10.3.1993 Valfrihet och grundtrygghet i hälso- och sjukvården

Hälso- och sjukvården i Finland kan med skäl anses ha hög standard. Mätt i låg spädbarnsdödlighet har vårt land länge varit ett av de främsta i världen. I fråga om primärvården har WHO har utsett Finland till modelland. Nu tvingas vi emellertid i snabb takt lämna våra tätplatser. Utbyggnadsprojekten håller på att bytas ut mot nedskär- ningar. Lägre hälso- och sjukvårdsstandard förefaller oundviklig under de närmaste åren. Patienternas ställning försämras genom ökad ojämlikhet och minskad valfrihet. En arbetsgrupp inom Läkarförbundet har därför försökt finna nya metoder att trygga patientens valfrihet och grundtrygghet i hälso- och sjukvården.

Onko autonomisen hermoston testeistä hyötyä selviteltäessä epäspesifisten oireiden taustaa?

Kardiovaskulaariheijasteisiin perustuvia autonomisen hermoston testejä käytetään yleisesti diabeettisen autonomisen neuropatian toteamiseen. Kansaneläkelaitoksen tutkimuskeskuksessa Turussa testejä on käytetty myös kuntoutustutkimuksessa tai työkyvyn määrityksessä olevien asiakkaiden epäspesifisten oireiden taustan selvittämiseen. Tässä selvityksessä kuvaamme 82 peräkkäisen asiakkaan löydökset autonomisen hermoston testeissä. Noin 40 %:lta tutkituista pystyttiin osoittamaan selvä objektiivinen löydös, joka selitti niitä oireita, joiden vuoksi tutkimus oli pyydetty.

S. Juhana Piha Hannu Karanko

Anestesiakaasut ja raskaana oleva työntekijä

Erityisäitiyslomalainsäädösten tultua voimaan heinäkuussa 1991 terveydenhuollossa on kaivattu lisätietoa työoloissa sikiölle ja raskaudelle mahdollisesti vaaraa aiheuttavista altisteista. Tiedot suomalaisissa sairaaloissa sekä hammashoidossa ja eläinklinikoissa mitatuista anestesiakaasupitoisuuksista ja raskauden kulkua koskevista tutkimuksista auttanevat työterveyshuoltoa ja työpaikkaa mahdollisten työjärjestelyjen ja torjuntatoimien tarpeen arvioinnissa.

Kaarina Rantala Helena Taskinen Salme Rantanen Marja-Liisa Lindbohm

Uniapneapotilaiden nieluleikkaukset eivät ole riskittömiä

Tavallisin uniapneapotilaiden kirurginen hoitomuoto on uvulopalatofaryngoplastia. Tutkimuksessa selvitettiin TYKS:ssä tällä menetelmällä hoidettujen potilaiden välittömiä ja myöhemmin ilmaantuneita komplikaatioita. Joka neljännellä potilaalla oli vuotoa tai hengitysvaikeuksia välittömästi leikkauksen jälkeen. Vuoden kuluttua leikkauksesta vielä puolella potilaista oli joitakin hoidosta aiheutuneita vaivoja. Toisaalta enemmän kuin yhdeksän kymmenestä potilaasta ilmoitti päiväväsymyksen parantuneen ja kuorsauksen vähentyneen selvästi.

Lotta Haavisto Jouko Suonpää

Kehitysvammaisten potilaiden depressiot ja antidepressiivinen lääkitys

Psykiatriset ongelmat ovat kehitysvammaisten hoidon ja kuntoutuksen yksi keskeinen, mutta yllättävän vähän tutkittu ongelma-alue. Eräät kehitysvammaisille ominaiset piirteet vaikeuttavat tavanomaisten diagnostisten kriteerien soveltamista heihin. Monien tutkijoiden mukaan onkin todennäköistä, että esimerkiksi kehitysvammaisen depressio diagnosoidaan liian harvoin. Artikkelissa tarkastellaan kolmen potilastapauksen avulla antidepressiivien käyttökelpoisuutta kehitysvammaisten käyttäytymishäiriöitä hoidettaessa. Eräät potilaat hyötyivät suuresti antidepressiivisestä lääkehoidosta. Tutkimuksia jatkettaessa on tärkeää löytää ne kriteerit, joiden perusteella tällaiset potilaat kyetään seulomaan.

