Lääkärin Suomi 100/45. Erikoistuminen yleistyy
Lääkärien erikoistuminen oli yleistynyt voimakkaasti 1950-luvulla niin, että kunnanlääkäreistä alkoi olla pulaa. Suomen sairaalaverkosto oli kasvanut, ja erikoislääkäreille oli kysyntää. Samoihin aikoihin tuli tarvetta uudistaa säännöt erikoislääkärien pätevöitymisestä.
Vuonna 1960 erikoislääkärien koulutusvaatimukset ja oikeuksien myöntäminen siirtyivät Lääkäriliitolta lääkintöhallitukselle. Koulutuksen pituudeksi tuli pääsääntöisesti neljä vuotta, ja siihen tuli kirjallinen kuulustelu. Koulutus tapahtui työssä apulaislääkärinä yliopistoklinikoilla ja tietyissä muissa sairaaloissa. Suppeiden erikoisalojen pätevyyteen vaadittiin vielä lisäkoulutusta.
