Tyvi- ja okasolusyöpien kliiniset piirteet

Tyvi- ja okasolusyöpien tärkein aiheuttaja on auringon UV-säteily; riskitekijöinä pidetään huonosti ruskettuvaa ihoa, korkeaa ikää ja sinisiä silmiä. OYKS:n potilaista kerätyn aineiston pohjalta näyttää, että lähes kaikki tyvi- ja okasolusyövät sijaitsevat pään ja kaulan alueella. Tyvisolusyöpiä oli eniten nenän iholla ja okasolusyöpiä korvalehdissä. Miesten okasolusyövät olivat selvästi vähemmän erilaistuneita kuin naisten.

Ari Koskinen, Aarne Oikarinen

Lasten ahdistuneisuushäiriöiden lääkehoito

Ahdistuneisuushäiriöt alkavat usein jo lapsuudessa. Ne ovat pitkäaikaisia häiriöitä, ja niistä koituvat haitat toimintakyvyn ja elämän laadun kannalta ovat lapsilla yhtä suuria ongelmia kuin aikuisilla. Lasten ahdistuneisuuden lääkehoidon tuloksellisuutta ei ole juurikaan tutkittu. Sopivaan psykoterapiaan ja perheen tukemiseen yhdistettynä oikealla lääkehoidolla voidaan kuitenkin ilmeisesti auttaa huomattavaa osaa vaikeasta ahdistuneisuudesta kärsivistä lapsista ja nuorista.

Ulla Lepola, Hannu Koponen, Esa Leinonen, Erkka Syvälahti

Ajankohtaista myrkytysten ensiapuneuvonnasta

Myrkytystietokeskukseen tulee nykyään runsaat 28 000 puhelua vuodessa. Jotkut kysymykset aineiden myrkyllisyydestä ja myrkytysten hoidosta ovat toistuvia. Myrkytysten hoitolinjat muuttuvat ajan myötä ja vaihtelevat eri maissa. Suomessa, kuten myös Ruotsissa, on mm. luovuttu rutiininomaisesta oksettamisesta oksetusjuurisiirapilla sekä parafiiniöljyn antamisesta lievissä petrokemian aiheuttamissa myrkytyksissä.

Jussi Vilska, Marja Kinos, Anne Lamminpää

Lyhytpsykoterapiat - aktiivista osallistumista muutokseen

Lyhytpsykoterapiat ovat kehittyneet useiden teorioiden pohjalta. Yhteistä niissä on hoitojaksojen melko lyhyt, etukäteen määritelty kesto, keskittyminen valikoituihin potilaan oireisiin ja ongelmiin sekä terapeutin aktiivisuus, joka haastaa potilaan irrottautumaan passiivisesta uhriajattelusta ja luomaan aktiivisen suhteen oireiluunsa ja ongelmiinsa. Lyhytterapiat soveltuvat ensihoidoksi lähes kaikille potilaille, joille yksilö- ja perheterapia on aiheellinen. Lyhytterapia ei ole laimennettua psykoanalyysia tai palvelujen niukentamista, vaan oma hoitomuotonsa erityispiirteineen.

Riika Pirkkanen

Nivelreuman kehittyvä kirurginen hoito

Keskimäärin joka kolmas reumapotilas tarvitsee kirurgista hoitoa. Suomessa tämä merkitsee noin 7 000-9 000:ta leikkausta vuodessa. Toimenpiteiden indikaatiot jaetaan pakottaviin ja relatiivisiin. Pakottavia ovat esimerkiksi hermopinne tai jännevaurio, atlantoaksiaalinen subluksaatio, johon liittyy neurologisia oireita, purentaokkluusio ja haittaavat reumakyhmyt tai bursat. Relatiivisia indikaatioita ovat esimerkiksi lääkehoitoon vastaamaton niveltulehdus, pitkittynyt särky ja kipu, paha nivelen virheasento ja jäykkyys.

Matti U.K. Lehto, Mauri Lehtimäki

Hapen vaihdunnan perusteita ja käytännön ongelmia

Hapensaannin ja hengityskaasujen vaihdunnan arviointi kuuluvat varsin monilla erikoisaloilla lääkäreiden jokapäiväiseen työhön. Hapen aineenvaihduntaan liittyvät fysiikan, fysiologian ja patofysiologian perustiedot antavat selkeän pohjan näille arvioille. Artikkelissa esitellään kyseisiä perusteita ja havainnollistetaan esimerkein niiden soveltamista potilashoidossa.

