HER2-positiivinen rintasyöpä herkempi antrasykliinille

Rintasyövän liitännäishoito syklofosfamidi-epirubisiini-fluorourasiili-yhdistelmällä (CEF) on osoittautunut tehokkaammaksi kuin vastaava metotreksaattia sisältävä yhdistelmä (CMF). HER2-reseptoria kantava syöpä on käyttäytymiseltään aggressiivisempi kuin HER2-negatiivinen tauti. HER2-reseptorin on arveltu vaikuttavan syövän herkkyyteen antrasykliineille. HER2-geeni ja topoisomeraasi II-alfa (TOP2A) -geeni sijaitsevat samassa kromosomissa lähekkäin. Antrasykliinit ovat TOP2A:n inhibiittoreita ja TOP2A-geenin amplifikaatio assosioi taudin herkkyydelle antrasykliineille. Kanadalaisessa aiemmin julkaistussa liitännäishoitotutkimuksessa oli mukana 710 rintasyöpään sairastunutta premenopausaalista naista, joilla kaikilla oli tautia myös kainalon imusolmukkeissa. Potilaat satunnaistettiin saamaan CEF- tai CMF-hoito. Seuranta-aika oli kymmenen vuotta. CEF osoittautui tehokkaammaksi. Nyt tutkittiin 639 potilaan näytteestä HER2. HER2-positiivisilla potilailla CEF oli selvästi tehokkaampi kuin CMF estämään taudin uusiutumista (riskikerroin 0,52, p = 0,003). CEF pidensi myös elinaikaa (0,65, p = 0,06). HER2-negatiivisilla CEF-ja CMF-hoitoa saaneilla hoitotulos oli yhtä hyvä. Tämän tutkimuksen perusteella HER2-negatiivisen rintasyövän hoitoon riittäisi hyvin siedetty CMF. Pääkirjoituksen laatija muistuttaa, että HER2-negatiiviset syövät ovat luokiteltavissa molekulaaristen ominaisuuksiensa perusteella ennusteellisiin alaryhmiin. HER2-reseptoria ei voida pitää ainoana ohjaavana tekijänä kun yksilöllistä hoito-ohjelmaa räätälöidään. Tutkimus osoittaa kuitenkin selvästi, että rintasyövässä HER2-reseptorin monistuma assosioi antrasykliiniherkkyyteen.

Sirkku Jyrkkiö

Istukkaperäiset ongelmat lisääntyvät keisarileikkausta seuraavissa raskauksissa

Länsimaissa lähes 20 % synnytyksistä hoidetaan keisarileikkauksella. Keisarileikkaukseen liittyy alatiesynnytystä enemmän välitöntä sairastavuutta, kuten infektioita, verenvuotoa ja laskimotukoksia. Myöhäisseurauksena tavataan etisistukan ja istukan ennenaikaisen irtautumisen esiintyvyyden lisääntymistä myöhemmissä raskauksissa. Tämä ilmeni 150 000 synnyttäjän aineistossa, jossa havaittiin yhden aiemman sektion lisäävän etisistukan riskiä naisen seuraavassa raskaudessa 1,5-kertaiseksi ja kahden aiemman sektion 2,0-kertaiseksi (95 %:n lv 1,3-2,0) verrattuna tilanteeseen, jossa aiemmat synnytykset olivat tapahtuneet alakautta. Samoin riski istukan ennenaikaisesta irtautumisesta lisääntyi 1,3-kertaiseksi. Alle vuoden aikaväli sektiosta seuraavaan raskauteen vielä lisäsi näiden komplikaatioiden määrää. Kohtuarven ja sen ympäristön sidekudos- ja verisuonimuutoksia arvellaan syiksi näihin ilmiöihin. Valikoimattomassa synnyttäjäväestössä etisistukkaa tavataan noin 0,5 %:lla ja istukan ennenaikaista irtautumista noin 1 %:lla. Erityisen ongelmallista on se, että keisarileikkausarven alueelle kiinnittyneellä etisistukalla on taipumus invasoitua myometriumiin ja muodostaa accreta-tyyppinen, runsaalle verenvuodolle altistava häiriö.

