Eturauhassyövän postoperatiivinen sädehoito ei lisää elinaikaa

Kun eturauhanen poistetaan syövän takia, lähes puolella potilaista todetaan leikkauspinnassa syöpäsoluja. Leikkauksen jälkeen näille potilaille on tapana antaa sädehoito, jonka tavoitteena on estää taudin paikallista uusiutumista. Tässä tutkimuksessa satunnaistettiin 425 potilasta joko 60-64 Gy:n sädehoitoon tai seurantaan. Kymmenen vuoden seuranta-aikana elossaolossa ei ollut eroa ryhmien välillä. Aika PSA:n nousuun oli pitempi sädehoidon saaneilla (10,3 v vs. 3,1 v). Aika taudin kliiniseen uusiutumiseen oli sädehoitoryhmällä pitempi (13,8 v vs. 9,9 v). Kymmenen seurantavuoden kohdalla sädehoidon saaneiden riski siihen, että tauti on metastasoitunut, oli vähän pienempi (0,75) mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Sädehoidon saaneilla oli enemmän haittoja. Virtsaputken striktuuroita todettiin enemmän, inkontinessia oli enemmän, samoin peräsuolioireita. Sädehoito näyttää pidentävän aikaa taudin uusimiseen, mutta kokonaisselviytymiseen sillä ei tämän tutkimuksen mukaan voida vaikuttaa.

Sirkku Jyrkkiö

Antiseptinen pesu ei vähennä haavatulehduksia

Haavainfektioiden ehkäisemiseksi on yleisesti ollut tapana pestä potilas antiseptisellä aineella ennen leikkausta. Tulokset pesun hyödyllisyydestä ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia. Rekistereistä löydettiin haussa kuusi tutkimusta, joissa oli yhteensä 10 007 potilasta. Kaikissa tutkimuksissa oli käytetty 4 %:sta klooriheksidiini-glukonaattia. Kolmessa tutkimuksessa verrattiin klooriheksidiiniä lumeeseen ja kolmessa saippuaan. Kahdessa klooriheksidiinipestyjä potilaita verrattiin pesemättömiin potilaisiin. Eri pesujen ei todettu vaikuttavan kustannuksiin merkittävästi. Missään tutkimuksessa ei todettu klooriheksidiinipesun vähentävän haavatulehduksia.

Tom Scheinin

Metabolinen oireyhtymä on merkittävä sydän- ja verisuonitaudin riski

Metabolisen oireyhtymän (MBO) on todettu lisäävän sydän- ja verisuonitautiriskiä muista riskitekijöistä, kuten kolesterolitasosta ja tupakoinnista, riippumatta. Riskin suuruudesta ja sen suhteesta muihin riskitekijöihin on tiedetty vain vähän.

Tiina Laatikainen

Hematuria - yhdellä tutkimuksella diagnoosiin

Verivirtsaisuus johtaa yleensä perusteellisiin virtsatietutkimuksiin. Tavallisimmin tehdään virtsateiden kaikututkimus, i.v. urografia, virtsan irtosolututkimus ja uretrokystoskopia. Tietokonetomografiaurografian osuudesta hematurian selvityksessä ei toistaiseksi ole ollut yksimielisyyttä. Ylävirtsateiden tutkimisessa se on osoittanut tehokkuutensa, mutta virtsarakon ykköstutkimus on ollut kystoskopia.

Ossi Lindell

Stressioireet ja univaje seuraavat anestesialääkärien päivystystaakkaa

Erikoislääkäreistä anestesiologit päivystävät eniten, kokevat stressiä muita lääkäreitä useimmin, ja he myös johtavat lääkärien kuolleisuus- ja itsemurhatilastoja. Mikäli lisääntyneen kuolleisuuden syyt ovat työperäisiä, niihin olisi syytä pystyä vaikuttamaan.

Katariina Korkeila

Skopalamiini - uusi masennuslääke?