Juhani Partanen

Alkoholihaittojen sekundaaripreventio - perusterveydenhuollon tärkeä haaste

250 000-500 000 suomalaisen alkoholinkulutus on niin runsasta, että se ylittää terveysriskirajat ja voidaan puhua suurkulutuksesta. Perinteisesti terveydenhuollossa on hoidettu alkoholin suurkuluttajia vasta erilaisten psyykkisten tai somaattisten oireiden ilmaannuttua. Ennaltaehkäisyyn ei juuri ole kiinnitetty huomiota. Kuitenkin tämänhetkisen tiedon valossa näyttää siltä, että suurkuluttajiin kohdistuvalla sekundaaripreventiolla eli varhaisilla ehkäisy- ja hoitotoimenpiteillä alkoholihaittoja voitaisiin tehokkaasti ja kohtuullisin kustannuksin vähentää. Jotta tarvittava motivaatio ja hoitovalmiudet saavutettaisiin, perusterveydenhuollon henkilöstö tarvitsee koulutusta. Kirjoituksessa esitellään uutta tietoa sekundaaripreventiosta ja sen toteuttamismahdollisuuksista perusterveydenhuollossa.

Pekka Sillanaukee, Päivi A. Sillanaukee, Antti Suokas, Kalervo Kiianmaa, Kaija Seppä

Sepelvaltimoiden pallolaajennushoito Onnistuminen, komplikaatiot ja ahtaumien uusiminen OYKS:ssa vuosina 1984-1991

Pallolaajennus on vaikeankin sepelvaltimotaudin tehokas ja turvallinen sekä monissa maissa yleisesti käytetty hoitomuoto. OYKS:ssa 90-luvun alkuun mennessä tehdyistä 500 peräkkäisestä toimenpiteestä onnistui teknisesti 87 %. Ahtaiden suonten hoidoista onnistui selvästi suurempi osa kuin täysin tukkeutuneiden. Merkittäviä komplikaatioita oli vajaassa 6 %:ssa toimenpiteistä; niiden esiintyminen väheni ja vaikeusaste lievittyi selvästi kokemuksen myötä. Pallolaajennusten yhteydessä kuoli kaksi potilasta, joista molemmat kuuluivat ensimmäisten sadan potilaan ryhmään. Tavallisin toimenpiteeseen liittyvä haitta on uuden ahtauman kehittyminen laajennettuun suoneen myöhemmin. Tässä aineistossa restenoosi aiheutti vajaalle viidesosalle potilaista uuden pallolaajennuksen tai ohitusleikkauksen.

Juhani Airaksinen, Markku Linnaluoto, Timo Kokkonen Heikki Pölkki, Heikki Huikuri, Juhani Koistinen, Markku Ikäheimo

Onko mykoplasmakeuhkokuumeen serologinen pikadiagnostiikka mahdollista?

Mycoplasma pneumoniae -infektion serologisessa diagnostiikassa käytetään yleisesti komplementinsitoutumiskoetta, johon tarvitaan kaksi vähintään viikon välein otettua seeruminäytettä. Uudemmilla menetelmillä, kuten entsyymi-immunologisilla määrityksillä, joilla mitataan vasta-aineita eri immunoglobuliiniluokissa, voidaan päästä diagnoosiin jo akuutin vaiheen seeruminäytteen perusteella. Näiden kokeiden käyttöä mykoplasmainfektion taudinmääritykseen rajoittaa kuitenkin se, että varsinkaan aikuisten mykoplasmainfektioissa IgM-luokan vasta-aineita ei aina muodostu ja IgG-tasotkin nousevat hitaasti. Tämän vuoksi luotettavaan serologiseen diagnostiikkaan M. pneumoniae -infektioissa tarvitaan uusiakin menetelmiä käytettäessä useimmiten seeruminäyte myös toipilasvaiheessa.

Matti Karppelin, Kati Hakkarainen, Ari Miettinen

Yleistyykö klooriheksidiiniallergia?

Klooriheksidiinia käytetään varsin yleisesti erilaisissa paikallishoitovalmisteissa antiseptisena komponenttina. Klooriheksidiinin aiheuttaman kontaktiallergian yleistymistä selvitettiin HYKS:n ihotautiklinikassa vuosina 1985-92 tehtyjen epikutaanitestien löydösten perusteella. Klooriheksidiinin suhteellisen runsaasta käytöstä huolimatta allergisia reaktioita todettiin enimmilläänkin vuosina 1991-92 vain 0,91 %:lla tutkituista. Allergisten reaktioiden osuus oli aineistossa kuitenkin kaksinkertaistunut kahden viimeisen tutkimusvuoden aikana aiempaan verrattuna.

