Leikkaukseen kotoa (LEIKO) -toiminnan kehittäminen Hyvinkään sairaalassa

Terveydenhuollon organisaatioilta edellytetään entistäkin parempaa suorituskykyä ja kustannusten vähentämistä, jolloin toimintaprosessien tarkastelu ja parantaminen on yksi tapa tavoitteen saavuttamiseksi. Leikkaukseen kotoa eli LEIKO-toiminnassa potilas tulee toimenpiteeseen leikkauspäivänä riippumatta leikkauksen suuruudesta tai postoperatiivisesta hoitoajasta. Yksi hoitovuorokausi jää pois ennen leikkausta, mikä helpottaa vuodeosaston työtä. Hyvinkään sairaalassa saatujen kokemusten mukaan prosessin onnistuminen vaatii sitoutumista kaikilta siihen osallistuvilta.

Ulla Keränen, Harri Tohmo, Matti Soirinsuo

Syvän laskimotukoksen hoidon kustannukset avo- ja osastohoidossa

Alaraajan syvä laskimotukos voidaan hoitaa avohoidossa. Tässä selvityksessä tutkittiin avohoidon taloudellisuutta perinteiseen sairaalahoitoon verrattuna. Avohoito osoittautui yhtä turvalliseksi kuin sairaalahoito. Vaikeita komplikaatioita ei esiintynyt. Noin 50 % potilaista voitiin hoitaa polikliinisesti. Avohoidon käyttöönotto vähensi kokonaiskustannuksia 565 euroa potilasta kohti; potilaan maksamat välittömät kustannukset hoidon alkuvaiheessa vähenivät noin 48 euroa. Potilaan perusteellinen neuvonta ja jatkohoidon turvaaminen ovat keskeisiä tekijöitä hoidon onnistumisessa.

Pekka Collin, Raija Kytölinna, Jorma Lahtela, Kari Pietilä, Tuula Roihankorpi, Marjatta Sinisalo

Oikeuskemiallisesti todetut myrkytyskuolemat vuosina 2000 ja 2001

Vuosina 2000 ja 2001 myrkytyskuolemien kokonaismäärä on pysynyt entisellä korkealla tasolla. Myrkyttämällä tehdyt henkirikokset ovat edelleen harvinaisia, eikä lasten tapaturmaisia myrkytyksiä tapahtunut yhtään. Merkittäviä havaintoja ovat sekä heroiinimyrkytysten että metanolimyrkytysten määrän kasvun taittuminen vuonna 2000.

Erkki Vuori, Ilkka Ojanperä, Jari Nokua, Riitta-Leena Ojansivu

Elämän vastoinkäymiset, uskonnollisuus ja masentuneisuus iäkkäillä

Elämänvaikeuksien, masennuksen ja uskonnollisuuden yhteyksiä selvitelleessä tutkimuksessa uskonnollisuus ei suojannut vastoinkäymisiin liittyneeltä masennukselta mutta ei myöskään altistanut sille. Uskonnon suurempi subjektiivinen merkitys liittyi naisilla omaan vaikeaan sairauteen ja perheessä esiintyneeseen alkoholiongelmaan, ja muun läheisen kuin puolison kuolemaan liittyivät runsaampi uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen ja runsaampi hartausohjelmien seuraaminen. Miehillä oma vaikea sairaus oli yhteydessä runsaampaan rukoilemisen frekvenssiin. Sekä miehillä että naisilla oma sairaus ja asunnon muutto olivat yhteydessä masennukseen. Naisilla myös puolison kuolema sekä perheessä esiintynyt alkoholiongelma liittyivät masennukseen.

Timo Teinonen, Tero Vahlberg, Raimo Isoaho, Sirkka-Liisa Kivelä

Vaskuliittien luokittelu ja hoito

Hankalasti diagnosoitavien vaskuliittien luokittelua helpottaa Chapel Hill -nimistö, jonka avulla saadaan selville yhteydet kudosopillisiin muutoksiin ja taudin syntymekanismeihin. Termistö kuvaa myös useita vaskuliittien korvikemuutoksia, jotka mahdollistavat vaskuliitin diagnoosin sairastuneessa elimessä ilman että sitä välttämättä tarvitsee vahvistaa koepalalla. Tämä on erityisen tärkeää vaskuliiteissa, joissa sairastuu useita elimiä ja joissa kaikkia sairastuneita elimiä ei voida tutkia kudosopillisesti. Vaskuliittiepäilyn herätessä tulisi päivystyksenä konsultoida vaskuliittien hoitoon perehtynyttä sairaalalääkäriä.

