Tapaustutkimus: Arviointimalli lääketieteen täydennyskoulutukseen

1.11.2002 Helsingin yliopisto

Tuuli Nikkarinen

Mitokondrion DNA:n mutaatiot kuulonlaskussa

8.11.2002 Oulun yliopisto

Mervi Lehtonen

Immunologisen tasapainon säätely miehen lisääntymiselimistössä

8.11.2002 Turun yliopisto

Esko Veräjänkorva

Monialainen ennaltaehkäisy, lovastatiinilääkitys ja ubikinonihoito sepelvaltimotaudissa

8.11.2002 Tampereen yliopisto

Ari Palomäki

Nuorten aikuisten masennus

8.11.2002 Helsingin yliopisto

Terhi Aalto-Setälä

Insuliiniresistenssin ulkoisia androgeenisia manifestaatioita

15.11.2002 Oulun yliopisto

Veikko Matilainen

Tapaturmainen aivovaurio ei ole harvinainen

Tapaturmainen aivovaurio on epidemiologisesti suurempi ongelma kuin yleensä on tiedostettu. Sairaaloiden hoitoilmoitusrekisterin perusteella selvitettiin ensi kertaa aivotrauman saaneiden henkilöiden lukumäärä ja taustatietoja. Vuosina 1991-2000 heitä oli 50 821 henkilöä eli keskimäärin hieman yli 5 000 vuosittain. Ikääntyvien ihmisten tapaturmat ovat lisääntymään päin. Kaikkien vuosittain ensi kertaa aivovamman saaneiden lukumäärä on varovaisestikin arvioiden 15-20 000, kun otetaan huomioon myös ne, jotka eivät ole tarvinneet välitöntä sairaalahoitoa.

Hannu Alaranta, Sanna Koskinen, Jukka Turkka

Iäkkäiden delirium ja sen seuraukset - mitkä ovat ehkäisyn mahdollisuudet?

Kolmannes sairaalaan otetuista iäkkäistä potilaista kärsii äkillisestä sekavuustilasta. Hoidon, kuntoutuksen ja tukitoimien kohdentamisen deliriumin vaaratekijöihin on todettu vähentävän sen ilmaantuvuutta. Kognitiivisen toimintakyvyn seuraaminen deliriumin väistyttyä tarjoaa mahdollisuuden varhaiseen dementoivien sairauksien diagnosointiin ja hoitoon. Tehostetulla kuntoutuksella ja kotihoidon tukemisella voidaan pidentää deliriumin sairastaneiden iäkkäiden kotihoidon kestoa.

Terhi Rahkonen, Sirkka-Liisa Kivelä, Raimo Sulkava

Epävakaan persoonallisuushäiriöpotilaan hoito Yhteenveto APA:n hoitosuosituksesta

American Psychiatric Association (APA) julkaisi vuoden 2001 lokakuussa epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoa koskevan suosituksen. Se on kahdestoista APA:n laatima psykiatrisen hoidon suositus ja samalla ensimmäinen persoonallisuushäiriöiden ryhmää koskeva. Psykoterapeuttisen lähestymistavan merkitys painottuu APA:n suosituksessa, sillä tuoreissa tutkimuksissa on saatu näyttöä psykoterapeuttisten hoito-ohjelmien tuloksellisuudesta juuri epävakaan persoonallisuushäiriön kohdalla. Suositus antaa myös yksityiskohtaista tietoa näyttöön perustuvasta lääkehoidosta.

Risto Antikainen, Ulrich Tacke

Nuoruusiän psyykkisten häiriöiden juuret ja kulku

Nuoruusikä on kehityksellisesti tärkeä vaihe, jossa yksilön psyykkisten ongelmien korjaaminen on helpompaa kuin aikuisuudessa. Vaikka monet ongelmat kärjistyvät nuoruusiässä ja jatkuvat myöhemmin elämässä, mielenterveyden häiriöiden juuret ovat usein perinnöllisessä alttiudessa sekä varhaisissa somaattisen ja psyykkisen kehityksen ongelmissa. Osa häiriöistä puhkeaa jo lapsuudessa, muuntuu kehityksen edetessä ja altistaa samankaltaisille tai uusille häiriöille myöhemmin elämän aikana.

Hanna Ebeling