Miniä

He elivät onnellisina kolmisin, hän, Rauha, Vanha Rouva ja Tohtori. Olivat eläneet jo kymmenkunta vuotta ja eläisivät edelleen, jos vuosia riittäisi.

Nimimerkki Vanha Rouva

Perunkirjoitus

Viimeiset hautajaisvieraat olivat poistuneet seurakuntasalista eteiseen ja pukivat takkejaan päälleen mennäkseen kotiin. Seurakuntasaliin olivat jääneet vainajan kaksi tytärtä ja heidän aviomiehensä. Keittiön puolella touhusi emäntä kahden apuna olleen naisen kanssa.

Matti Hannuksela

Tarinoita elämästä

Seuraaviin pikku tarinoihin on saatu vaikutteita P. Tammisen teoksesta Elämiä.

Nimimerkki Kuulolla

Uurna

Väinö istui pyörätuolissaan ja tähysi taivaalle. Kerrostalojen välissä näkyi kapea suikale sumeaa taivasta. Taisi olla tulossa pilvinen päivä.

Anne-Maria Kuopio

Lähtö

Jantunen on pieni, hennonsitkeä ja tumma Lapin mies. Väärät sääret ja pikimustina välkkyvät silmät tekevät hänestä etelässä shamaanin näköisen, mutta shamaani hän ei ole. Jantunen on tavallinen Lapin mies, hyvä metsästämään ja ryyppäämään, vähemmän sopiva säännölliseen vuorotyöhön. Ja on Jantunen aikamoinen naistenmieskin, itse asiassa aikamoinen sellainen. Työtä hänelle ei kuitenkaan ole löytynyt Lapissa. Ei hän työtä ole kovin aktiivisesti etsinytkään. Aika on mennyt muutenkin.

Iiro Kilpikari

Köyhä mies

Ukko oli pieni, sitkeä auringon paahtama käppänä. Hän viljeli pientä peltotilkkuaan Coinin takamailla ja elätti siten perheensä. Vaimona hänellä oli lihava, hieltä haiseva akka. Lapsia oli siunaantunut viisi, melkein vuoden välein. Vanhin täytti jo viisitoista. Perhe asui auringon rapistamassa kivistä tekaistussa mökkirähjässä, joka kallistui vähän joka suuntaan, mutta piti veden. Lämpöäkin riitti, kun piti kamiinassa tulta.

Iiro Kilpikari

Osmonaskeleet

61 31,8 minuuttia pohjoista leveyttä 28 12,8 minuuttia itäistä pituutta

Paula Lahti

Riäpys Coregonus albula

Suomessa totisesti kalastetaan! Ammattilaiset kalastavat merellä - riittäähän meillä merenrantaa - sekä sisävesillä, kunhan vesi on tarpeeksi suuri. Riittäähän meillä niin järviä kuin jokiakin, lampia, puroja ja koskia, satoja Saarijärviä ja kymmeniä Pyhäjärviä. Ja sitten on tämä Saimaa, niin että eipä haittaa, vaikka jokunen asianharrastaja liittyy mukaan. Ennen Karjalassa Vedenemo vei kalat verkkoon. Ylempänä idässä Vedenemoa ei tunnettu, vaan kalaonni piti varmistaa monelta taholta. Selälle soutaessaan tai talvella jäällä nököttäessään kalastajat mutisivat partaansa kuka mitäkin, kuka pyysi keneltäkin. Savon sydämessä tiedettiin, keneltä kalat tulivat: Anna Antti ahvenia, pua Pekko riäpys verkkoo, kutulohj Juho narroo, Hintrik piispan haok hommoo!

Paula Lahti

Miro ja menninkäiset

Jäinen sade lakkasi aamuyöstä. Mustat pilvet pimensivät aarnimetsän tiheiköt. Kuusten latvoissa huokaili tuuli murheellista viestiään: te kuolette. Koko metsä odottaa sitä. Juokseminen ei auta, tämä metsä on loputon yö.

Nimimerkki Remi Aura

Metsäläisyydestä

Olen lokakuun lopulla etsimässä pihlajanmarjoja pakasteeseen. Inhoan metsään menoa siltä osin, kun reitti kulkee aivan asuntojen editse. Lenkkipolullakin on turhauttavaa kohdata muita, sillä vain vaivoin vastaavat tervehdykseen jos sitäkään. Sellaista toki kerrotaan, että jossakin outokin hymyilee toiselle, mutta ei Satakunnassa. Vain polkusponsoreiden mainokset ilkkuvat männyistä, kun tähyilen pihlajia. Kohdepuita pilkistää siellä täällä, mutta käpristynein lehdin ja vailla marjan marjaa. Taajamien saasteissa lajitoverit hehkuvat punaisenaan tertuista. Haave marmelaadimarjoista ei ota toteutuakseen, mutta hämärtyvä metsä valaa elämänvoimaa uupuneeseen uurastajaan. Satojen vuosien viisastuttamat havupuut suhteellistavat nykyiset paineet - kunnes omakotitalotontillani ohitan kauneimpien kuusieni kannot. Ne joku katkoi joulupuikseen kahtena peräkkäisenä joulunodotusaikana.

Aira Laihinen

Sanojen turhanaikaisuudesta

Onko sanan mahti ylvästelyä, suuruusfantasiaa, tyhjyyden kumiaa? Liekö sanatulva salatun peittona, roolittomassa, todellista torjumassa? Paetaanko, ohjataanko keskustelu pois tulehtuneelta, aristavalta alueelta? Avoimuusko antaisi aseet? Lieneekö small talk ansatonta - turhanaikaista pintaliitoa vai eurosuomalaisen elinehto? Vai lupaileeko se ihmissuhteiden ituja? Mutta riittääkö rakoa pohjoismaalaisen omintakeisuudelle?

