Masennus näkyy työsuorituksissa

Masennus johtaa työsuoritusten heikkenemiseen. Kahdessa äskettäin ilmestyneessä tutkimuksessa selvitettiin masentuneiden työssä menestymistä sekä verrattiin yksi- ja kaksisuuntaisen masennuksen aiheuttamaa työstä poissaoloa. Ensimmäisessä seurattiin pitkäaikaisesta masennuksesta kärsivien työssä olevien ja hoitoa saavien potilaiden työmenestymistä. Vertailuryhmänä käytettiin nivelreumaa sairastavia. Masennuspotilaiden työssä selviytyminen oli koko seurannan ajan vertailuryhmiä heikompaa tunnevuorovaikutuksessa, ajankäytössä ja työn tuotoksessa. Vain fyysisen suoriutumisen suhteen nivelreumapotilailla oli enemmän vaikeuksia. Tutkimus korostaa masennuksen aktiivisen hoidon tärkeyttä. Lisäksi tulisi muistaa, että vaikka henkilö toipuu masennuksesta, työtuotos ja vuorovaikutuskyky voivat vielä pitkään olla vajavaisia.

Raimo K. R. Salokangas

Resurssit eivät riitä jokaisen dementikon ajokyvyn arviointiin

Mikael Ojala ja Taina Nybo käsittelevät katsausartikkelissaan dementiapotilaiden ajokyvyn arviointia (SLL 47/2006, s. 4929-33). He päätyvät toteamaan, että ikääntyvien ajokykyarviot tulee pääsääntöisesti kyetä tekemään perusterveydenhuollossa, ja että erikoistutkimuksiin lähetetään vain perustellut dementiaepäilyt ja muut vaativat tapaukset. Samalla he suosittelevat ajokyvyn arviointiin moniammatillista tiimiä, johon kuuluisi lääkäri, neuropsykologi ja ajokokeen arvioija. Realismi on jäänyt kirjoittajilta pohtimatta, koska he itsekin toteavat, että dementiapotilaita on jo 84 500 ja määrä lisääntyy nopeasti.

Olli Tenovuo

Lääkärilehti vaatii kirjoittajia ilmoittamaan sidonnaisuutensa

Vakiintuneen käytännön mukaisesti Suomen Lääkärilehti pyytää kirjoittajia ilmoittamaan kaikki sellaiset taloudelliset sidonnaisuutensa, joilla voi olla merkitystä käsikirjoituksen sisällön muotoutumiseen. Mikäli ilmoitettu sidonnaisuus arvioidaan toimituksessa kirjoituksen sisällön puolueettomuuden kannalta merkittäväksi, toimitus julkaisee tästä maininnan artikkelin lopussa. Sidonnaisuuksien ilmoittamista käsitellään lehden kirjoitusohjeiden kohdassa 3.

Toimitus

Oraalimotoristen häiriöiden hoitoja tutkittava enemmän

Haavio ym. toivat katsausartikkelissaan ansiokkaasti esille oraalimotoristen ongelmien, erityisesti vaikea-asteisten nonverbaalisten häiriöiden, kansainvälisiä hoitokäytäntöjä ja arvioivat hoitojen vaikuttavuutta kirjallisuuden valossa (SLL 48/2006, s. 5043-9). Oraalimotoriset ongelmat muodostavat yleisyytensä ja liitännäisongelmiensa laajuuden vuoksi haasteen terveydenhuollossa. Hyvä kirjoitus herätti kuitenkin joitakin kysymyksiä.

