Henkilökohtaisen ja poliittisen häilyvä raja
Viron lähihistoriasta on Suomessa vaiettu lähivuosiin asti. Lapsetkin tiesivät etelänaapurissa asuvasta sukulaiskansasta. Eesti TV näkyi Etelä-Suomessa, mutta sille lähinnä naureskeltiin hassulta kuulostavan kielen vuoksi. Virallinen Suomi vaikeni asioista. Aikojen ja matkustamisen vapauduttua otsikot kertoivat vain halvoista hinnoista, rikollisuudesta ja prostituutiosta. Tuulipukukansa alkoi matkustaa Viroon sankoin joukoin. Vain harva pysähtyi ajattelemaan vuosisatoja suurempien talloman kansakunnan kollektiivista muistia tai myrskyissä kadonneiden yksilöiden henkilökohtaisia koettelemuksia. Kaunokirjallisuudessa Neuvosto-Virosta vaiettiin pitkään. Jos ei näe, ei voi puhuakaan.