77834 osumaa

Uusien lääkkeiden arviointivastuusta tarvitaan valtakunnallinen päätös

Professori Jaakko Karvonen toivoo valtakunnallisia linjauksia uusien, kalliiden lääkkeiden käyttöön (SLL 8/2008, s. 715), sillä sairaanhoitopiirien johtajaylilääkärit tarvitsevat riippumatonta tietoa lääkkeiden kustannusvaikuttavuudesta nopeasti. Hän ehdottaa arvioita tehtäväksi Finohtassa tai sen koordinoiman, sairaanhoitopiirien yhteisen HALO-ohjelman (menetelmien hallittu käyttöönotto) osana. Karvonen on toisaalta huolissaan siitä, ettei HALO-arvioon valitusta ensimmäisestä lääkkeestä, trastutsumabista, ole vieläkään saatu suositusta.

Marjukka Mäkelä, Minna Kaila

Voiko vanhusten lääkkeettömillä hoidoilla saavuttaa hyviä tuloksia?

Hoitosuositukset pyritään perustamaan hoitoihin, joiden vaikuttavuus on osoitettu satunnaistetulla, kontrolloidulla asetelmalla. Valtaosa vahvan näytön hoidoista on lääkehoitoja, koska lääketieteessäkin tutkimukseen investoitu raha hakeutuu sinne, mistä se tuottaa voittoa. Kaikkein vanhimmat ja hauraimmat potilaat, jotka näitä hoitoja eniten tarvitsevat, on kuitenkin usein suljettu pois lääketutkimuksista. Monisairaiden vanhusten hoitojen tutkimusnäyttö nojautuu pitkälti kliinisiä hoitokäytäntöjä selvittäneisiin tutkimuksiin. Useiden geriatristen hoitokäytäntöjen ja lääkkeettömien hoitojen tuloksellisuudesta alkaa olla jo erilaisilla vanhusten kohderyhmillä kohtalaisen vahvaa tutkimusnäyttöä. Sairaiden vanhusten absoluuttinen komplikaatioiden, laitoshoidon ja kuoleman riski on huomattavasti suurempi kuin keski-ikäisten, ja siten pienikin hoidon suhteellinen hyöty voi näyttäytyä suurena absoluuttisena hyötynä ja NNT-luvut (number needed to treat) voivat olla yllättävän pieniä.

Kaisu Pitkälä

Immunoglobuliinikorvaushoitoon uudet kriteerit

Primaariset immuunipuutostaudit (PID) mielletään yleensä erittäin harvinaisiksi ja vaikeasti diagnosoitaviksi varhaisen lapsuusiän taudeiksi, mutta tämä käsitys on virheellinen. Immuunivajaustiloista yleisimpiä ovat primaariset vasta-ainepuutokset, joissa potilaan vasta-aineiden määrä tai vaste patogeeneihin on puutteellinen. Näistä taudeista yleisimpiä ovat yleinen vaihteleva immuunipuutos (CVI-tauti) ja kyvyttömyys mm. pneumokokin pinnan sokereihin kohdistuviin vasteisiin eli spesifinen vasta-ainepuutos. CVI-tautia sairastavista suuri osa alkaa saada oireita vasta aikuisiässä (1,2). CVI-taudin esiintyvyydeksi on useimmissa maissa raportoitu 1:25 000, mutta Yhdysvalloissa korvaushoitoa vaativien vasta-ainepuutosten esiintyvyydeksi saatiin äskettäin jopa 1:2 000 (3). On siis todennäköistä, että jokainen kliinikko kohtaa vasta-ainepuutteisia potilaita, vaikkakaan hoitoa vaativia vasta-ainepuutoksia ei osata tunnistaa.

Mikko Seppänen, Petri Kulmala, Leena Kainulainen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030