Valokerroskuvaus muuttaa sepelvaltimotaudin diagnostiikkaa
Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus on ollut pitkään kultainen standardi sepelvaltimotaudin diagnostiikassa. Angiografian avulla tosin saadaan kuvannettua vain verisuonen ontelo (ns. lumenography), ei niinkään verisuonen seinämän rakenteita. Verisuonen sisäisessä ultraäänitutkimuksessa (intravascular ultrasound, IVUS), sepelvaltimon seinämää voidaan kuvantaa jopa 4-8 mm:n syvyydeltä, mutta IVUS-tutkimuksen ongelmana on sen varsin pieni resoluutio eli erottelukyky (1).