Ambulatorinen verenpaine iäkkäillä

25.10.2002 Turun yliopisto

Maria Wendelin-Saarenhovi

Kupan, tippurin ja klamydian epidemiologia Suomessa 1990-luvulla

25.10.2002 Helsingin yliopisto

Eija Hiltunen-Back

Suvuittain esiintyvän dysleksian neuropsykologisia erityispiirteitä

25.10.2002 Helsingin yliopisto

Jaanamarja Nopola-Hemmi

Interstitiaalinen virtsarakon tulehdus

1.11.2002 Tampereen yliopisto

Mikael Leppilahti

Vatsaelinkirurgian aiheuttama tulehdusvaste ja sen muokkaus granulosyyttikasvutekijällä

1.11.2002 Oulun yliopisto

Heikki Wiik

Keskosen ja täysiaikaisen vastasyntyneen keuhkojen typpioksidi

1.11.2002 Oulun yliopisto

Outi Aikio

Kirurgisen hoidon vaikutus kuolleisuuteen paikallisessa eturauhassyövässä

Syövän hoidossa pyritään yleensä pahanlaatuisen kasvaimen kirurgiseen poistoon mikäli mahdollista. Eturauhassyövän suhteen tilanne on ollut kuitenkin ristiriitainen. Radikaalia prostatektomiaa on käytetty hoitomuotona viime vuosina yhä enemmän, mutta sen käyttö ei ole ollut yleisesti hyväksyttyä, koska eturauhassyövän luonnollista kulkua ei ole katsottu tunnettavan riittävästi. Myöskään toimenpiteen hyödystä muihin hoitoihin verrattuna ei ole tähän mennessä ollut käytettävissä yhtään satunnaistettua tutkimusta. Asiaan on saatu nyt uutta näkemystä kun pohjoismainen työryhmä on julkaissut ensimmäisen raporttinsa SPCG 4 -tutkimuksestaan (The Scandinavian Prostatic Cancer Group Study Number 4).

Ossi Lindell

Lyhyesti: Influenssarokote ja sydäntapahtumat

Äkillisiä sepelvaltimotautikohtauksia esiintyy enemmän flunssakausina. FLUVACS-tutkimuksen pilottivaiheessa satunnaistettiin talvikauden aikana 301 vastikään sydäninfarktin sairastanutta tai pallolaajennustoimenpiteessä ollutta potilasta influenssarokotukseen tai vertailuryhmään. Ryhmien hoidossa ei muuten ollut eroa. Puolen vuoden seurannassa rokotusryhmän sydänkuolleisuus (2 % vs 8 %) ja sydäntapahtumien vaara (11 % vs 23 %) olivat pienempiä kuin verrokeilla. Tämä alustava, hyvin pieneen aineistoon perustuva tutkimus on mielenkiintoinen, vaikkakaan ei vielä vakuuttava. Tulos ei ole ainakaan hillitsemässä riskiryhmien nykyistä rokotuskäytäntöä.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Varhainen hoito voisi parantaa vanhusten masennuksen huonoa ennustetta

Hollantilaisessa väestötutkimuksessa seurattiin 277:n masennuksesta kärsivän, 55-85 vuoden iässä tutkitun potilaan tilaa kuuden vuoden ajan. Potilaista vain 23 % toipui masennuksestaan, 44 %:lla taudinkulku oli vaihteleva mutta ennuste kokonaisuudessaan huono, ja 32 %:lla masennus oli krooninen. Ennuste oli paras subkliinisistä oireista kärsivillä potilailla ja huononi sairaudenkuvan mukaan seuraavassa järjestyksessä: masennustila, dystymia eli pitkäaikainen masennus ja kaksoismasennus. Subkliinisistäkin oireista kärsivillä sairauden kulku oli usein huono, koska he sairastuivat usein kaksoismasennukseen. Vanhusten masennuksen kulku näyttääkin olevan huonompi ja sen aiheuttama rasitus suurempi kuin on oletettu. Samalla tutkimus korostaa varhaisen intervention merkitystä.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Formoterolilisä auttaa astman kontrollissa

Tutkimuksissa ja kliinisessä käytännössä on todistettu inhalaatiosteroidien apu astman hoidossa, samoin on osoitettu niihin lisätttyjen pitkävaikutteisten beeta2-sympatomimeettien hyöty astmatasapainon ylläpidossa. Nyt tutkittiin lumekontrolloidusti 663 oireisen astmapotilaan aineistosta, miten (e)formoterolin (18 myyg/pv jauhesumuttimesta) lisääminen budesinidilääkitykseen (800 myyg/pv) auttaa astmatasapainon saavuttamisessa. Formoterolia saaneet saavuttivat hyvä kontrollin 10 päivää nopeammin kuin pelkästään budesonidia käyttäneet, ja sama koski myös ventilaatiofunktioita ja mm. elämän laatua. Lisäksi 6 kuukauden seurannassa lieviä pahenemisvaiheita esiintyi formoterolia käyttäneillä vähemmän. Tulokset tukevat eräällä lailla yleistyneempää käytäntöä pienen inhaloitavan steroidiannoksen ja pitkävaikutteisen sympatomimeetin yhdistämisestä astman ylläpitohoitona.

Hannu Puolijoki