Miksi harrastan Osa 2

Tulin äsken alas ullakolta, kiukkuisena itselleni. En löytänyt erästä veistosaihiotani. Siellä se jossakin romujen keskellä luuraa. Näin kävi nytkin, ei se uutta ole. Tavaroilla on taipumus kiusata pakoiluillaan. Mieltä karvasteli. Tulisipa joskus aika, jolloin saisi kaiken järjestykseen. Mitään tarpeetontahan ei kenelläkään ullakollaan liene. Alas tultuani katselin ikkunasta jäistä Aurajokeani. Auringon kalpeat säteet muovasivat joen lumikinoksia moninaisiin muotoihin, jotka vähitellen muuttuivat säteiden kierrossa. Valot ja varjot kävivät loputonta tanssiaan. Radiosta tulvi jokin Bachin kantaatti. Kyllä maailma sittenkin on vielä kaunis. Mieleni keveni.

Veikko Karskela

Wanted!!!

Otsikko on kaksimielinen: monen toive ja idea on lähellä täyttymystä, jos suunnitellut lääkäreiden ensimmäiset kulttuuripäivät pidetään Helsingissä 26.-28. maaliskuuta 2004 eli ensi vuoden maaliskuun viimeisenä viikonloppuna. Otsikon toinen puoli on todellinen etsintäkuulutus: jotta kulttuuripäivistä tulisi tosi, tarvitaan rusaasti aktiiveja, innostuneita osallistujia. Päiville on jo olemassa luuranko, kaikki muu on vielä tämänkin etsintäkuulutuksen varassa.

Ulla-Kaija Lammi

Miksi harrastan Mielikuvasta veistokseksi

Yli kaksikymmentä vuotta sitten jäin leskeksi. Halusin tehdä vaimoni muistoksi jotakin pysyvää kuin vain menetyksen kaiho. Aloin suunnitella veistosta hänen haudalleen. Kolme lentoon lähtevää pronssijoutsenta tuntui olevan oiva ajatus. Eipä ollutkaan mikään helppo projekti. Joutsenia ei ihan helposti saa malliksi. Etsin kuvia linnuista. Lintukirjat tulivat tutuiksi. Lehdet tuli selailtua. Löysin lopulta mieleni sopukoista sopivat mallit. Onnekseni työpaikkani valimotyöntekijät ottivat asian myös omakseen. He valoivat ajatusteni tuotoksen ilmiasuunsa. Pronssiveistos on nyt odottamassa minun saapumistani. Itse en vielä silloin osannut valamisen salaisuuksia.

Veikko Karskela

Joulutervehdys

Kun olin metrin lyhyempi kuin nyt, kuljin jouluaattona perheeni kanssa isovanhempieni luo. Tuomiokirkon luona isot lumihiutaleet alkoivat riemutanssin ympärillämme. Valaistu kirkko kääriytyi lumihiutalehuntuun. Joulu avautui minulle. Tuolloin ensi kertaa tajusin joulun olevan muutakin kuin lahjojen antamista ja saamista. Tunne oli voimakas, se on vienyt minua juhlista juhliin vuosikymmenien ajan. Juhlapäivien todellinen, syvin olemus on aina ollut aistittavissa vuodesta toiseen. Ulkoiset puitteet ovat vaihdelleet, puutteesta kohtuullisen runsaaseen, surullisesta iloiseen juhlatunnelmaan. Aina on kuitenkin juhlan sisäinen merkitys väikkynyt mielessä. Tämä on ollut elämässäni tärkeää. Arjen touhut ja kiireet ovat jääneet silloin taakse, tilalle on syntynyt juhlamieli, joka on antanut voimia jaksaa.

