Diabeetikon hoidon seuranta avoterveydenhuollossa

Lääketieteellisen seurannan ja hoidon ohella vastaanottokäyntien tavoitteena on motivoida ja kannustaa diabeetikkoa sekä tukea diabeetikon pitkäaikaissairauteen liittyvää oppimis- ja sopeutumisprosessia. Seurannan pitäisi olla ymmärrettävää, hallittavaa ja mielekästä myös diabeetikolle itselleen, jotta hän sitoutuu hoidon toteuttamiseen arkielämässään.

Pirjo Ilanne-Parikka, Tapani Rönnemaa

Sakroiliitin kuvantaminen selkärankareumassa

Selkärankareuma on nuorten ihmisten sairaus. Viive oireiden alkamisesta diagnoosiin on vuosia. Muutokset ilmaantuvat yleensä ensin ristiniveliin. Normaali ristinivelten röntgenlöydös ei sulje pois sakroiliittia. Gammakuvaus on hyvin epäspesifinen sakroiliitin osoittaja. Tietokonetomografia ei tuo esiin sakroiliitin varhaismuutoksia. Magneettikuvaus on herkin ja spesifisin sakroiliitin varhaismuutosten diagnosointimenetelmä.

Irma Soini, Jorma Viitanen, Hannu Kautiainen, Antero Kotaniemi, Marja-Liisa Kokko, Kari Lehtinen

PET-tutkimusten kliininen käyttö

Positroniemissiotomografia (PET) on erinomainen tieteellinen tutkimusmenetelmä, ja viime vuosina sen käyttö myös kliinisenä työkaluna on lisääntynyt. Nykyisin yleisesti hyväksyttyjä ja näyttöön perustuvia PET-tutkimuksen kliinisiä käyttöaiheita on neurologian, lastenneurologian ja kardiologian sekä erityisesti onkologian erikoisaloilla.

Juhani Knuuti, Heikki Minn, Liisa Metsähonkala, Juha Rinne, Arto Laihinen

Distraktio - uusi hoitomuoto kasvojen luupuutoksiin

Kasvojen alueen luiden kokoa ja muotoa voidaan muuttaa ilman luusiirrännäistä venyttämällä luuta asteittain. Tässä uudessa hoitomuodossa luuta pidennetään luun katkaisemisen eli osteotomian jälkeen vetämällä luupintoja toisistaan irti tukilaitteen avulla. Uusi muodostuva luu täyttää luupintojen välisen raon normaalilla luulla. Kasvojen alueen luupuutoksiin tällaista distraktiohoitoa on sovellettu 10 vuoden ajan, ja se on osoittautunut lupaavaksi keinoksi vaikeiden luuston kasvuhäiriöiden hoidossa, vaikka laitteiden kehittely on vielä kesken.

Kirsti Hurmerinta, Jyri Hukki

Vanhusten kohonneen verenpaineen hoitoon liittyviä näkökohtia

Verenpaine muuttuu iän myötä, systolinen verenpaine kasvaa aina 80 ikävuoteen saakka, mutta diastolinen verenpaine saavuttaa huippuarvonsa 50-60 vuoden iässä. Kohonnut isoloitu systolinen verenpaine on tyypillisesti ikääntymiseen liittyvä vaiva ja sairastumisen riski kasvaa kun systolisen ja diastolisen verenpaineen ero suurenee. Isoloitua systolista hypertensiota hoidetaan pääasiassa elintapapohjauksella ja lääkehoidolla.

Riitta Antikainen, Hannu Vanhanen

Selkärankareuman diagnosointi ja hoito

Selkärankareuman varhainen toteaminen on vaikeaa, ja asianmukaisen hoidon aloitus viivästyy usein monia vuosia. Pitkäkestoinen pakara- tai alaselän kipu ja jäykkyys, jotka usein herättävät yöllä, antavat aiheen epäillä selkärankareumaa. Röntgenkuvissa havaittava sakroiliitti ilmaantuu hyvin hitaasti, monilla vasta vuosien sairastamisen jälkeen. Selkärankareuma aiheuttaa erityisesti selän ja rintakehän liikkuvuuden vähenemistä ja vaikeimmillaan koko rangan täydellisen jäykistymisen hankalaan virheasentoon. Fysioterapian ja kuntoutuksen keinoin voidaan liikerajoitusten kehittymistä hidastaa ja lievissä tapauksissa ehkäistä. Tulehdusvaiheiden hoito antireumaattisella lääkityksellä on tarpeen erityisesti taudin alkuvuosina.

Jorma V. Viitanen, Kari Lehtinen

HIT-hepariinihoidon indusoima trombosytopenia ja tromboosi

Hepariinin indusoima immuunivälitteinen trombosytopenia (HIT) on huonosti tunnettu hepariinihoidon komplikaatio, jonka esiintyvyys on eri lähteiden mukaan 0,3-6,5 %. Joillekin HIT-potilaille kehittyy laskimoiden ja/tai valtimoiden tukoksia, sen sijaan vuoto-ongelmat ovat hyvin harvinaisia. Hoidossa on ensisijaista hepariinin lopettaminen ja korvaavan antikoagulanttihoidon aloittaminen. Kehittynyt laboratoriodiagnostiikka ja uudet vaihtoehtoiset hoidot ovat ratkaisevasti parantaneet HITT- potilaiden ennustetta, kunhan diagnoosiin ja hoitoon päästään ajoissa.

