21102 osumaa

Ulkustaudin epidemiologia tänään Kirurgisen hoidon ilmaantuvuus, sairaalahoitojaksot sekä kuolleisuusluvut Suomessa

Ulkustaudin lääkehoito on parantunut merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana.Tutkimuksemme tarkastelee ulkustaudin epidemiologiaa lääkehoidossa tapahtuneet muutokset kattavan ajanjakson aikana. Totesimme, että vuosien 1987-1997 välisenä aikana elektiivisen ulkuskirurgian vuosittainen ilmaantuvuus on laskenut yli 90 %, mutta päivystysleikkausten ilmaantuvuus puolestaan lisääntynyt 27 %. Sairaalahoitojaksojen ilmaantuvuus on vuosien 1972-1992 välisenä aikana kohonnut yli 160 % lähinnä vanhemmilla henkilöillä ilmenneen akuutin mahaverenvuodon vuoksi. Ulkustautiin liittyvä kuolleisuuden nousu näyttää sen sijaan viime vuosina pysähtyneen.

Niku Oksala, Hannu Paimela, Leena Paimela, Riitta Luosujärvi, Eero Kivilaakso

Keliakian diagnosointi

Aiemmin keliakia todettiin vasta, kun oireet olivat selviä, ja ohutsuolessa näkyi tällöin kiistaton suolinukan madaltuminen. Nykyään tauti todetaan varhaisemmin, joten dia- gnostiikassa kohdataan uusia vaikeuksia. Dia-gnoosi perustuu ohutsuolikoepalaan, mutta sen tulkinta on rajatapauksissa vaikeaa, ja siksi näytteiden on oltava laadukkaita. Lisäksi on selvitettävä oireet, sukuanamneesi ja samanaikaiset autoimmuunisairaudet. IgA-luokan endomysium- ja kudostransglutaminaasivasta-aineet soveltuvat keliakian alustavaan seulontaan. Diagnostiikassa on myös huomattava taudille ominaisten tulehdussolujen esiintyminen sekä kliininen ja histologinen vaste gluteenittomaan ruokavalioon.

Pekka Collin, Katri Kaukinen

Voidaanko posttromboottista oireyhtymää estää tehostamalla hoitoa invasiivisilla menetelmillä?

Akuutti syvä laskimotukos hoidetaan yleensä antikoagulanteilla ja lääkinnällisellä hoitosukalla. Posttromboottisen oireyhtymän ilmaantuvuus pitkäaikaisseurannoissa on konservatiivisen hoidon jälkeen 30-70 %. Korkean, pohkeesta lantioon ulottuvan laajan laskimotukoksen ennuste on hyvinkin ongelmallinen, sillä vain 10-30 % potilaista pysyy oireettomina. Optimaalisella antikoagulanttihoidolla ja hoitosukan käytöllä voidaan vaikuttaa ennusteeseen. Kajoavat hoitomuodot, kuten paikallinen katetriohjattu liuotushoito, vähentävät posttromboottisen oireyhtymän ilmaantuvuutta. Täyttä varmuutta laskimoläpän suojauksesta näilläkään menetelmillä ei ole.

Jukka Saarinen, Jorma Lahtela

Aivojen kuvantamismenetelmät psykoterapian tuloksellisuuden tutkimisessa

Moniin psykiatrisiin sairauksiin on todettu liittyvän poikkeavia aivojen kuvantamislöydöksiä. Niitä on todettu välittäjäaineiden kantajamolekyylien tiheyksissä, verenvirtauksessa ja glukoosin kulutuksessa tietyillä aivoalueilla. Psyykenlääkehoitojen aikana nämä muutokset saattavat normalisoitua. Myös psykoterapian aikana on havaittu tapahtuvan osittain samankaltaisia muutoksia verenvirtauksessa ja glukoosiaineenvaihdunnassa. Aiheesta on toistaiseksi julkaistu varsin vähän tutkimuksia, joten löydöksiä on pidettävä vasta alustavina.