Veikko Karskela

Luovuuden merkitys työn paineissa

Lähes parikymmenvuotisen työrupeaman aikana Afganistanissa olen käynyt läpi monenlaisia hankalia vaiheita: neljä väkivaltaista lähtöä kesken hedelmällistä ja innostavaa työtä. Silloin tuntui vaikealta ikään kuin jättää kansalliset ystävät ja avun tarvitsijat oman onnensa nojaan. Elin myös vuosia sodan keskellä Kabulissa, ensin Neuvostoliiton miehityksen aikana, jolloin saimme pelätä maaseudulta lentäviä summittaisia ohjuksia. Miehittäjät poistuivat maasta helmikuussa 1989. Kolme vuotta myöhemmin Neuvostoliiton voittajat alkoivat taistella vallasta keskenään pääkaupungissa. Sodan keskellä kuitenkin työ jatkui, silloin minun osaltani Kabulin äiti-lapsiohjelmassa (Mother and Child Health, MCH) tai pahimpina sotaviikkoina auttamassa lähistöllä sijaitsevassa Kansainvälisen Punaisen Ristin sotasairaalassa. Myöhemmin elin yksinäisiä viikkoja ja kuukausiakin Keski-Afganistanin vuoristossa ainoana ulkomaalaisena, viimeisen kahden vuoden rupeaman aikana kyllä kansainvälisessä työyhteisössä, mutta tässäkin tavallaan helpommassa vaiheessa riitti paineita: ympärillä tungeksivia lähimmäisiä kylissä tai klinikalla, ylivoimaisia medisiinisiä haasteita, joista yritin suoriutua parhaani mukaan ainoana työvälineenä usein minä itse.

Leena Kaartinen

Lääkäripäivien taidenäyttely

Lääkäripäivien taidenäyttely Helsingissä on viime vuosina perustunut yksinomaan Lääkäreiden kulttuuriseuran henkisessä suojeluksessa Sinisen Saimaan Taideinstituutissa pidettyjen lääkärien akvarellikurssien monipuoliseen ja runsaaseen antiin. Myös sellaiset kollegat, jotka harrastavat kuvataiteita eivätkä syystä tai toisesta ole päässeet mukaan kyseisille leireille, ovat kyselleet mahdollisuutta päästä mukaan näyttelyyn. Lääkärien kulttuuriseuran epävirallinen johtokunta päättikin tästä syystä laajentaa vuoden 2003 Lääkäripäivien taidenäyttelyn avoimeksi kaikille halukkaille lääkäreille. Samalla tämä näyttelytapahtuma ja sen järjestäminen toimisivat harjoitteluna vuoden 2004 näyttelyä varten. Tuolloin kulttuuriseura on varanut kolme viikkoa näyttelyaikaa Jorvin sairaalasta, jo sovittu ajankohta on 22.2- 13.3.2004.

Ulla-Kaija Lammi

Lääkärikuoro MediCanto Mennyttä ja tulevaa

Taakse jääneenä vuotena MediCanto päätti nuortua ja uudistaa ilmeensä - ja onnistui! Kuoroon liittyi uusia laulajia, joiden kirkkaat äänet antoivat musisoinnille uutta soundia. Näyttääkseen oikealta kuorolta MediCanto hankki yhtenäiset esiintymisasut. Vuosi päätettiin joulumatinealla Malmin kirkossa, jonka kuoroystävällisessä akustiikassa MediCanto nostatti sävelkielellään jouluiloa yhdessä yleisön kanssa.

Marja-Liisa Klossner

Pöytälaatikkojen salatut aarteet

Kirjallisella itseilmaisulla on maaginen kyky säilyä hengissä. Juuri kun pelkäämme, että nuoriso on hylkäämässä tämän vuosituhantisen purkautumis- ja vuorovaikutusväylän, alkavat eetteriin sinkoilla tekstiviestien viimeiseen asti hiotut aforistiset sanomat. Kenties niiden kieli on meille muumioille vierasta ja erilaista, mutta tärkeintä on, että ilmaisutarve ja kyky säilyvät. Kertomukset eivät koskaan kuole, ne vain muuttuvat.

Martti Ollinen

Peili

Kun saat tämän kirjeen olen jo kaukana. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tällainen äkillinen matkallelähtö ei ole koskaan kuulunut tapoihini. Siksi yritän kertoa Sinulle matkani syyt niin hyvin kuin ne itse pystyn käsittämään. Toivon, että tämän selityksen jälkeen et ainakaan joudu kantamaan syyllisyyttä, koska siitä ei ole kysymys. Minulla on kuitenkin yksi pyyntö, oikeastaan vaatimus: pidä nämä asiat omana tietonasi, älä varsinkaan kerro niistä kollegoilleni.

Kari Eskola

Taulun tarina - opettavainen tosikertomus

Olet vain taulu. Äkkiä huitaistu luonnos, heti unohdettu kenties, sillä et saanut edes kunniallista signeerausta. Nyt olet kuitenkin tekijäsi nimen kultaama, sillä taulun takaa löytyy tämä ratkaiseva merkintä: Alvar Cawenin luonnos. Todistaa Helsingissä Signe Cawen 19 24/11 39 . Lisäksi ansioksesi on mainittava osallistuminen merkittävään kausaaliketjuun eräässä yksilöllisessä maailmankaikkeudessa.

Martti Ollinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030