78096 osumaa

Hoitotakuu jää usein toteutumatta TULE-sairauksien kuntoutuksessa

Tuki- ja liikuntaelinten (TULE) sairauksien ensisijainen hoito on yleensä konservatiivinen. Kroonisissa kiputiloissa lääkkeistä on usein vain lyhytaikaista apua. Tutkimusnäyttöä on erityisesti harjoitusterapiasta, mutta osa potilaista tarvitsee myös fysikaalisia hoitoja aktiivisen kuntoutuksensa tueksi. Tutkimuksessa selvitettiin fysioterapian resursseja perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa.

Jari Ylinen

Uudet biologiset merkkiaineet peräsuolisyövän ennusteen arvioinnissa

Vaikka suolistosyöpien diagnostiikka ja hoito on kehittynyt ja niiden ennuste on viime vuosien aikana parantunut, ovat suolistosyövät edelleen huomattava kansanterveydellinen ongelma. Merkittävällä osalla potilaista tauti uusiutuu, mikä lisää sairastavuutta ja kuolleisuutta. Tarvitaan uusia menetelmiä, joiden avulla voitaisiin varhain löytää huonoennusteiset potilaat, tehostaa heidän hoitoaan ja pienentää taudin uusiutumisriskiä.

Eija Korkeila

Tulehduksellisen suolistosairauden aktiivisuus vaikuttaa elämänlaatuun

Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat kroonisia sairauksia, joihin usein liittyy ajoittaisia pahenemisvaiheita. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu tulehduksellisten suolistosairauksien huonontavan elämänlaatua etenkin sairauden ollessa aktiivinen. Tutkimustieto muista elämänlaatuun vaikuttavista tekijöistä ja potilaiden muusta sairastavuudesta on osin ristiriitaista ja puutteellista.

Johanna Haapamäki

Kliininen rasituskoe tarjoaa merkittävästi tietoa ennustetta varten

Kliinistä rasituskoetta ja sen aikaisia ST-segmentin muutoksia EKG:ssä käytetään yleisesti sepelvaltimotaudin diagnostiikassa. Diagnostiikan lisäksi kliinistä rasituskoetta voidaan käyttää myös arvioitaessa potilaan ennustetta ja sydäntapahtumien riskiä tulevaisuudessa. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että ST-segmentin muutosten lisäksi kliininen rasituskoe tarjoaa useita muita muuttujia riskinarviointiin.

Johanna Leino

Metformiini yhä ensisijainen lääke tyypin 2 diabetekseen

Yli 160:n vuoden 2010 loppuun mennessä julkaistun tutkimuksen analyysissä todettiin metformiinin hyöty-haittaprofiili edullisimmaksi tyypin 2 diabeteslääkkeistä. Metformiini oli DPP-4:n estäjiä (meillä mm. vilda-, sita- tai saksagliptiini) tehokkaampi, ja verrattuna rosi- ja pioglitatsoniin tai sulfonyyliureoihin se laski painoa noin 2,5 kg. Erona pioglitatsoniin, sulfonyyliureoihin tai DPP-4:n estäjiin metformiini laski myös LDL-kolesterolia. Sulfonyyliureoihin liittyi metformiinia neljä kertaa suurempi hypoglykemian riski. Rosi- ja pioglitatsoni lisäsivät sydämen vajaatoimintaa enemmän kuin sulfonyyliureat ja enemmän luunmurtumia kuin metformiini. Tutkimuksia lääkkeiden vaikutuksista kuolleisuuteen, sydänsairauksiin, nefro- ja neuropatioihin ei ollut riittävästi. DPP-4:n estäjien ja kylläisyyshormonin (GLP-1) tavoin vaikuttavien lääkkeiden (meillä mm. liraglutidi ja eksenatidi) pitkäaikaiskäytön turvallisuudesta ja kliinisestä hyödyistä ei löytynyt riittäviä vertailevia tutkimuksia.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat