3902 osumaa

Peli jatkuu vaikka pelimerkit muuttuvat

Pelimerkkinä MS-tauti on pieni puhutteleva kirja potilaan roolista. Kirjan kohderyhmä on ensisijaisesti MS-potilaat ja heidän omaisensa. Kirja on editoitu potilasopastyyliseksi, joka ehkä liikaakin ohjaa lukijakuntaa erityisesti MS-sairastuneiden suuntaan. Periaatteessa kirjalla voisi olla annettavaa kaikille, joiden toimintakyky on kroonisesti rajoittunut. Ensisilmäyksellä lääkärilukijan kannalta kirjan merkittävin anti katoaa potilasopasulkoasuun. Itselleni kirjasen arvo on kuitenkin kliinisen faktan lomaan kutoutuneissa omakohtaisissa kokemuksissa. Kirjan kirjoittaja on lääketieteeseen erikoistunut toimittaja, joka on sairastanut MS-tautia vuodesta 1992.

Liisa Lappalainen

Hengityskuntoutus laajasti tiiviissä paketissa

Kuten kirjoittajat itsekin toteavat kyseessä ei ole perinteinen tieteellinen kirjallisuuskatsaus. Oikeampi nimi voisi olla Tutkimuskirjallisuudella perusteltu näkemys hengityskuntoutuksesta. Katsauksen pohjana oli tietokantahakujen perusteella lähes 1 000 artikkelia, joista noin 700 otettiin asiantuntijaraadin käsittelyyn. Katsaus laadittiin siten, että hyvän käytännön periaatteita poimittiin ensin muutamista tuoreista katsauksista ja näin saatua kokonaisuutta täydennettiin uusilla lähteillä kunnes lisäaineiston määrä ja laatu alkoivat ehtyä. Menettely on helpottanut laajan aineiston käsittelyä.

Vesa Vilkka

Ryhmä 77 Seuraavat tekstit ovat syntyneet syyskuun 2004 kirjoittajakurssilla.

Annan jalkojeni irrota maasta, nousen kaupungin tornien yläpuolelle. Kohoan liitoon kaupungin reunalla olevalta jyrkänteeltä, kaarran laakson yli kaupungin puolelle, allani nurmikentät, puistot, korkeat talot ja tornit. Siipeni kantavat, en epäile lainkaan. Allani kuohuu musta meri. Tuuli hulmuaa helmoissani, on viileää ja ihanan irrallista. Olen jättänyt kaiken, päästänyt irti, päätäni huimaa. Ylläni musta taivas ja kirkkaat tähdet. Sinne haluan, tähtien luo yhdeksi niistä. On kevyt hengittää, ilma ohenee ja se kulkee lävitseni ja helmani hulmuavat, siniset silkkihelmat. Lisääntyvä aineettomuus tuntuu hyvältä, olen jättänyt kaiken, on vain tähdet. Yhdeksi niistä haluan tulla. Ilma viilenee edelleen ja on lopulta hyvin kylmää, mutta aineettomuuteni pelastaa minut ja sininen silkkimekko. Maa on enää kaukainen piste, sen takana on kirkas valo, kirkkaampi, mitä koskaan olen nähnyt. Vauhtini huumaa, se myös lisää nautintoa, jota tunnen. Kohta olen pelkkä silkkimekko ja siniset siivet.

Pirjo Jokela

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030