Marja-Leena Haapanen

Aineksia yleiskuvaan, pohjaa kehittämistoimille

Olemme iloisia siitä, että dosentti Marja-Leena Haapanen suunsisäisten laitteiden kokeneena soveltajana on halunnut kommentoida oraalimotoriikkaa käsittelevää artikkeliamme (SLL 48/2006) ja kiinnittää osaltaan huomiota tarkastelemaamme ongelmakokonaisuuteen. Olemme täysin samaa mieltä siitä, että käytettävissä olevat tutkimustulokset perustuvat usein liian pieniin tutkimusjoukkoihin. Tämän totesimme myös artikkelissamme. Päätarkoituksena oli esitellä käytettävissä olevia kuntoutusmenetelmiä. Tähänastisia tuloksia käsittelimme varauksellisesti, korostaen pienistä otoksista aiheutuvaa virhepäätelmien riskiä. Toivomme artikkelin tarjoavan aineksia yleiskuvaan oraalimotorisen kuntoutuksen nykytilanteesta sekä tulevaisuuden mahdollisuuksista - ja samalla pohjaa kehittämistoimille.

Marja-Liisa Haavio, Ilona Autti-Rämö, Heikki Murtomaa, Matti Sillanpää

Ovatko pienet pyörövarjot yleisiä suomalaisten keuhkoissa?

Luin mielenkiinnolla kollegoiden Koskela ja Malinen tarpeeseen tulleen ja ansiokkaan kirjoituksen keuhkojen pienistä pyörövarjoista sattumalöydöksenä (SLL 48/2006, s. 5037-41). Olen kirjoittajien kanssa pitkälti samaa mieltä löydösten tutkimusstrategiasta, mutta paria seikkaa on syytä kommentoida.

Tapio Vehmas

TT-kuvauksen leikepaksuus syynä esiintyvyyslukujen eroihin

Kiitämme dosentti Vehmasta artikkeliamme koskevasta mielenkiinnosta. Hän vaikuttaa olevan kanssamme pääosin samaa mieltä artikkelimme sisällöstä ja johtopäätöksistä.

Heikki Koskela, Auli Malinen

Vanhusten toimintakyky paranee - mitä se merkitsee?

Tutkimukset ovat osoittaneet vanhusten toimintakyvyn paranevan kohortti kohortilta (1) - niin myös tässä lehdessä julkaistava suomalainen tutkimus (s. 29-33). Kognition heikkeneminenkin näyttää siirtyvän vanhempaan ikään (2). Tutkimustieto perustuu eri aikoina tietynikäisille kohorteille tehtyihin väestökyselyihin, joissa ihmisiltä kysytään samoin sanamuodoin heidän kykyään selviytyä itsenäisesti tai heidän päivittäisissä toimissa tarvitsemaansa apua. Tällaisella tutkimuksella on vahvuutensa (suuri tutkimuksellinen voima, samansuuntaiset trendit eri puolilla maailmaa ja eri väestöissä, yleistettävyys), mutta niiden heikkous liittyy itse arvioidun toimintakyvyn käsitteen epäselvyyteen ja mittauksen luotettavuuteen.

Kaisu Pitkälä, Marja Vaarama

Uutta toivoa levinneen munuaissyövän hoitoon

Munuaissyövän diagnostiikka on parantunut, ja syöpä löytyykin yhä useammin sattumalöydöksenä. Siitä huolimatta 25-30 %:lla potilaista tauti on diagnoosihetkellä lähettänyt etäpesäkkeitä. Munuaissyövän tärkein ennustetekijä on kasvaimen levinneisyys: paikallisessa taudissa viiden vuoden elossaoloennuste on 85-95 %, etäpesäkkeisessä taudissa alle 10 %. Koska myös osalle kuratiivisesti leikatuista potilaista kehittyy etäpesäkkeitä, 50-60 % potilaista kuolee tautiinsa viidessä vuodessa (1).

Petri Bono

75-84-vuotiaiden suomalaisten toiminnanvajeiden muutokset 1993-2005

Suomessa etenkin alle 75-vuotiaiden toimintakyky on tutkitusti kohentunut. Yli 75-vuotiaiden toimintakyvyn kehittymisestä on sen sijaan niukemmin tietoa. Tässä tutkimuksessa kuvataan 75-84-vuotiaiden eritasoisia toiminnanvajeita vuosina 1993-2005.

Tommi Sulander, Pekka Puska, Aulikki Nissinen, Antti Reunanen, Antti Uutela