Lääkärien näkemyksiä säästötoimista
Säästötoimet haittasivat tuntuvasti jo viime keväänä terveydenhuollon toimintaa, vaikka ne olivat vasta alkusoittoa sen jälkeen toteutetuille supistuksille. Maaliskuun 1992 lääkärikyselyssä 21 % vastanneista ilmoitti, että omassa työyksikössä oli karsittu oleellisia potilaspalveluja. Virkojen jäädytys ja sijaisten palkkaamatta jättäminen heijastuivat jo selvästi lääkärien työmäärään.
Koko lääkärikunnalle suunnatun kyselyn mukaan potilaspalveluja oli yleisimmin karsittu terveyskeskuksissa (26 %) ja muissa avohoitopisteissä (22 %) sekä sairaaloissa (22 %). Opetus- ja tutkimustehtävissä olevista 18 % ilmoitti, että olennaisia palveluja oli karsittu, työterveyslääkäreistä 16 % ja päätoimisista yksityispraktikoista 10 %.
Vastaajilta kysyttiin, olivatko toteutetut säästötoimet kohdentuneet heidän omassa toimintayksikössään väestön kannalta oikein vai väärin. Pääsosin supistusten kohteet katsottiin oikein valituiksi: 17 % katsoi niiden kohdistuneen täysin oikein ja 41 % melko oikein. Täysin tyytymättömiä säästöjen kohdentamiseen oli 5 % vastaajista ja melko vääriksi ne katsoi 13 %.
Oikeimmin osuneina säästötoimia pidettiin työterveyshuollossa ja yksityissektorilla, joiden lääkäreistä miltei kolmannes katsoi niiden kohdistuneen täysin oikein. Sairaala- ja terveyskeskuslääkäreistä selvästi yli puolet vastasi supistusten kohdentuneen täysin tai melko oikein.
Lähes 30 % poissa ammatista olevista lääkäreistä ilmoitti olevansa tyytymättömiä säästötoimien kohdentamiseen. Samasta ryhmästä yli 35 % ilmoitti, että heidän yksiköissään oli olennaisia potilaspalveluja karsittu. Näissä vastaajissa saattaa olla monia, jotka toimintojen supistusten takia ovat itse jääneet ilman työtä.
Yleensä säästötoimet ovat kuitenkin lisänneet työssä olevien lääkärien työmäärää. Vastaajista 31 % ilmoitti työmääränsä lisääntyneen jonkin verran ja 8 % merkittävästi. 5 %:lla työmäärä oli vähentynyt jonkin verran ja yhdellä prosentilla merkittävästi. Runsas puolet lääkäreistä katsoi kuitenkin vielä maaliskuussa työmääränsä pysyneen ennallaan.
Säästötoimet olivat johtaneet työtahdin kiristymiseen erityisesti terveyskeskuksissa ja avohoitotoimistoissa, joiden vastaajista selvästi yli 40 % ilmoitti työmääränsä kasvaneen ainakin jonkin verran. Myös sairaalalääkäreistä 41 % ilmoitti töidensä lisääntyneen merkittävästi tai jonkin verran.
Naislääkärit ilmoittivat useimmin kuin miehet työmääränsä säästötoimien seurauksena kasvaneen. Tämä selittynee osittain sillä, että avohoidossa toimii enemmän naisia. Kovimmille näyttivät joutuneen 55-59-vuotiaat naislääkärit, joista lähes puolet (48 %) ilmoitti töidensä lisääntyneen jonkin verran tai huomattavasti.
Tehdyt supistukset lisäsivät enemmän ylilääkärien ja apulaislääkärien työmäärää kuin osaston- ja erikoislääkärien. Säästötoimien kohdentumiseen olivat tyytyväisempiä ylilääkärit, mikä onkin luonnollista, sillä heillä oli ollut mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Ylilääkärit ja osastonlääkärit katsoivat apulaislääkäreitä useammin, etteivät säästöt ole johtaneet olennaisten palvelujen karsimiseen.
