Saako Helsingin julistusta muuttaa?

Helsingin julistus on lääketieteellisen tutkimuksen keskeinen ja tunnetuin eettinen ohje. Sen tarkoituksena on suojella koehenkilöä tutkimuksessa, olipa hän sitten potilas tai terve vapaaehtoinen. Julistus on Maailman lääkäriliiton (WMA) laatima, mutta nykyisin sen on ottanut omakseen laajempikin tutkijayhteisö ja myös kansainväliset potilas- ja kansalaisjärjestöt vetoavat siihen.

Kati Myllymäki

Får Helsingforsdeklarationen ändras?

Helsingforsdeklarationen är viktig och det bäst kända etiska regelverket när det gäller medicinsk forskning. Dess uppgift är att skydda försökspersoner i forskningssammanhang, oavsett om det handlar om patienter eller friska, frivilliga försökspersoner. Deklarationen har utformats av den globala läkarorganisationen, WMA, men har numera anammats även av ett större forskarsamhälle samt åberopas av internationella patient- och medborgarorganisationer.

Kati Myllymäki

Nuorten masennus - polttava ongelma

Masennus vakavana mielialahäiriönä ja lievempänäkin häiriötilana voi tuottaa inhimillistä kärsimystä missä elämänvaiheessa tahansa. Nykytiedon valossa masennus myös näyttää olevan kaikista psyykkisistä häiriöistä selvimmin lisääntymässä kaikissa ikäryhmissä. Erilaisten mittarien ja vähitellen kertyvän epidemiologisen tutkimuksen osoittamaa kasvua eivät selitä välilliset tekijät, kuten parantunut diagnostiikka tai lisääntynyt hoidon tarjonta, vaan kyse on ainakin jonkinasteisesta todellisesta sairastuvuuden kasvusta. Masennus on jo nykyisellään Suomessa huomattava kansanterveysongelma. Me olemme aloittaneet melankolian vuosisadan.

Tuula Tamminen

Nuorten masennus: esiintyvyys, muut mielenterveyden häiriöt ja terveyspalvelujen käyttö

Nuoruusikäisten vakava masennustila on yleinen psykiatrinen häiriö: epidemiologisissa tutkimuksissa esiintyvyys tutkimushetkellä on ollut 3-5 %, yhden vuoden esiintyvyys 8-10 % ja elämänaikainen esiintyvyys noin 15 %. Muiden psykiatristen häiriöiden esiintyminen samanaikaisesti on tavallisempaa kuin masennustilan esiintyminen yksinään. Noin puolet vakavasti masentuneista nuorista on ollut yhteydessä terveydenhuoltoon ja noin kolmanneksella on ollut psykiatrinen hoitokontakti. Nuorten hoitoon hakeutumisessa vanhemmilla ja nuorten kanssa työskentelevillä aikuisilla on merkittävä osuus, mutta oireiden tunnistaminen ja hoidon tarpeen arviointi voi olla vaikeaa.

Linnea Haarasilta, Terhi Aalto-Setälä, Mirjami Pelkonen, Mauri Marttunen

Endoskooppinen sulkuleikkaus alaraajan yhdyslaskimoiden vajaatoiminnan hoidossa

Endoskooppinen sulkuleikkaus alaraajan yhdyslaskimoiden vajaatoiminnan hoidossa on tähänastisten kokemusten mukaan käyttökelpoinen ja turvallinen toimenpide, jonka vaikuttavuus vajaatoiminnan aiheuttamiin kliinisiin oireisiin näyttää kiistattomalta. Merkittävin etu aikaisempiin avoleikkauksiin nähden on, ettei avoin laajakaan säärihaava ole toimenpiteen esteenä. Lisäksi kosmeettinen tulos on parempi, potilaan toipuminen leikkauksen jälkeen nopeampaa ja mobilisaatio helpompaa. Tarvittaessa toimenpiteeseen voidaan liittää säärihaavan revisio, ihonsiirrot ja primaarisuonikohjuleikkaus.

Janne J. Jokinen, Voitto Aittola

Vaihtoehto fenolisaatiolle

Lääkärilehdessä 23/2000 oli kirjoitus fenolisaatiosta sisään kasvaneiden kynsien hoitomenetelmänä. Fenolisaation, kiilaeksision ja kynnenpoiston lisäksi on olemassa kivuton ja tulehdusriskitön keino, jousioikaisija.

Merja Väänänen

Krooninen myelooinen leukemia, diagnostiikka ja hoito

Krooninen myelooinen leukemia on harvinainen verisyöpä, jota tulisi epäillä aina, kun hyväkuntoisella henkilöllä todetaan suuri valkosolumäärä ja granulosyyttien esiasteita tai suurentunut perna. Vaikka tauti on aluksi kevyellä hoidolla helposti hallittavissa, se väistämättä johtaa muutaman vuoden sisällä kuolemaan, ellei taudinkulkuun puututa tehokkaalla hoidolla riittävän ajoissa. Tällaisia hoitoja ovat allogeeninen kantasolusiirto, jolla voi parantua taudista pysyvästi ja interferonihoito, joka pidentää elinaikaa. Taudin molekulaarisen taustan selvittäminen on johtamassa myös uusiin lupaaviin hoitomuotoihin.

Pirjo Koistinen

Esteen havaitseminen sokean liikkumisapuna

Menetin näkökykyni täydellisesti seitsemän vuoden ikäisenä. Vaikka menetys olikin raskas, se rajoitti liikkumistani huomattavasti vähemmän kuin voisi otaksua. Tämä johtui mm. siitä, että asuinympäristöni polut olivat minulle tuttuja. En myöskään halunnut tunnustaa tulleeni sokeaksi, vaikka en voi muistaa, millä perusteella siitä kieltäydyin. Asuinseutuni muut lapset olivat hyviä kavereitani ja jatkoin leikkimistä heidän kanssaan ikään kuin olisin ollut näkevä - tutuissa maisemissa se onnistui niin hyvin, etteivät leikkitoverinikaan aina muistaneet minun olevan sokea.

Matti Manninen

Kommentti edelliseen

Olen mielenkiinnolla lukenut sokean Matti Mannisen Lääkärilehdelle lähettämän kirjeen, joka koskee hänen kokemuksiaan orientaatiokyvystä ja (ääni)ympäristöstä luodusta näönomaisesta vaikutelmasta. Mielestäni asia on ymmärrettävissä ja selitettävissä ilman mitään mystiikkaa. Perusteluina olisi esimerkiksi seuraavia seikkoja:

Tapani Jauhiainen

Perheväkivallan uhrin kohtaaminen lääkärin työssä

Perheväkivalta on pysynyt näkymättömissä viime vuosiin saakka. Suomessa lääkärit arvioivat tapaavansa perheväkivallan uhreja keskimäärin yhden kuukaudessa. Aikuisväestön naisista kolme kymmenestä on aikuisiällään kokenut fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa, ja edellisen vuoden aikana 17 %:lla heistä on ollut väkivaltakokemuksia lähisuhteessaan.

Leena Väisänen, Erkki Väisänen