Terveyskeskus on perusterveydenhuoltomme kivijalka, joka on romahtamassa. Ongelmia on ollut jo pitkään, mutta koronaepidemian pitkittyminen uhkaa viedä lopunkin työilon ja motivaation terveyskeskustyöhön. Tähän asti on ollut pakko joustaa ja jaksaa, löytää tekijöitä tartuntojen hoitoon, jäljitykseen, testaukseen ja rokotuksiin. Epidemiologisen toiminnan työmäärä on monikymmenkertaistunut kunnissa. Ja kaikki se palliatiivinen osastotyö ja kotihoito, joka on tehty perusterveydenhuollon resurssein.

Potilailla on ollut aiemminkin ollut vaikeuksia päästä kasvokkain omalääkärinsä kanssa, mutta nyt kiireettömän hoidon saatavuus on heikentynyt entisestään. Vastaanoton tilalle tarjotaan etäyhteyksiä, chattia ja botteja. Kuitenkin perusterveydenhuollossa tulisi päästä tapaamaan potilaita kasvokkain, aloittamaan kestäviä ja pysyviä hoitosuhteita, jotka sitten luovat pohjan onnistuneille etäkontakteille, kun niiden käyttö on järkevää ja perusteltua.

Perusterveydenhuolto on ensisijaista terveydenhuoltoa. Paikka, johon jokainen meistä on oireineen ja huolineen tervetullut. Ei lähetteellä vaan suora kontakti hoitoon ilman huolta siitä, onko hoitoon varaa tai lähete hyväksytty tai tauti tarpeeksi kiinnostava tai vakava.

Terveydenhuoltolaissa sanotaan, että sairaanhoitopiirin kuntayhtymä vastaa alueellaan erikoissairaanhoidon palvelujen yhteensovittamisesta väestön ja perusterveydenhuollon tarpeiden mukaisesti.

Myös seuraava kohta on terveydenhuoltolaista:

Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on annettava alueensa terveyskeskuksille niiden tarvitsemia sellaisia erikoissairaanhoidon palveluja, joita perusterveydenhuollon ei ole tarkoituksenmukaista tuottaa.

Tästä huolimatta erikoissairaanhoito tuottaa perusterveydenhuollolle koko ajan lisää tehtäviä. Näiden tehtävänsiirtojen mukana ei ole tullut resursseja tehtävien tekemiseen. Virkoja ei ole tullut lisää vastaavasti. Eikä kukaan kysy perään, onko perusterveydenhuollon edes tarkoituksenmukaista tuottaa näitä palveluja.

Tämäkin on lisätaakkana perusterveydenhuollon ennestään liian suuren työmäärään suhteessa resursseihin.

Jatkuva aliresursointi on johtanut uupumiseen ja toivottomuuteen. Yleislääketieteen erikoislääkärit erikoistuvat toiselle erikoisalalle ja jättävät sinänsä antoisan terveyskeskustyön. Erityisesti kokeneiden lääkärien hakeutuminen muualle töihin on vaikeuttanut terveyskeskusten tilannetta. Kokenut yleislääkäri on vastannut hoidon jatkuvuudesta, hiljaisesta tiedosta ja sen siirtymisestä sekä nuorten lääkärien perehdyttämisestä ja tukemisesta heidän uransa alussa. Yleislääketieteen erikoislääkärit vastaavat tulevien erikoislääkärien kouluttamista ja ohjaamisesta oman työnsä ohessa suosituimmalla erikoisalalla. Heistä alkaa olla pulaa.

Olisi aika palauttaa työn houkuttavuus, jotta kivijalka pysyisi pystyssä ja ensisijaisuus voisi toteutua.

Kivijalkaan voisi laittaa laastiksi esimerkiksi:

1. Työtehtävien selkiyttämistä: lääkärit takaisin lääkärien töihin, avustavaa henkilöstöä hakemaan tarvikkeita, avustamaan potilaita ja tekemään erilaisia toimistotöitä.

2. Aliresursoinnin korjausta: tuhat virkaa lisää tai lääkärien töihin keskittymällä 800 terveyskeskuslääkärin työpanos takaisin potilastyöhön.

3. Työkuvan säilyttämistä monipuolisena ja potilaan kohtaamiseen perustuvana kunnioittaen hoidon jatkuvuutta.

Pidetään perusterveydenhuolto pystyssä niin muunkaan terveydenhuollon toiminta ei sakkaa.