77697 osumaa

Autonomisen hermoston toimintahäiriön varhaiset merkit ja niiden merkitys tyypin 1 diabeteksessa

Diabetekseen liittyvä verenkiertoelimistön autonominen neuropatia on pitkään oireeton, mutta oireettomanakin se lisää riskiä sairastua ja kuolla sydän- ja verisuonitauteihin sekä on yhteydessä muiden liitännäissairauksien kehittymiseen. Diabeettista neuropatiaa on pidetty pysyvänä, rakenteellisena kudosvauriona, sillä sokeritasapainon parantamisen lisäksi ei ole löytynyt muuta tehokasta hoitoa. Sykevaihtelun ja barorefleksiherkkyyden tutkiminen mahdollistavat toimintahäiriön toteamisen varhaisemmassa vaiheessa, jolloin se saattaisi vielä olla palautuva.

Milla Rosengård-Bärlund

Lääketutkimusdirektiivistä siirrytään uuteen asetukseen

Lääketutkimuksien hyväksymisestä ja suorittamisesta annettiin EU-maihin vuonna 2001 direktiivi (2001/20/EY). Direktiivin toimeenpanossa kansallisessa lainsäädännössä ilmeni eroja, mikä jäykisti käytäntöjä. Tutkimukset vähenivät EU-maissa 25 % vuosina 2007-2011; osa siirtyi nousevan talouden maihin, lääketieteen kehitys hidastui, akateeminen tutkimus näivettyi ja potilaan edut kärsivät. Euroopan parlamentti äänestää huhtikuun alussa uudesta lääketutkimusasetuksesta, jolla ongelmien odotetaan poistuvan. Tutkimusluvan hakua yksinkertaistetaan, eettisiä toimikuntia ohjataan yhteistyöhön, kalliit vakuutukset korvataan osin kansallisilla korvausjärjestelmillä ja tutkittavien potilasryhmien on ilmennettävä lääkkeen käyttäjiä. Tutkimusten ja niiden tuloksien avoimuutta lisätään. Sekä kielteiset että myönteiset tutkimustulokset on julkaistava tai asetettava saataville yhteiseen lääketutkimusten EU-tietokantaan. Tiivistelmä ei riitä, vaan julkiseksi on saatava vuoden kuluessa tutkimuksen päättymisestä täydellinen kliininen tutkimusraportti, jossa henkilökohtainen potilastieto on tehty tunnistamattomaksi. Avoimuusvaatimuksien laiminlyönnistä säädetään sakko. Lääketutkimusten kantatiedosto arkistoidaan määräämättömäksi ajaksi, ellei kansallisesti säädetä toisin.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Apremilasti psoriaasiartriittiin

Apremilasti (Otezia, Gelgene) on uusi Yhdysvaltain FDA:n hyväksymä biologinen lääke aikuisten psoriaasiartriitin hoitoon. Lääke on fosfodiesteraasi-4:n estäjä, joka lievittää nivelen kipuja ja tulehdusreaktiota jolloin nivelen liikkuvuus paranee. 1 493 potilaan lumeverrokkitutkimuksissa todettiin painon laskua. Potilaan painoa on hoidon aikana seurattava. Jos se laskee merkittävästi, on harkittava lääkkeen käytön lopettamista. Masennus, pahoinvointi, ripuli ja päänsärky olivat muita haittavaikutuksia. Apremilasti tarjoaa vaihtoehdon mm. kortikosteroideille, tuumorinekroositekijä alfan ja interleukiinin estäjille psoriaasiartriitin hoidossa. Lääke on myös Euroopan lääkeviraston arvioitavana.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Agomelatiinia vertailtiin muihin masennuslääkkeisiin

Meta-analyysiin otettiin 7 460 masennuspotilasta 11 julkaistusta ja 9 julkaisemattomasta tutkimuksesta (4 viranomaiselta ja 5 valmistajalta), joissa agomelatiinia (Valdoxan, Servier) oli verrattu satunnaistetuissa tutkimuksissa lumeeseen tai toisiin masennuslääkkeisiin, kuten essitalopraamiin, fluoksetiiniin tai sertraliiniin. Agomelatiini oli merkittävästi tehokkaampi kuin lume, mutta ei eronnut teholtaan muista masennuslääkkeistä. Julkaistuissa tutkimuksissa lääkkeen teho oli yleensä parempi kuin julkaisemattomissa tutkimuksissa. Pelkästään julkaistuihin tutkimuksiin kohdistunut arvio agomelatiinin tehosta johti noin 20 %:n suuruiseen yliarviointiin. Sama ongelma on havaittu myös muista masennuslääkkeistä tehdyissä arvioissa. Tämä korostaa välttämättömyyttä ottaa arvioinneissa mukaan myös julkaisemattomat tutkimukset.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Omalitsumabi krooniseen urtikariaan

Euroopan lääkevalmistekomitea (CHMP) esittää hyväksyttäväksi ja Yhdysvaltain FDA hyväksyi biologisen lääkkeen omalitsumabin (Xolair, Genetech) krooniseen idiopaattiseen urtikariaan 12-vuotiaille ja tätä vanhemmille potilaille, kun oireet eivät lievity riittävästi antihistamiineilla. Pistoksina käytettävä lääke on hyväksytty aikaisemmin krooniseen astmaan. Haittavaikutuksina on todettu mm. turvotuksia nenän limakalvoilla ja poskionteloissa, nivelkipuja ja ylähengitystieinfektioita. Pistoksiin voi liittyä myös anafylaktisia reaktioita.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030