Aira Laihinen

Tieteen reduktionismin luoman arvorappion haaste lääketieteen, erityisesti psykiatrian ihmiskuvalle

Tieteellisen asenteen mukaan voi tutkia vain ulkopuolisia objekteja. Näin tiede usein jo sulkee omista lähtökohdistaan käsin ihmisen persoonana ulkopuolelleen ja ohjaa ihmisiä yhä kauemmas omista tunteistaan, ydin-minuudestaan. On paradoksaalista, että se on tukenut ihmisen vieraantumista itsestään hyvää tavoitellessaan ja että se nyt on saanut myös filosofit vakuuttumaan omasta yksinvallastaan: tavoitteena on kutistaa filosofia ja kääntää se tieteeksi.

Seppo K.J. Utria

Hyvä ja paha ihmismielessä

Kansakoulussa opetettiin, että ihmispoloinen yrittää taistella sisimmässään elävää perisyntiä vastaan. Perisynnin käsitteen seksuaalinen luonne tulee esille käsityksessä synnin periytymisestä sukupolvelta toiselle: Synnissä sinä olet siinnyt. Opetuksen mukaan ihmisen tulee kuunnella omantuntonsa ääntä, jonka kristinusko tulkitsee jumalan ääneksi. Monissa juutalaisuuden pohjalta syntyneissä uskonsuuntauksissa on tarkat ja yksityiskohtaiset ohjeet uskonnon harjoittamisesta lainomaisessa muodossa. Kieltäytyminen mielihyvästä, aina itsensä kiduttamiseen saakka on ollut monissa uskonnoissa keskeisenä pyhyyden tavoittelun välineenä. Määräyksiä noudattamalla pääsee taivaaseen, niskuroijat joutuvat ikuiseen tuleen.

Seppo Lappalainen

Evoluution jatko-osat

Muinaisten meriemme alkuliemessä poukkoili kaikkialla erilaisia ja erikokoisia molekyylejä törmäillen ja takertuen toisiinsa ja myös välillä pirstoutuen. Miljardi, miljardi, miljardia pelasi biljardi, biljardi biljardia.

Mikko Savela

Ystävän kuolema

Uudenmaan lääninlääkäri Pekka Kause oli kollega, jonka kanssa olin joutunut tekemisiin jonkin verran elämäni aikana. Hän soitti minulle ja pyysi saada tavata. Ensimmäisellä käynnillään Pekka kertoi sairastavansa eturauhasen syöpää, joka oli niin pitkällä, että prognoosia pidettiin huonona. Hän halusi käydä keskustelemassa kanssani ja tapasimme muutamia kertoja, jolloin Pekka kertoi tuntemuksistaan. Olimme molemmat lääkäreinä nähneet monen ihmisen kuolevan. On sanottu, että kuolemanpelko olisi ihmisen peloista tavallisin. Uskontojen yhteisenä nimittäjänä on joku elämäntoivo. Pelkäämme ja vihaamme kuoleman ajattelemista. Yritämme kieltää sen todellisuuden itseltämme. Freudin mukaan kukaan ei alitajunnassaan pohjimmiltaan usko omaan kuolemaansa, vaan jää mielikuvissaan kuoleman jälkeen tarkkailijaksi esimerkiksi kuvitellessaan omia hautajaisiaan. En ole varma, onko tämä totta.

Kalle Achté

Laulusiltaa rakentamassa

Ave maris stella.... Säkkijärvi se meiltä on pois mutta jäi toki sentään polkka ... Lämpöni lempeni annan, kaunis on nuoruutein.... Sireli kas mul õnne...

Marja-Liisa Klossner, Riika Pirkkanen, Martti Vastamäki

Sosiaalinen pääoma ja harrastaminen

LKT, dosentti ja Kelan vanhempi tutkija Markku Hyyppä esitti tutkimustuloksia ja katsauksen sosiaalisen pääoman merkityksestä aivohalvausten ehkäisyssä lehdessämme 7.3.2003. Kyseinen katsaus on mielestäni tärkeä. Se lisää tietämystä ihmisten yhteisten harrastusten ja kulttuurin merkityksestä terveyteen.

Veikko Karskela

Peikko Pompeli

Kollega Matti Hannuksela on kirjoittanut hauskan kirjan Peikko Pompeli, tarinoita Kantturanniemen satuvaltakunnasta lastenlapsilleen ja muille lapsenmielisille. Sadut pohjautuvat kirjoittajan vuosien kuluessa lapsilleen ja lastenlapsilleen kertomista tarinoista, ja niitä vieraankin on mukava lukea. Kantturanniemi ympäristöineen tulee tutuksi, samoin päähenkilöt Peikko Pompeli ja vaimonsa Hulda, Viirukissa ja Kanarian saaret, Armida-peikkotyttö ja Mertsi-menninkäinen sekä monet muut oliot ja ihmisetkin.

Ulla-Kaija Lammi

Suomen Lääkäreiden Kulttuuriseura järjestää lääkäreille

12.6.-15.6.2003, 17.7.-20.7.2003 ja 7.8.-10.8.2003 (opettajana Pirjo Jokela)

Lääkärit siveltimen varressa Lääkäreiden Kulttuuriseuran taidenäyttely Lääkäripäivillä Helsingin Messukeskuksessa 7.-10.1.2003

Väriä, vettä, sivellin ja paperi. Suomalainen järvimaisema lempeimmillään: poutapilvet, veden välke, auringon kilo. Ei tietoakaan potilaista, diagnooseista eikä stressistä. Meditatiivinen hetki luonnon keskellä - aikaa itselle ja omille tuntemuksille, intensiivinen keskittyminen käsillä olevaan tehtävään.

Taru Tomperi