78147 osumaa

Terapia peittoaa unilääkkeet ikääntyneillä

Ikäihmiset käyttävät paljon unilääkkeitä, joista on heikosti näyttöä mutta runsaasti erilaisia haittavaikutuksia. Norjalaistutkimuksessa satunnaistetiin unihäiriöistä kärsiviä, keskimäärin 61-vuotiaita kolmeen ryhmään, joista ensimmäinen sai kognitiivista käyttäytymisterapiaa (CBT) (n = 18), toinen tsopiklonia (n = 16) ja kolmas lumetta (n = 12) kuuden viikon ajan. Potilaita seurattiin aktiivihoitoryhmissä puoli vuotta. CBT sisälsi mm. koulutusta ja neuvontaa unihygieniasta, kognitiivista terapiaa sekä rentoutustekniikoiden harjoittelua. CBT toistui viikottain noin tunnin ajan kuuden viikon ajan. CBT-hoito johti parempaan unen laatuun ja hoitoa saaneet olivat vähemmän hereillä yöllä. Sekä lyhyt- että pitkäaikaistulokset erosivat merkitsevästi kahdesta muusta ryhmästä. Kokonaisnukkumisaika oli sama kaikilla ryhmillä. Tsopiklonin käyttäjät eivät eronneet lumeen käyttäjistä. Tutkimus on pieni, mutta lupaava. Kuuden kerran hoito voisi olla toteutettavissa myös muissa konteksteissa, mutta kognitiivinen terapia vaatii oman asiantuntemuksensa.

Kaisu Pitkälä

Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen komplikaatiot

Englannissa seurattiin 41 sydänkeskuksessa sepelvaltimoiden varjoainekuvausten komplikaatioita kuukausittain koko 1990-luvun ajan. Toimenpiteitä tehtiin keskuksissa yli 210 000 aikuispotilaalle ja merkittäviä komplikaatioita ilmeni 0,7 %:lle. Yleisimpiä komplikaatioita olivat erilaiset rytmihäiriöt ja punktiokohdan merkittävät vuodot. Kuolemaan johtavia komplikaatioita ilmeni 0,07 %:lle potilaista ja aivoverenkiertohäiriöitä ilmaantui saman verran. Komplikaatiot vähenivät selvästi koko 1990-luvun ajan. Keskuksen koko ei vaikuttanut komplikaatioiden määrään. Suomessa ei ole valitettavasti tehty vastaavaa seurantaa, mutta oletettavasti komplikaatioiden esiintyminen on meilläkin samaa tasoa.

Juhani Airaksinen

Kuinka hoitaa selittämättömistä somaattisista oireista kärsivää potilasta?

Selittämättömiä, toiminnallisia (psyko)somaattisia oireita esiintyy noin 10-20 %:lla yleislääkärin potilaista. Monet näistä potilaista ovat myös terveyspalvelujen suurkäyttäjiä. Potilaat eivät hyödy perinteisistä tutkimus- ja hoitomenetelmistä, mutta silti niihin usein turvaudutaan. Syitä tähän ja mahdollisuuksia puuttua palvelujen suurkäyttöön on selvitelty kahdessa eri tutkimuksessa.

Katariina Korkeila

Seerumin pieni D-vitamiinipitoisuus altistaa ikäihmiset kaatumisille

Seerumin pieni D-vitamiinipitoisuus vaikuttaa luun kuntoon. Tuoreen Käypä hoito -suosituksen mukaan D-vitamiinia tulee antaa osteoporoosipotilaille luunmurtumien estämiseksi riittävästi, 700-800 yksikköä päivässä ja yhdessä kalsiumin kanssa. Yhtä yleisesti ei tiedetä, että pieni D-vitamiinipitoisuus vaikuttaa myös lihaskuntoon. Hollantilaiset tutkijat selvittivät prospektiivisessa tutkimuksessa seerumin D-vitamiinipitoisuuden ja toistuvien kaatumisten välistä yhteyttä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 1 231 yli 65-vuotiasta naista ja miestä. Seerumin 25-OH-D-vitamiinipitoisuus määritettiin lähtötilanteessa ja tämän jälkeen rekisteröitiin kaikki vuoden sisällä tapahtuneet kaatumiset kaatumiskalenterin avulla. Vähäiseen 25-OH-D-vitamiinipitoisuuteen, < 10 ng/ml (< 25 nmol/l), liittyi lisääntynyt kaatumisriski. Mitä useampi kaatuminen, sitä selvempi oli yhteys. Pieni D-vitamiinipitoisuus osoittautui kaatuilun itsenäiseksi vaaratekijäksi: yhteys säilyi sukupuolesta, koulutustasosta, asuinalueesta, vuodenajasta, fyysisestä aktiiviteetista, tupakoinnista ja alkoholin kulutuksesta riippumatta. Riski kaatua oli erityisen suuri 65-75-vuotiailla. Ikäihmisten kaatuilu on varsin yleinen ongelma ja lisää huomattavasti sairastavuutta ja kuolleisuutta. Suomalaisten ikäihmisten D-vitamiinipitoisuudet ovat edelleen hyvin pieniä. Tulevaisuudessa tarvitaan tutkimuksia siitä, voidaanko kaatuilu ehkäistä parantamalla ikäihmisten seerumin 25-OH-D-vitamiinipitoisuutta.

Camilla Schalin-Jäntti

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat