Kun keskusteluhoito alkoi

Standfordin yliopiston psykiatrian emeritusprofessorin ja tunnetun psykoterapeutin Irvin D. Yalomin romaanissa When Nietzsche wept sukelletaan psykoanalyysin alkujuurille. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun Wieniin, jossa Josef Breuer kehittää Friedrich Nietzschen ahdinkoa helpottaakseen ennenkuulumattoman keskusteluhoidon. Fiktion ja faktan taidokas kudelma tarjoili mieleenpainuvan lukuelämyksen. Kirjan lukemisen jälkeen, on kirjahyllyyni kertynyt muutama muukin Yalomin kirja, joista löytyy ammennettavaa omaan potilastyöhön.

Yasmina Dadi, Nuorisopsykiatrian Sairaalalääkäri, Helsinki

Puolisoiden kertomus toisen sairaudesta

Ansioituneen näytelmäkirjailijan ja hänen vaimonsa kertomus viimeisistä ajoista vaikean sairauden värittämässä arjessa muistutti minua siitä, miten tärkeää on hoitaa kokonaista ihmistä perheineen eikä vain yhtä sairautta tai ruumiin osaa. Myös lääkärin sanavalinnat ovat merkittäviä, sillä jokainen lääkärin arkeen kuuluva tilanne on potilaalle ainutlaatuinen.

Silja Kosola, Koulu- Ja Opiskeluterveydenhuollon Lääkäri, Espoo

Elämä on etevä kertoja

Ruotsalainen lääkärikirjailija Alex Munthe teki elämästään jatkuvan seikkailun tai seikkailuistaan elämän. Hän hoiti vuoroin seurapiirejä, vuoroin äärimmäisen köyhiä niin Pariisissa kuin Roomassa, syöksyen välillä suurten epidemioiden ja maanjäristyksen uhreja auttamaan. Vaikuttavinta hänen kirjassaan, jonka hän ei myönnä kertovan omasta elämästään, on kuitenkin ihmisen kunnioitus, rakkaus sitä ihmisyyden rohkeutta kohtaan, joka ilmenee kaikkein vaikeimmissakin ja tuskallisissa oloissa ja tiloissa. Kirjailija ei tarvitse siihen adjektiiveja, se vain on kaikessa tapahtumisessa. Kirjan mottokin sen kertoo: et anna mitään ihmisille, jollet anna itseäsi.

Kyllikki Kauttu, Suomen Lääkäriliiton Julkaisutoimittaja (Eläkkeellä), Helsinki

Ophelia

Tietotekniikka terveydenhuollossa on kehittynyt sellaisiin sfääreihin, että tällaista parkkiintunutta terveydenhuollon työjuhtaakin alkaa heikottaa. Homma on kuitenkin vielä lapsenkengissä, meneehän työajastamme korkeintaan puolet tietotekniseen näpräämiseen. Valelääkärin erottaa kuulemma aidosta siten, että aito kohdistaa huomionsa tietokoneeseen, ei potilaaseen.

Heidi Mäkinen

Minä, Mannerheim ja maalaisjärki

Olen viettänyt kesää kiinnostavassa herraseurassa, lueskellen leppeinä kesäiltoina Carl Gustav Emil Mannerheimin ja Tapani Kiminkisen teoksia. Äkkiseltään heillä kahdella ei ole paljoakaan tekemistä toistensa kanssa. Kuitenkin molemmat liittyvät ajankohtaisiin poliittisiin kansanomaisuutta käsitteleviin yhteyksiin sekä laajempiin kulttuurisiin käsityksiin kansasta ja ajattomaan ongelmaan pääsystä sen sydämeen. Mannerheim kirjoittaa nuoruutensa kokemuksista Japanin sodasta, johon hän osallistui tsaarin upseerina. Nuoren miehen mietteisiin jäi merkillinen kokemus vihollisen sotaväen yhtenäisyydestä, joka teki uudenlaisen ja voitokkaan sodankäynnin mahdolliseksi. Mannerheimin elämänkysymykseksi jäi tuollaisen yhtenäisyyden ymmärtäminen ja tavoittaminen.

Marja-Liisa Honkasalo

Välkommen ny lärobok i genetik

Lektor Stefan A. Escher och professor emeritus Anssi Saura, båda verksamma vid Umeå universitet, har skrivit boken Genetik, den första svenska läroboken i genetik på över trettio år. Boken är framförallt ett standardverk i genetik ur allmänbiologiskt perspektiv. Människans genetik är tema för hela boken, medan det medicinska inslaget har begränsats.

Katarina Pelin, Carina Wallgren-Pettersson

Ajattelusta ja ymmärtämisestä lacanilaiseen tapaan

Psykoanalyysin professori Paul Verhaeghea, jonka toinen suomennettu teos on tässä arvioitavana, pidetään lacanilaisen psykoanalyysin yhtenä johtavista hahmoista. Ranskalainen Jacques Lacan oli nimeään kantavan suuntauksen kehittäjä, jonka teoria yhdistää de Saussuren lingvistista ajattelua psykoanalyysiin. Koska teoreettisissa käsitteissä on paljon eroja perinteiseen psykoanalyysiin nähden, on aiheeseen perehtymättömän lukijan viisasta perehtyä jonkinlaiseen "Lacan for beginners" -tyyppiseen kirjaseen välttyäkseen enemmältä hiusten harmaantumiselta. Verhaeghen teoksessakin jää kaipaamaan kirjan loppuun jonkinlaista liiteosaa, jossa määriteltäisiin keskeiset termit ja kaavioitten symbolit.

Jyrki Korkeila

Uskottavasti dementoituvan mielen sisältä

Neurotieteiden tohtori Lisa Genovan kirjoittama romaani Alzheimerin tautiin sairastuvasta psykolingvistiikan professorista on uskottava kuvaus älykkään mielen rapistumisesta. Tarina on taitavasti kerrottu dementoituvan näkökulmasta - tämän perhettä unohtamatta. Dementian edetessä kerrontakin muuttuu yksinkertaisemmaksi ja jopa itseään toistavaksi säilyen kuitenkin koko ajan elävänä ja kiinnostavana. Viisikymmenvuotiaana sairastuva Harvardin professori ei ole kaikkein tyypillisin Alzheimer-potilas, mutta ehkä lääkärilukijan on helpompi samaistua tällaiseen pitkälle koulutettuun päähenkilöön. Kirjan miljööt, Harvardin kampus ja kesämökki Cape Codilla, eivät yhtään vähennä tarinan kiinnostavuutta.

Pertti Saloheimo

Oikaisu: Älyllistä keskustelua kaipaaville

SLL:n kesänumerossa oli lyhyitä kuvauksia kirjoista otsikolla: Tämä kirja muutti minua lääkärinä. Yhden kirjoittajan tietoihin oli tullut valitettava virhe. Kirjoittajamme Hanna Putkonen on dosentti Helsingistä, eikä samanniminen LL Oulusta. Pahoittelemme virhettä.

Yliopiston tärkein mittaus

Yliopistot ovat valinneet uudet opiskelijansa. Kyseessä lienee yliopistolaitoksen tärkein mittaus. Ei etsitä edustavaa otosta kuvaamaan jotain ilmiötä eikä haeta vapaaehtoisia koehenkilöitä selvittämään lääkeaineen haittoja, vaan valitaan ihmisiä koulutettavaksi tehtäviin, joista viimekädessä ohjataan koko yhteiskunnan tuleva kehitys.

Liisa Keltikangas-Järvinen