Lasse S. Melin Pertti Hella

Alkoholin suurkuluttajat sairaalapotilaissa

Alkoholi on usein hoitoon tulevan potilaan sairauden syy tai sitä pahentava tekijä. Kuitenkin lääkärit varsin harvoin pyrkivät toteamaan potilaidensa liiallisen alkoholinkäytön ja vaikuttamaan tähän. Tässä tutkimuksessa neljäsosa yliopistosairaalan eri hoitoyksiköiden mies- ja runsas kymmenesosa naispotilaista käytti alkoholia yli suurkulutusrajojen. Lääkärit arvioivat alkoholin olevan sairauksiin vaikuttava tekijä noin kolmasosalla näistä potilaista. Alkoholin suurkuluttajia oli kaikkien klinikoiden potilaissa, yleisintä se oli psykiatrian erikoisalalla. Varsinaisia alkoholisairauksia oli vähän.

Kaija Seppä Rauno Mäkelä

Akuutin psykoosin integroitu hoito III Bentsodiatsepiinien käyttö neuroleptilääkityksen asemesta tai ohella akuutin psykoosin hoidossa

Vuonna 1989 Kupittaan sairaalassa käynnistetyssä tutkimusprojektissa ensi kertaa sairaalaan tulevia akuutteja skitsofreniaryhmän psykoosipotilaita pyritään hoitamaan ensisijaisesti psykososiaalisin hoitomenetelmin pyrkien tietoisesti välttämään neuroleptilääkitystä. Tutkimuksessa olleet potilaat saivat lääkitykseksi bentsodiatsepiineja, joskin joillekin katsottiin välttämättömäksi lisäksi neuroleptilääkitys ja muutamalle antidepressiivi. Kokemusten mukaan bentsodiatsepiinit soveltuvat akuutin psykoosin hoitoon yksin tai yhdessä neuroleptien kanssa, jolloin neuroleptiannos voidaan usein pienentää. Näin vältetään neuroleptien haittavaikutukset.

Klaus A. Vuorio Erkka Syvälahti Viljo Räkköläinen Jarmo Hietala Jukka Aaltonen Juha Katajamäki Ville Lehtinen

Totuus HIV-negatiivisista CD4-T-lymfosytopenioista

Helmikuun 11. päivän numerossaan New England Journal of Medicine leikkaa lopullisesti siivet "uudelta" HIV:n kaltaiselta virukselta. Viime kesänä Amsterdamissa pidetyssä AIDS-kongressissa raportoitiin useita potilastapauksia, joissa CD4-positiivisten T-solujen puutosta sairastavilta ei pystytty eristämään mitään tunnettua immunosuppressiota aiheuttavaa virusta. Tieto aiheutti maailmalaajuisen pelon uudesta tuntemattomasta AIDS-viruksesta. Pelko heijastui mm. luottamukseen verensiirtojen turvallisuudesta.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

Mikroalbuminuria ei aina ennusta diabeteksen kulkua

Ainakin lyhyen aikaa insuliinihoitoista diabetesta sairastaneilla tiedetään mikroalbuminurian (vuorokausivirtsan albumiinieritys 30-300 mg) ennustavan makroalbuminurian kehittymistä ja potilaan ennusteen huononemista. Hyksiläiskollegat ovat seuranneet pitkään (yli 15 vuotta) insuliinihoitoista diabetesta sairastaneiden potilaiden mikroalbuminurian ennustearvoa.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

Myös gentamysiinin annostelu kerran päivässä

Olemme perinteisesti tottuneet annostelemaan aminoglykosideja kahdesti tai kolmasti päivässä. Netilmysiinin annostelu kerran päivässä hyväksyttiin meillä muutamia vuosia sitten, joskin se aiheutti alkuun epäilevän ilmapiirin. Sittemmin se hyväksyttiin käytännöksi yksinkertaisuutensa vuoksi.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu