymistä kuvaavien laboratorioparametrien yhteyttä vuotoihin liuotushoitoa saaneilla potilailla.

Juhani Rossinen - Johanna Viita - Markku S. Nieminen - Riitta Lassila

Lyhyesti: Jekyll ja Hyde helikobakteeri

Helikobakteeri on elänyt vatsoissamme vuosituhansia. Olisiko tästä suhteesta ihmiselle jotain hyötyäkin? Haittaa siitä ainakin on mahahaavojen ja -syövän muodossa. Tiedossa on jo ollutkin, että refluksitauti on harvinaisempi niillä, joiden mahassa bakteeri asustaa. Tuore vakuuttavan oloinen tutkimus osoittaa nyt, että myös ruokatorvisyövän riski on huomattavasti pienempi helikobakteerin infektoimilla.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Astmaatikkojen PEF-arvoista enemmän irti?

Australialaiset selvittivät, hyödynnämmekö astmapotilaiden uloshengityksen huippuvirtausarvoista saamaamme informaatiota riittävästi. Analyysinsä pohjalta he mm. suosittelevat tietokoneelle usein tallennettavien arvojen horisontaalisen asteikon kaventamista, jolloin pidemmällä ajalla tullut arvojen huononeminen (pahenemisvaihe?) tulee paremmin esiin. Kaiken kaikkiaan PEF-seurannan tietojen hyödyntäminen lienee ollut puutteellista saatavilla olevaan tietoon nähden? Sähköiset menetelmät tuovat tähän apua, varsinkin silloin, jos myös potilas käyttää niitä arvojen tallentamiseen.

Hannu Puolijoki

Trakooman hyvä ehkäisy

Maailman väestöstä 161 miljoonalla on heikko näkö ja heistä 37 miljoonaa ihmistä on sokeita. Trakooma on viidenneksi suurin sokeuden syy. Se on syynä tällä hetkellä n. 1,5 miljoonan ihmisen sokeuteen. Chlamydia trachomatis on herkkä monille antimikrobilääkkeille, mutta taudin eradikoiminen on tähän asti edellyttänyt jatkuvaa paikallishoitoa antibioottitipoin, eikä hoitomyöntyvyys ole ollut riittävä hyvän tuloksen saamiseksi.

Robert Paul

Virtsatiekivet ja kivunlievitys

Virtsatiekiven aiheuttama kipukoliikki lievittyy tehokkaimmin, kun kivi poistuu tai poistetaan. Jos kiven aiheuttama obstruktio ei ole täydellinen ja munuainen ei ole uhattuna, alkuvaiheen hoidoksi riittää potilaan vapauttaminen sietämättömästä kivusta. Opioideista morfiini ja petidiini ovat erittäin tehokkaita akuutin vaiheen hoidossa. Yhtä tehokas kivunlievitys syntyy anti-inflammatorisin analgeetein, joskin hieman pitemmässä ajassa. Opioidien ja tulehduskipulääkkeiden sivuvaikutusten takia niille on etsitty korvikkeita. Käyttökelpoisia analgeettivaihtoehtoja ovat tramadoli ja COX-2-selektiiviset tulehduskipulääkkeet. Kliinisten tutkimusten perusteella voidaan kiven spontaanin poistumisen helpottamiseksi, kipulääkityksen tukena ja sen tarpeen vähentämiseksi käyttää ureterin peristaltiikkaa vähentäviä kalsiumkanavan salpaajia, erityisesti nifedipiiniä. Lupaavia tuloksia on saatu myös alfa-1-reseptorin salpaajilla jo lähelle virtsarakkoa edenneiden ureterkivien osalta ja isosorbididinitraatilla. Akuuttivaiheessa myös kipualueen lämmittäminen auttaa. Suurin osa ureterkivistä poistuu spontaanisti. Poistumista voidaan odottaa, jos kivi ei obstruoi, se etenee ja sen aiheuttamat oireet ovat suun kautta otettavin kipulääkkein hallittavissa. Poistumisen edistämiseksi sopivat liikunta, runsas nesteiden nauttiminen ja todennäköisesti ureterin sileän lihaksen tilaan vaikuttavat lääkeaineet, joitten osalta tarvitaan kuitenkin lisäselvityksiä.

Ossi Lindell

Varhainen kotiutus ja avokuntoutus kannattaa

Trombolyysihoito parantaa merkittävästi aivoinfarktipotilaiden ennustetta, kun hoito kohdennetaan oikeaan potilasryhmään. Valitettavasti suuri osa potilaista jää tämän hoitomuodon ulottumattomiin. Jo aiemmin on osoitettu, että asiantunteva kuntoutus on kannattavaa. Tuoreessa meta-analyysissä arvioitiin varhaisen, tuetun kotiutuksen ja avokuntoutuksen vaikuttavuutta verrattuna sairaalassa tapahtuvaan alkuvaiheen kuntoutukseen. Tutkijaryhmä tunnisti yhteensä 28 analyysiin soveltuvaa tutkimusta, joista 11 täytti etukäteen asetetut kriteerit. Näihin tutkimuksiin oli osallistunut yhteensä 1597 potilasta (ikä keskimäärin 68-78 vuotta), joilla oli aivoinfarktin seurauksena keskivaikea tai vaikea vamma. Interventio jakautui kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä varhaisen kotiutuksen tukena oli moniammatillinen ryhmä, joka huolehti kuntoutuksen ja tuen järjestämisestä kotiin. Toisessa moniammatillinen ryhmä suunnitteli ja ohjasi kuntoutusta, mutta toteutuksesta vastasivat paikalliset toimijat. Kolmannessa kuntoutus jäi paikallisten toimijoiden suunniteltavaksi ja toteutettavaksi. Tutkimuksen ensisijainen päätemuuttuja oli kuolema tai kohtalainen/vaikea vammautuminen.

Tuula Pirttilä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030