Elisa Klemetti, Lars Förström, Annamari Ranki

Akuutin psykoosipotilaan avohoito mielenterveyskeskuksessa

Akuutin psykoottisen potilaan hoito psykoosityöryhmässä on perhekeskeistä ja perustuu psykoterapeuttisiin menetelmiin. Työskentelyssä hyödynnetään paitsi työntekijöiden, myös perheenjäsenten luovuutta. Kuopiossa on todettu, että kun potilaan ja ryhmän sekä ryhmän ja omaisten välille syntyy riittävän hyvä vuorovaikutus, avohoito voi adekvaatin lääkityksen tuella onnistua.

Aino Vartiainen, Heikki Vartiainen Maija-Leena Kalliokoski, Tuula Riikonen

Voiko tietokonetomografiatutkimusten aiheuttamaa säderasitusta pienentää

Tietokonetomografiassa tarvitaan tavanomaisiin röntgentutkimuksiin verraten moninkertaisia sädeannoksia. Varsinkin lapsille ne aiheuttavat suuren säteilyriskin. Ulkomaisten havaintojen mukaan käyttökelpoinen kuvaustulos voidaan saada huomattavasti nykyistä pienemmillä annoksilla. Monissa tutkimuksissa siihen riittäisivät jopa pienemmät arvot, kuin meillä käytössä olevien laitteiden tekniset omainaisuudet sallivat.

Antti Servomaa, Matti Heikkilä

Sydäninfarktin liuotushoidon aloitusviipeet

Tukkeavan hyytymän liuottaminen lääkkeillä on vakiintunut osaksi akuutin sydäninfarktin hoitoa ja vähentää selvästi näiden potilaiden kuolleisuutta. Hoidon teho riippuu suuresti siitä, miten nopeasti potilas sen oireiden alettua saa. Viivettä voidaan lyhentää ratkaisevasti aloittamalla liuotushoito jo tapahtumapaikalla, ambulanssissa tai ensihoitona terveyskeskuksessa. Myös sairaalassa liuotushoidon valmistelu kestää melko kauan. KYS:ssa tehdyn selvityksen mukaan siihen kuluu tavanomaisessa käytännössä runsaat puoli tuntia potilaan saapumisesta. Tätä viivettä voidaan lyhentää siirtämällä hoidon aloitus sairaalan päivystysalueelle.

Timo Hirvonen, Matti O. Halinen, Elina Koikkalainen

Mikä on glykoituneen hemoglobiinin merkitsevä pitoisuuden muutos diabeetikon glukoositasapainoa seurattaessa?

Glykoituneen hemoglobiinin määrittämistä käytetään paljon diabeetikoiden glukoositapainon arvioimisessa. Arvioitaessa peräkkäisiä glykoituneen hemoglobiinin määritystuloksia saman potilaan seurannassa, on tarpeen tietää, miten suuri muutos johtuu todella glukoositasapainon muutoksesta eikä näytteenotosta ja -käsittelystä ja määrityksen tekemiseen liittyvästä analyyttisestä vaihtelusta. Tässä työssä todettiin nestekromatografisella FPLC-menetelmällä mitatun glykoituneen hemoglobiinin pitoisuuden merkitsevän muutoksen raja-arvoksi (viitemuutosrajaksi) 0,7 prosenttiyksikköä. Suomessa on yhtenäistämispyrkimyksistä huolimatta käytössä monia analyyttiselta toistettavuudeltaan ja tulostasoltaan erilaisia glykoituneen hemoglobiinin määritysmenetelmiä. Ainakin alueellisesti on tarpeen käyttää samaa määritysmenetelmää, jotta vältyttäisiin tulkintaongelmilta. Glykoituneen hemoglobiinin määrityksiä tekevien laboratorioiden tulisi ilmoittaa käyttämänsä määritysmenetelmän mukainen viitemuutosraja.

Pertti Koskinen, Jorma Viikari, Veli Kairisto, Kari Mattila Kerttu Irjala, Kale Juva

Magnesium - hiljainen vaikuttaja

Magnesium on keskeinen kationi elimistön aineenvaihdunnassa ja solutoiminnoissa. Magnesiumin vajausta esiintyy useissa sangen tavallisissa sairauksissa, ja se voi aiheuttaa vakaviakin komplikaatioita. Magnesiumanalyysejä tehdään kuitenkin sairaaloissa edelleenkin varsin vähän. Sen sijaan esimerkiksi natriumia, joka biologisesti on sangen toisarvoinen kationi magnesiumiin verrattuna, mitataan paljon yleisemmin. Magnesium tulisikin mitata paljon nykyistä useammin, erityisesti kun on tullut mahdolliseksi mitata ioniselektiivisellä elektrodilla vapaita magnesiumioneja kalsiumionien tapaan.

