Seanilla oli taipumus jännittää. Viimeisenä lukuvuotenaan yliopistossa hän ahdistui tulevista lopputenteistä niin, että haki ammattiapua.

Hän sai masennuslääkereseptin, sitalopraamia, maltillisella annostuksella. Pian hän huomasi merkillisen tunteen: hänen sukuelimensä olivat tunnottomat. Tunne oli epämiellyttävä, joten hän lopetti lääkityksen.

Tunto ei palannut.

”Tunne on sama kuin jos koskettaisi olkapäätäni”, Sean kertoo kolme vuotta myöhemmin.

Marie oli 15-vuotias, kun hänelle määrättiin toista SSRI-lääkettä, fluoksetiinia. Hän oli kokenut useita ihastuksia lapsesta saakka. Lääkityksen jälkeen ihastukset loppuivat.

Marie on nyt 38. Hän ei ole käyttänyt lääkitystä kuuteen vuoteen, mutta seksuaalinen halu ei ole palannut.

”Tilalla on tyhjä musta aukko”, Marie sanoo. ”Ei mitään siinä kohdassa.”

Sean ja Marie kuuluvat yli 20 ihmisen joukkoon, joita New York Times haastatteli marraskuussa. He kaikki olivat lopettaneet SSRI- tai SNRI-lääkityksensä mutta kärsivät edelleen seksuaalitoimintojen ongelmista. Ongelma tunnetaan lyhenteellä PSSD, post-SSRI sexual dysfunction.

Ammattilaiset ovat heränneet ongelmaan hitaasti. Tapauskuvauksia on julkaistu tiedelehdissä jo satoja, mutta vasta häiriöluokitus DSM:n viimeisin versio toteaa, että seksuaaliset ongelmat saattavat jatkua, vaikka lääkitys lopetettaisiin. Lääkeviranomainen EMA alkoi 2019 edellyttää, että lääkeyhtiöt mainitsevat ongelman tuotteissaan – 28 vuotta sen jälkeen, kun ilmiö kuvattiin ensi kerran.

British Medical Journalin pääkirjoitus toteaa, että ongelma on edelleen alitunnistettu.

Sean yritti kyllä puhua ongelmastaan lääkäreille. Häntä ei kuitenkaan uskottu. Mahdotonta, lääkärit sanoivat: ongelma on päässäsi.

Tutkimus vuodelta 2019 esittelee häkellyttävän kavalkadin vähättelyä ja mitätöintiä, jota potilaat ovat ammattilaisilta kohdanneet. Lääkäreiden kerrotaan nauraneen ja sanoneen potilaiden puhuvan ”täyttä roskaa”. Yhtä neuvottiin vaihtamaan poikaystävää. Toiselle lääkäri määräsi psykoosilääkkeen, koska piti potilasta vainoharhaisena.

Timesin haastateltavia yhdistää myös se, että heidän masennuslääkityksensä oli aloitettu lapsena tai nuorena, kun heidän seksuaalisuutensa oli vasta kehittymässä.

Ruthin tyttärelle määrättiin SSRI-lääkitys 11-vuotiaana. Tytär käytti sitä kymmenen vuotta.

Millaisia pitkäaikaisvaikutuksia sillä on, että seksuaalitoimintoja häiritsevä lääkitys aloitetaan lapselle tai murrosikäiselle? Psykiatri Alexander Scharkokysyi tätä lastenpsykiatrian alan johtavassa lehdessä jo yli kaksikymmentä vuotta sitten.

Rehellinen vastaus on: kukaan ei tiedä.

Ruthin tyttären erogeeniset alueet ovat turrat edelleen, 15 vuotta lopettamisen jälkeen.

”Kadun sitä valtavasti, hirvittävästi”, Ruth kertoo suostumisestaan lapsensa lääkitsemiseen. ”En voi käsittää, että sanoin niin helposti kyllä.”

Asiaa hankaloittaa se, että näyttö masennuslääkkeiden hyödyistä on niin heikkoa. Cochrane-katsaus vuodelta 2021 toteaa, että SSRI-lääkityksestä ei ole kliinisesti merkityksellistä hyötyä lapsille tai nuorille.

Aiempi käsitys, jonka mukaan fluoksetiini eroaisi plasebosta, näyttäisi olleen virheellinen. Fluoksetiinista ei siitäkään näyttäisi olevan merkittävästi enempää hoidollista hyötyä kuin lumehoidosta.

Lääketieteen professori Peggy Kleinplatz kertoo Timesissa kysyneensä kerran salilliselta perhelääkäreitä, kuinka moni on tietoinen SSRI-lääkkeiden seksuaalisista sivuvaikutuksista. Viidestäkymmenestä lääkäristä neljäkymmentä nosti kätensä.

Entä kuinka moni kertoo niistä potilailleen?

Vain yksi käsi nousi.

Kleinplatz kysyi, miksi.

Koska silloin potilaat eivät ehkä haluaisi lääkitystä, lääkärit vastasivat.