Sorella Ilveskero, Lotta Joutsi-Korhonen, Kaija Javela, Riitta Lassila

Kuuluvatko kotieläimet allergiseen perheeseen?

Uusimman tutkimustiedon mukaan lapsuuden eläinkontaktit vähentävät atooppista herkistymistä. Tämä saattaa johtua eläinaltistukseen liittyvistä mikrobikontakteista, jotka aktivoivat elimistön T-soluvasteen allergialta suojaavaksi. Jos jo varhaislapsuudessa on merkkejä IgE-välitteisestä allergiasta, tulee eläimen ottamiseen suhtautua pidättyvästi. Mitä vanhemmasta lapsesta on kyse eikä allergiaa jollekin tietylle eläimelle ole osoitettavissa, voi tämän eläimen hankkia. On kuitenkin muistettava, että lemmikkieläimen ottaminen on aina riski, jonka varalle pitäisi olla suunnitelma mikäli joku perheenjäsenistä herkistyy.

Antti Koivikko, Timo Vanto

Tutkimustulosten ja -teorioiden hyödyntäminen skitsofreniaan sairastumisen ehkäisyssä

Skitsofreniapotilaan hoidon ennuste on epävarma ja suurelle osalle sairastuneista jää jonkinasteisia pysyviä oireita. Siksi sairastumisen ehkäiseminen on ensiarvoisen tärkeää. Skitsofreniaa voidaan ehkäistä estämällä sairauden puhkeaminen, potilaan tilan vaikeutuminen tai sairastumisen uusiutuminen. Kaikista näistä on olemassa myönteisiä tuloksia. Ehkäisevää työtä tehdään hoitopaikoissa jo nyt, ja sen tehostaminen voisi ehkä vähentää skitsofreniaan sairastumista entisestään.

Karl-Erik Wahlberg

Herkkyyttä ja tarkkuutta välikorvatulehduksen diagnostiikkaan

Välikorva on tulehtunut, kun siellä todetaan hengitystieinfektion yhteydessä eritettä. Vaikka määritelmä on yksinkertainen, sitä tulkitaan eri tavoin. Oireiltaan otiitti ei juuri eroa tavallisesta nuhakuumeesta ja välikorvan tutkiminen on ainoa keino varmistua tulehduksesta. Välikorvaeritteen toteaminen ja hoito on tärkeää paitsi oireiden helpottamiseksi myös erityisesti siksi, että erite heikentää kuuloa ja voi viivästyttää kielellistä kehitystä. Tympanometrin tai akustisen reflektometrin tulisi mielestämme kuulua kaikkien lasten korvia tutkivien lääkärien työkaluarsenaaliin.

Tero Kontiokari, Petri Koivunen, Marjo Renko, Matti Uhari

Seronegatiiviset spondylartropatiat

Seronegatiiviset spondylartropatiat muodostavat ryhmän reumasairauksia, joiden patogeneesissä ja oireissa on runsaasti yhteneväisiä piirteitä, vaikka kliinisissä ilmenemismuodoissa on eroja. Yhteisenä piirteenä kaikille tämän ryhmän sairauksille ovat selkäoireet, jotka johtuvat enemmän tai vähemmän selvästi osoitettavissa olevasta reumaattisesta inflammaatiosta selän jänteissä ja pikkunivelissä. Spondylartropatioiden uudet määritelmät ovat tuoneet diagnostisia valmiuksia seronegatiivisten spondylartropatioiden varhaiseen tunnistamiseen terveydenhuollossa, vaikka kriteerit täyttyvät usein vasta pitkän seurannan jälkeen.

Jorma V. Viitanen

Paraproteinemioiden diagnostiikka ja seuranta

Paraproteinemioille on yhteistä seerumissa, virtsassa tai selkäydinnesteessä esiintyvä paraproteiini eli valkuaisaine, joka rakenteeltaan muistuttaa elimistön normaaleja immunoglobuliineja tai niiden osia. Paraproteiinia tuottaa yleensä rakenteeltaan ja toiminnaltaan poikkeava homogeeninen plasmasolukko, joka toisin kuin normaali plasmasolukko, ei kykene tuottamaan polyklonaalisia immunoglobuliineja, vaan tuottaa monoklonaalista paraproteiinia eli M-komponenttia.

Petri Oivanen

Elämän lopunajan hoito aviopuolison näkökulmasta

Kirjoitus pohjaa terveyskeskuksen vuodeosastolla käytyyn palautekeskusteluun, jossa kaksi hiljattain leskeytynyttä henkilöä kertoi kokemuksiaan kuolleen puolisonsa hoidosta. Aviopuolisot oli kutsuttu keskustelutilaisuuteen ja molemmat sanoivat ottaneensa kutsun mielellään vastaan. Tarkoituksena oli kerätä tietoa kuolemaan päättyneestä hoitojaksosta leskeytyneiden näkökulmasta.