Kiire kiristi tunnelmia
Lääkärikyselyssä oli mahdollisuus kertoa myös avovastauksessa säästötoimien vaikutuksista, ja tähän kohtaan annetut runsaat kommentit osoittavat, että tilanne koettiin kentällä hyvin vaikeana. Esimerkkejä toimintojen supistuksista sekä virkojen ja sijaisuuksien jäädytyksistä esitettiin sadoittain.
Sairaaloissa toimintojen supistukset olivat johtaneet mm. potilasjonojen pitenemiseen, laitehankintojen viivästymiseen ja lääkevalikoiman rajoittamiseen halvempiin valmisteisiin. Toisaalta jotkut laitokset kärsivät potilaspulasta, kun terveyskeskukset olivat tiukentaneet lähetekäytäntöään.
Sairaalaosastoja oli suljettu varsinkin kesän ajaksi. Päivystystä oli siirretty aluesairaaloista keskussairaaloihin. Useissa vastauksissa mainittiin päivystyssidonnaisuuden kasvaneen, kun lääkärimäärää oli vähennetty. Takapäivystyksen lopettaminen useilla aloilla oli lisännyt etupäivystäjien vastuuta.
Terveyskeskuksissa oli keskitetty päivystystä, vähennetty toimipisteitä ja suljettu vuodesastoja varsinkin kesäaikana. Neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon tarkastuksia ja muuta ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa oli supistettu, samoin työterveyshuoltoa. Lähetteitä erikoissairaanhoitoon samoin kuin Invalidisäätiöön tai muihin erityislaitoksiin annettiin entistä kitsaammin. Kelan maksama kuntoutus oli vähentynyt, samoin kuntien konsultaatio-ostot. Ajokorttitodistusten kirjoittaminen oli monissa terveyskeskuksissa lopetettu.
Omalääkäritoimintaan siirtymistä oli laman takia lykätty monissa kunnissa. Joissain taas säästöt uhkasivat romuttaa koko väestövastuutoiminnan, kun virkoja oli jäädytetty eikä sijaisia otettu.
Virkojen ja sijaisuuksien täyttämättä jättäminen oli johtanut siihen, että henkilökunta joutui toimimaan maksimikapasiteetilla. Jonot olivat kasvaneet ja pääsy lääkärille vaikeutunut. Lyhytkin poissaolo aiheutti vaikeasti purettavan potilasruuhkan. Työpaikan henkilösuhteet olivat kiireen takia kiristyneet ja loppuunpalaminen uhkasi yhä useampia.
Eräs vastaaja pahoitteli terveyskeskusten kroonista lääkäripulaa: "Ensin ei ollut tulijoita. Nyt olisi tulijoita, mutta virkoja ei voi täyttää."
Säästöjen nähtiin kohdistuvan liikaa henkilöstömenoihin. Juustohöylän sijasta vastaajat toivoivat keskustelua terveydenhuollon painopisteistä ja voimavarojen suuntaamisesta niihin. Turhaa byrokratiaa ja henkilöstöä katsottiin edelleen olevan hallinnossa, jota pitäisi monen mielestä keventää.
Useissa vastauksissa epäiltiin säästötoimien mielekkyyttä. Henkilökunnan vähentämistä ei pidetty enää mahdollisena, kun työmäärä oli jo ennestäänkin liian suuri. Tilannetta pahensivat jatkuvat uudelleenjärjestelyt, jotka tekivät työympäristön epävarmaksi. Seurausten katsottiin olevan tuhoisia niin väestön kuin terveydenhuoltohenkilöstön terveydelle. Toisilla töitä oli liikaa samanaikaisesti kun työttömyys paheni ja monet olivat huolissaan työpaikkansa säilymisestä.
Maaliskuussa 1992 tehdyssä kyselyssä ilmeni lääkärikunnan syvä huoli tulevista toimintojen supistuksista. Todellisuus on nyt osoittanut, että sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on jouduttu sopeutumaan entistä tiukempiin säästötoimiin. Jos säästöjä koskevat kysymykset uusittaisiin maaliskuun 1993 lääkärikyselyssä, olisivat vastaukset todennäköisesti vielä viimekeväistä huomattavasti synkempiä.