Martti L.T. Lalla

Suomen sairaaloissa hoidetut torjunta-ainemyrkytykset

Torjunta-ainemyrkytykset ovat harvinaisia, mutta niihin kuolee yhä Suomessakin muutama ihminen vuodessa. Yleisin torjunta-ainemyrkytyksen syy on itsetuhoisuus. Myrkytysten hoidon olennaisia osia ovat ihon dekontaminaatio, altistumisen määrän arvioiminen jo varhaisessa vaiheessa sekä yhteistyö toksikologien kanssa. Tämän aineiston 78 sairaalapotilaasta vain noin puolet oli selvästi torjunta-aineelle altistuneita ja oireisia - lääkärit lähettävät potilaita melko herkästi tutkimuksiin. Kaksi potilasta kuoli organofosfaattimyrkytykseen.

Anne Lamminpää, Vesa Riihimäki

Eristäminen Kupittaan sairaalan suljetulla kuntoutusosastolla

Kaikki Kupittaan sairaalan suljetulla kuntoutusosastolla puolentoista vuoden aikana kirjatut eristystapahtumat analysoitiin eristyskirjanpidosta saatujen tietojen avulla. Tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä eristystapahtumat ymmärrettävämmiksi ja kiinnittää huomiota eristämiseen toimenpiteenä. Kaikki osaston potilaat olivat skitsofreniapotilaita. Heistä neljä viidennestä oli eristettynä tutkimusjakson jossain vaiheessa. Eristetyistä valtaosa oli naisia, ja yleinen häirintä oli tavallisin eristämisen syy. Eristys kesti keskimäärin 10 tuntia ja kuormitushuiput osuivat ajankohtiin, joissa henkilöiden välinen kanssakäyminen oli suurimmillaan. Tutkijat pitävät eristysten systemaattista tarkastelua keinona kehittää eristyskäytäntöä ja potilaiden hoitoa.

Lasse Niskanen, Pentti Tuimala, Hannu Kallioniemi

Uusimmat rekisteröidyt kefalosporiiniantibiootit

Lääkelaitos on hiljattain myöntänyt myyntiluvan kolmelle uudelle kefalosporiiniryhmän antibiootille. Kefpiromi (Cefrom 500 mg, 1 g ja 2 g injektio/infuusiokuiva-aine) ja kefepiimi (Maxipime 0,5 g, 1 g ja 2 g injektio/infuusiokuiva-aine) ovat parenteraaliseen käyttöön tarkoitettuja yhdisteitä. Kefetamettipivoksiili (Globocef 250 mg, 500 mg tabl. ja 50 mg/ml rakeet mikstuuraa varten) on kolmannen polven peroraaliseen käyttöön tarkoitettu yhdiste.

Ovatko suomalaisten selkä- ja nivelvaivat sittenkään lisääntymässä?

Koettujen selkä- ja nivelvaivojen esiintyvyys on Kansanterveyslaitoksen kyselytutkimuksen mukaan pysynyt suomalaisilla 14 viime vuoden ajan melko muuttumattomana. Myöskään lääkärin toteamat selän kulumaviat ja muut selkäsairaudet eivät näytä yleistyneen. Useissa väestöhaastatteluissa todettu tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttaman työkyvyttömyyden lisääntyminen johtunee siten ainakin osittain muista syistä kuin varsinaisen sairastavuuden kasvusta.

Päivi Leino, Mari-Anna Berg, Pekka Puska

Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksilla tutkitut potilaat vuosina 1981-1992

Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksia on OYKS:ssa tehty tällä vuosikymmenellä yli seitsemän kertaa enemmän kuin 80-luvun alkuvuosina. Lisääntyneen kapasiteetin ansiosta tutkimusaiheita on voitu laajentaa. Silti kuvauksia on edelleen saatavissa liian vähän. Odotusajat ja niistä johtuva työkyvyttömyys ovat usein liian pitkiä, ja epäselviä rintakipuoireita voidaan selvittää angiografian avulla vain harvoin.

Juhani Airaksinen, Markku Linnaluoto, Markku Ikäheimo, Heikki Huikuri, Juhani Koistinen, Juha Takkunen