Gustaf Molander

Oppimisvaikeudet - lahjakkuuseroja vai erityisvaikeuksia?

Lapsen oppimisvaikeudet ovat riskitekijöitä, joilla on yhteys myöhempään heikkoon sosiaaliseen selviytymiseen ja mielenterveysongelmiin.

Matti Koivikko, Tytti Riita

WHO:n uuden histologisen lymfoomaluokituksen yleispiirteet ja B-solulymfoomien luokitus

WHO on laatinut uuden lymfoomaluokituksen, joka käytännössä on 1994 julkaistun REAL-luokituksen ajanmukaistettu versio. Näin ollen uuden luokituksen oppiminen on helppoa suurimmalle osalle kliinikoista ja patologeista. Luokitus on lista tautikokonaisuuksista, jotka on määritelty morfologisten, immunologisten, geneettisten ja kliinisten piirteiden pohjalta. Luokittelun kehittämiseen ovat osallistuneet sekä Euroopan että Amerikan hematopatologiyhdistykset, ja on todennäköistä, että se tulee laajalti hyväksytyksi ja käytetyksi ympäri maailman.

Kaarle Franssila

Urheilijan ylikuormitustila diagnostisena ja hoidollisena ongelmana

Urheilijan ylikuormitustilaa eli kansan suussa ylikuntoa on tutkittu jo 1970-luvulta lähtien. Siitä huolimatta tieteelliset todisteet koskien mm. urheilijan ylikuormitustilan patofysiologiaa ja hoitoa ovat vähäiset. Ylikuormitustilan tutkimista vaikeuttavat huomattavat yksilöiden väliset erot tavassa reagoida pitkäaikaiseen fyysiseen ja psyykkiseen kuormitukseen. Näistä seikoista johtuen tulisi pyrkiä opettamaan urheilija ja kuntoilija tuntemaan kehonsa toimintaa ja luottamaan tuntemuksiinsa, jotta voidaan välttää pitkäaikaisen ylikuormitustilan ja ns. urheilijan burn outin syntyminen.

Arja Uusitalo-Koskinen

Laskuputken profylaktinen käyttö vatsaontelon leikkauksissa

Laskuputken asettaminen on koeteltu keino syvien märkä- ja nestekertymien hoidossa. Tämän terapeuttisen käytön lisäksi sitä käytetään runsaasti myös ehkäisevästi, yrityksenä estää komplikaatioiden kehittyminen. Tähän katsaukseen on käyty läpi käsi- ja Medline-haulla kerätty kirjallisuus, joka käsittelee profylaktista laskuputken käyttöä vatsaontelon leikkauksissa. Ehkäisevän käytön hyödystä näissä leikkauksissa ei ole näyttöä.

Juhani Kellosalo

Uloshengityksen huippuvirtausmittaus - vanha hyvä tutkimus

Uloshengityksen huippuvirtausmittaus (PEF) on edelleen käyttökelpoinen päivystäjän apuneuvo, samoin kuin astmadiagnostiikan perusapuväline. Yksinkertaisena ja edullisena tutkimuksena se sopii monenlaiseen seurantaan. Siihenkin liittyy kuitenkin virhemahdollisuutensa, ja niinpä hyvin onnistunut suoritus on mittauksessa ensiarvoisen tärkeä.

Päivi Piirilä

Aikuistyypin diabeteksen ehkäisy

Suomessa diabeetikoiden määrän arvioidaan puolitoistakertaistuvan seuraavien 25 vuoden aikana, ja lisäyksestä valtaosa on aikuistyypin diabetesta sairastavia. Aikuistyypin diabeetikolla todetaan usein liitännäissairauksia jo taudin diagnoosivaiheessa ja taudin aiheuttamien lisäsairauksien hoitokustannukset ovat useita miljardeja vuositasolla. Tämän vuoksi taudin ehkäisyyn tähtäävät toimenpiteet ovat tärkeitä. Tähänastiset tutkimukset puoltavat käsitystä, että elämäntapamuutoksin aikuistyypin diabetekseen sairastumista voidaan suuren sairastumisvaaran ryhmässä vähentää tai viivästyttää.

Anne Louheranta, Matti Uusitupa

Rokotteilla ei odottamattomia haittavaikutuksia 1999

Kansanterveyslaitos on seurannut Suomessa lisensoitujen rokotteiden haittavaikutuksia usean vuoden ajan. Lakisääteistä seurantaa on tehostettu vuodesta 1997 lähtien. Tehostettujen toimenpiteiden vuoksi haittavaikutuksista vuosittain tehtyjen ilmoitusten määrä on kolmen viime vuoden aikana yli kaksinkertaistunut. Vuonna 1999 saatiin kaiken kaikkiaan 490 haittavaikutusilmoitusta. Vakavia haittoja raportoitiin 17, mutta niistä todennäköisesti rokotuksesta johtuviksi luokiteltiin ainoastaan 8.

Ilona Idänpään-Heikkilä