Tajunnanvirtaa
Parvekkeen räystäällä sateen sormiharjoitukset, hidastelevat ja mollivoittoiset, välillä lyhyt monisorminen juoksutus. Sieluni lailla kiihkoton ja vetäytyvä näissä päivissä. Mielessä haikea, jotenkin melankolinen virta. Haluan etääntyä. Kuulemaan, mitä sade kertoo. Maisema on kuin huonosti vedostettu grafiikan lehti: Tausta harmaa, etualan ääriviivattomat puiden suhruiset rakenteet. Tähän haluan jäädä, vain olemaan. Olkoon valovuosien päässä raaka, häikäisevä ja levottomaksi tekevä, suorastaan huutava, auringonvalo!