Pertti Kirkinen

Peyronien taudin luonnollinen kulku

Peyronien tauti on patofysiologialtaan selvittämätön sairaus, joka vaurioittaa peniksen paisuvaiskudosta ympäröivää kalvoa muodostamalla siihen paikallisen arpilaatan. Sairaus on todettavissa tuoreimpien arvioiden mukaan 3-9 %:lla miehistä. Sen esiintymishuippu on kuudennella vuosikymmenellä. Tauti ei uhkaa henkeä, mutta sen aikaansaama peniksen kipu, käyristyminen erektiossa ja erektion heikkeneminen aiheuttavat epätietoisuutta ja levottomuutta.

Ossi Lindell

Pieni hippokampus ja amygdala altistavat dissosiaatiohäiriölle?

Dissosiaatiohäiriöille on tyypillistä kyvyttömyys yhdentää menneisyyden muistoja, identiteetin tunnetta, välittömiä aistimuksia ja ruumiinliikkeitä. Niihin liittyy usein lapsuuden hyväksikäyttöä tai muita traumaattisia kokemuksia. Onkin ajateltu, että varhaiset traumaattiset kokemukset voivat johtaa psykologisiin tai neuropsykologisiin muutoksiin, jotka aktivoituvat aikuisiän rasitustapahtuman yhteydessä. Näyttää siltä, että muistin ja voimakkaan ahdistuksen kokemisen kannalta keskeiset aivorakenteet hippokampus ja amgdala voivat olla ratkaisevia dissosiaatiokokemuksen synnyssä.

Raimo K.R. Salokangas

Vanheneva väestö ja syöpä

Kymmenen vuotta sitten Suomessa todettiin 20 000 uutta syöpätapausta vuodessa (www.syoparekisteri.fi). Vuonna 2004 invasiivisia syöpiä ilmaantui jo lähes 26 400 ja lisäksi rekisteröitiin 6 000 basalioomaa, 300 rinnan ja 150 kohdunkaulan in situ -karsinoomaa sekä yli 100 munasarjan borderline-kasvainta. Eräiden yleisimpien syöpien vaara kasvaa edelleen (http://www.cancerregistry.fi/tilastot/index_7.pdf ; ks. s. 7). Suurin syy on väestön ikääntyminen: sodanjälkeiset suuret ikäluokat ovat tulleet ikään, jossa syövän vaara alkaa nopeasti suurentua. Lisäksi sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden romahtamisen ansiosta myös vanhemmat ikäluokat pysyvät pitkään hengissä. Tapausmäärän kasvu jatkuu siis vääjäämättä.

Risto Sankila

Unenaikaisen hengityshäiriön tutkiminen

Uniapneassa toistuvat yli 10 sekunnin mittaiset unenaikaiset hengityskatkokset, osittaisessa ylähengitysteiden ahtaumassa hengitysvirtaus ahtautuu toistuvasti, mutta ei katkea kokonaan. Molemmat unenaikaiset hengityshäiriöt huonontavat unen laatua ja aiheuttavat potilaalle monenlaisia oireita.

Ulla Anttalainen

Naisen anemia ja hedelmättömyys

Lieväkin anemia voi olla oire yleissairaudesta tai tilanteesta, jolla on merkitystä hedelmällisyyden kannalta. Perusverenkuva kuuluu hedelmättömyyden perustutkimuksiin.

Varpu Ranta

Lapsen sydämen kaikututkimukset

Lähes kaikki vastasyntyneiden ja lasten sydänviat voidaan selvittää kajoamattomasti sydämen kaikututkimuksella. Huomattava osa vioista pystytään diagnosoimaan jo sikiöaikana.

Anneli Eerola, Eero Jokinen

Nielemisfunktiotutkimus

Nielemisfunktiotutkimus on käyttökelpoinen menetelmä niin dysfagian kuin lievempienkin nielemisongelmien kuvantamisessa.

Esko Peltonen, Jaakko Pulkkinen, Jukka Yrjänä, Erkki Svedström

Märkä sukupolvi tulee taas?

Kun puhutaan väestön vanhenemisesta, puhutaan terveydenhuollon kasvavista palvelutarpeista. Ikärakenteen muutos vaikuttaa vääjäämättä ikäsidonnaisten sairauksien esiintyvyyteen. Lohtua tuo ns. kompressioteorian viimeaikaisista tutkimuksista saama tuki: kohortit vanhenevat edeltäjiään hitaammin, toimintakyvyn heikkeneminen myöhentyy, sairaudet pakkautuvat (keskimäärin) elämän viimeisiin vuosiin. Näin ei ainakaan eliniän pitenemisen pitäisi vaikuttaa palvelutarpeisiin dramaattisesti.

Antti Karisto