Joergen Petersen, Claes Friman, Yrjö T. Konttinen

Urheilijan pakaraperäiset iskiasoireyhtymät

Urheilijalla pakaran ja takareiden kiputilat ovat varsin yleisiä, mutta silti niitä on hankala diagnosoida ja joskus erityisen vaativaa hoitaa. Tavallisten lihasvammojen ohella pakaran alueella esiintyy myös harvinaisempia kiputiloja, kuten piriformis- ja hamstring-oireyhtymä. Oireina näissä vaivoissa ovat pakarakipu rasituksessa, sen jälkeen tai istuessa sekä säteilykipu reiden taakse, polvitaipeeseen tai pohkeeseen. Diagnoosi on useimmiten kliininen, mutta poissulku- ja varmistusmielessä voidaan tarvita kaiku-, magneetti- tai ENMG-tutkimuksia. Hoito on tavallisesti konservatiivinen, mutta myös operatiivista hoitoa voidaan tarvita, jos oireet muuttuvat kroonisiksi ja haittaavat huomattavasti liikuntaa tai jokapäiväistä elämää.

Sakari Orava, Tommi Vasankari, Ilmo Helttula

Lyhyesti: Tupakointi ja geenit

Geneettisellä altistuksella saattaa olla vaikutusta siihen, kenelle tulee addiktio tupakansavun aineosiin ja kenelle ei. Kaksostutkimuksissa on geneettisen vaikutuksen katsottu olevan jopa 50-80 %. Nikotiini- ja dopamiinimetabolismia hiirillä selvitelleistä kokeista on saatu niin ikään tukea väittämille. Yksittäistä selittävää geeniä ei kuitenkaan liene syytä olettaa olevan. Geenihavainnot auttavat meitä ymmärtämään, miten tupakoinnin lopettaminen vaatii todella myös tarkkaa kliinistä arviointia. Silti sosiaalisilla ja ympäristöseikoilla lienee huomattava merkitys. Vastuu kuuluu hallituksille, ammattilaisten organisaatioille ja lääkäreille.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Iatrogeeninen tartunta tärkein lasten HIV-infektioiden syy Etelä-Afrikassa?

Noin 6 % Etelä-Afrikan 2-14-vuotiaista lapsista on HIV-positiivisia. Tämä on lähes kolme kertaa enemmän, kuin mitä voisi odottaa selittyvän sen perusteella, mitä tiedetään HIV:n vertikaalisesta siirtymisestä raskauden, synnytyksen ja varhaislapsuuden aikana äidistä lapseen. Lapsiin kohdistuvia seksuaalikontakteja tai raiskauksia ei pidetä ilmiön merkittävänä selityksenä, vaan sen sijaan lisääntyvää näyttöä siitä, että suuri osa HIV-infektioista leviää terveydenhuollon hoitotapahtumissa saastuneiden neulojen tai muiden instrumenttien välityksellä. Noin 90 %:iin afrikkalaisten potilaiden vastaanottokäynneistä sisältyy injektio. Vastaavia kokemuksia on Venäjältä, Romaniasta ja Libyasta. Potilaita neuvotaan vaatimaan ennen injektiota nähtäväkseen avaamaton kertakäyttöneulapakkaus.

Pertti Kirkinen

Antibiootista sittenkin hyötyä korvatulehduksessa

Suurin osa lasten äkillisistä välikorvatulehduksista parantuu ilman hoitoa, mutta onko antibiootista sitten lainkaan hyötyä? Asiaa on kunnolla tutkittu yllättävän vähän. Ongelmana on useimmiten, mitä mitataan.

Marjo Renko

WPW sattumalöydöksenä - mitä tehdä?

Vuosina 1993-96 kaikkiaan 212 oireetonta henkilöä, joilta oli terveystarkastuksessa todettu sattumalta Wolff-Parkinson-Whiten oireyhtymä, lähetettiin milanolaiseen rytmikardiologian keskukseen perusteelliseen elektrofysiologiseen tutkimukseen. Potilaiden keski-ikä oli 33 vuotta ja kymmenellä heistä todettiin lievä rakenteellinen sydänvika tai hypertensio. Valtaosalle (n = 162) potilaista tehtiin toinen elektrofysiologinen tutkimus 5 vuoden kuluttua, ellei rytmihäiriöitä ollut ilmennyt, ja heitä seurattiin vuoden 2001 loppuun.

Juhani Airaksinen