Lymfooman hyvällä hoidolla voitetaan paljon
Diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoidon kehitys eteni vuosikymmeniä hitaasti, kunnes 2000-luvulla vasta-ainehoidot ja hoitojen tihentäminen muuttivat nopeasti tilanteen. Parantuneita potilaita on yhä enemmän, ja hoitojen myöhään ilmaantuvat haitat ovat haaste kaikille lääkäreille, jotka kohtaavat heitä mm. työterveyshuollossa.
Diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoitotulokset ovat parantuneet olennaisesti 2000-luvulla. Tautiryhmä on kuitenkin heterogeeninen, ja tautityypin tarkka määrittely ja hoidon suunnittelu vaativat tiimityötä, jossa ovat mukana niin patologi, radiologi kuin hoitavat lääkäritkin. - Monialaisuus…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
