Kohinaa aivoissa
Suomalaiset kuulemma haluavat asua omakotitalossa järven rannalla. En minä, olen vannoutunut kaupunkilainen. Haluan kulkea kotiin ratikalla ja hissillä. Olen aina asunut korkeintaan kymmenen minuutin matkan päässä elokuvateatterista. Rakastan kahviloita, ja tietoisuutta siitä, että ne odottavat minua asiakkaakseen, valmiina palvelemaan. Parvekekukkien kasteleminen on mielestäni oiva tapa ylläpitää luontosuhdetta. Ei Helsingissä ehdi katselemaan ruohon kasvamista tai muurahaisten kävelyä. Ympärillä tapahtuu niin paljon, ettei aika riitä sellaiseen joka ei ole välttämätöntä.