Tommi Tolmunen, Mikko Joensuu, Pirjo Saarinen, Pasi Ahola, Jyrki Kuikka, Johannes Lehtonen

Lyhyesti: Nuorten väkivaltaa voidaan ennakoida

Amerikkalaiset tutkijat testasivat uuden 13 kysymyksen mittarin (Violence Proneness Scale; VPS) ennustekykyä huumeita käyttäneiden ja psyykkisesti terveiden isien pojilla, jotka täyttivät kyselyn 12-14 vuoden iässä. Poikien väkivaltainen käyttäytymisen rekisteröitiin 19 vuoden ikään asti. Väkivaltaista käyttäytymistä ennakoivat poikien oma - noin 6 vuotta aikaisemmin todettu - psyykkinen häiriintyneisyys ja VPS:n korkea pistemäärä. Sen sijaan isien psyykkinen häiriintyneisyys tai huumeiden käyttö ei yhdistynyt poikien väkivaltaisuuteen eikä yllättäen myöskään poikien huumeiden käyttö. Kun katkaisukohtana oli 10 pistettä, VPS ennusti oikein 77 % tapauksista, sensitiivisyys oli 81 % ja spesifisyys 77 %. Koulu- ja toveriryhmään sopeutumista mittaava VPS yhdessä lapsuusajan psyykkistä häiriintyneisyyttä koskevan tiedon kanssa voivat auttaa väkivaltaiseen käyttäytymiseen taipuvaisten lasten tunnistamisessa.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Auttaako ilmanpuhdistin astmapotilasta?

Monet potilaat kyselevät, onko huoneistokohtaisista ilmanpuhdistimista apua astman oireisiin. Joillekinhan apua voi olla, mutta kirjallisuudesta ei selvää näkemystä löydy; tämän todistaa juuri ilmestynyt 10 relevantin tutkimuksen analyysi. Kaikkiaan tutkimuksissa oli ollut vain 216 potilasta. Oireisiin on apua saatu, mutta eipä juuri lääkkeiden tarpeeseen tai objektiivisiin mittareihin kuten PEF-arvojen seurantaan. Lisätutkimuksia tarvitaan, joskin pääkirjoituksen laatija painottaa myös asianmukaisen allergologisen selvityksen tekemistä ja oireita aiheuttavan tekijän poistamista.

Hannu Puolijoki

Tuleeko toistuvista kardioversioista luopua eteisvärinän hoidossa?

Useimmat lääkärit uskovat, että sinusrytmin palauttaminen on eteisvärinän hoidossa paras päämäärä. Valitettavasti tämän loogisen tavoitteen saavuttaminen on joskus vaikeaa ja siihen liittyy runsaasti vakaviakin haittavaikutuksia. Jo aiemmin on osoitettu, että pelkkä eteisvärinän kammiovasteen hillitseminen on elämänlaadun kannalta yhtä hyvä vaihtoehto kuin sinusrytmin palauttamiseen pyrkivä hoitostrategia. Epäselvää on ollut, onko tämä hoitovalinta ennusteen kannalta yhtä hyvä kuin laajasti käytetty aktiivinen hoitotapa.

Juhani Airaksinen

...eivätkä toistuvat kardioversiot auttaneet Euroopankaan puolella

Hollantilaisessa tutkimuksessa taas satunnaistettiin 522 eteisvärinän uusiutumisen takia sähköiseen rytminsiirtoon lähetettyä potilasta joko rytminsiirtoon tai pelkkään eteisvärinän kammiovasteen hallintaan. Sinusrytmi säilyi ensimmäisessä ryhmässä - tarvittaessa toistuvien kardioversioiden ja rytmihäiriölääkkeiden avulla - vain 39 %:lla potilaista runsaan kahden vuoden seurannassa. Eteisvärinän hillintään perustuvassa ryhmässä oli päätynyt sinusrytmiin 10 %. Heistä 13 potilaalle oli jouduttu tekemään kardioversio vaikeiden rytmihäiriöoireiden takia.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Saisiko olla bronkoskopia uudelleen?

Sinisen lehden pääkirjoituksen laatijan tapaan olen hämilläni keuhkoalan kovimman impaktin lehdessä julkaistusta jutusta, jossa tutkittiin sitä, haluaako joku uudestaan bronkoskopiaan (n = 481). Kysymyksenasettelu on lähinnä hypoteettinen, koska seurantaskopioita ei juurikaan tehdä kuin erityisen painavista syistä. Sinänsä olisi erittäin tärkeää tutkia sitä, millä inhottavalta tuntuva toimenpide saataisiin vähemmän kiusalliseksi. Tässä tutkimuksessa tyyväisyys oli hyvää, ja 71 % tulisi varmasti ja 22 % luultavasti uudestaan toimenpiteeseen. Mm. etukäteisinformatioon tutkimuksen luonteesta olisi panostettava.

Hannu Puolijoki

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030