Sekä SSRI-lääkkeiden että trisyklisten masennuslääkkeiden ongelmana on hidas vaikutus; vaste saavutetaan usein vasta viikon, kahden kuluttua. Yhdysvaltalaistutkijat selvittivät, miten kolinergiset lääkkeet vaikuttivat masentuneiden potilaiden kognitiiviseen suorituskykyyn ja havaitsivat sattumalta, että antikolinergistä skopalamiinia saaneiden potilaiden masennus lievittyi nopeasti. Nyt havaintoa on testattu asetelmassa, jossa toistuvasta masennuksesta kärsivät potilaat saivat kaksoissokkoasetelmassa vuorotellen kolmasti skopalamiini-lumeinfuusiot ja lume-skopalamiini-infuusiot. Suolaliuosinfuusio kesti 15 minuuttia, sisälsi skopalamiinia 4,0 µg/kg ja toistettiin 3-4 päivän välein. Tulos oli varsin selkeä: skopalamiini-infuusiota seurasi välittömästi depressio-oireiden väheneminen, mikä lumeinfuusiolta puuttui. Kiintoisa oli myös havainto, jonka mukaan kolmasti toistetun skopalamiini-infuusion jälkeen masennusoireet eivät palanneet, vaikka oli siirrytty lumeinfuusioihin. Lumehoitoon verrattuna skopalamiinin antoon liittyi enemmän sivuvaikutuksia, mutta ne olivat suhteellisen lieviä.

Raimo K. R. Salokangas

Älykoti - vanhusta, omaisia vai yhteiskuntaa varten?

Luin melkoisen tyrmistyneenä YM, projektikoordinaattori Eija Hukan kirjoituksen Älykoti tukee ikäihmisten arkea (SLL 45/2006, s. 4740-1). Kirjoituksessa kerrottiin kuinka vanhusten kotihoito tulevaisuudessa järjestyy nykytekniikan avulla. Älykodissa erilaiset anturit ja sensorit muodostavat verkon, jonka sisällä vanhusta on helppo monitoroida. Tällaisessa älykodissa asuvasta vanhuksesta omaisten on päätelaitteiden avulla mahdollista pitää huolta.

Laura Jartti

Tutkimuksessa puoluettomuus säilyi, keskustelussa se horjuu pahasti

Professori Matti Uhari kysyy keskustelupalstalla (SLL 46/2006, s. 4805) julkaistussa kirjoituksessaan "Mihin jäi tutkimuksen puolueettomuus vaihdevuosien hormonihoitotutkimuksessa?" Tässä lehdessä dosentti Tomi Mikkola jatkaa saman aiheen käsittelyä. Vastaus Uharin kysymykseen on: ei minnekään. Hormonihoitoa koskeva tutkimuksemme on puolueettomasti ja hyvin tehty ja asiallisesti tieteellisesti raportoitu. Asiasta kiinnostuneet voivat tutustua tähänastisiin alkuperäisiin julkaisuihimme ja kokousesitelmiimme projektin verkkosivuilla (http://groups.stakes.fi/ KAY/FI/Hankkeet/kayEPHTtrial.htm).

Elina Hemminki

Kuka kantaa vastuun, kun tutkijan henkilökohtainen missio ajaa totuuden ohi?

Arvostettu epidemiologi ja statistikko, professori Matti Uhari kritisoi aiheellisesti (SLL 46/2006, s. 4805) Stakesin tutkijaprofessorin Elina Hemmingin harhaanjohtavaa tiedottamista vaihdevuosien hormonihoitotutkimuksesta. Ristiriita tutkimustulosten (1) ja Hemmingin tiedotusvälineissä esittämien väitteiden välillä on todellakin päivänselvä, joten keskeistä on selvittää, kuka kantaa vastuun tapahtuneesta.

Tomi Mikkola

Sähköinen sairauskertomus, mutta potilaan kielellä

Keskitetty sähköinen sairauskertomusjärjestelmä lienee todellisuutta muutaman vuoden kuluttua. Lääkärien lisäksi myös potilailla on pääsy kertomuksiinsa. Ajan kanssa keskustietokoneelle muodostuu kattava sairaushistoria. Kuinka paljon se hyödyttää potilasta? Ongelmana on se, että vaikka potilas pystyy lukemaan tutkimusyhteenvetonsa ja sairauskertomuksensa, hän ei ymmärrä niitä. Latinankieliset diagnoosit ja lääkärislangi eivät avaudu potilaalle ilman aiheeseen perehtyneen tulkin apua.

Raimo Sulkava