SF-36-terveyskysely koetun terveyden ja toimintakyvyn mittarina

Erilaisia terveyden ulottuvuuksia mittaavia kyselyjä on kehitelty viime vuosikymmeninä useita. SF-36-kyselyssä mitataan fyysistä ja sosiaalista toimintakykyä, fyysistä ja tunneperäistä roolia, kipuja ja särkyjä, yleistä terveydentilaan sekä vireyttä ja mielenterveyttä 36 kysymyksellä. Helsingin Laajasalossa tehdyssä tutkimuksessa se soveltui hyvin aikuisväestön terveydentilan mittaamiseen ja antoi varsin seikkaperäistä tietoa mm. terveydenhuollon resurssien jaon ja tuloksellisuuden seurannan pohjaksi.

Erik Hagman

Suomalainen radiologian opetuskuvasto tarjolla Internetissä

Ulkomailla, pääasiassa Yhdysvalloissa (1,2), on tuotettu radiologian opetukseen Internetin kautta välitettyjä radiologisia kuvastoja. Niiden käyttöä Suomessa hankaloittavat yhteyden hitaus ja siitä johtuvat kuvien pitkät latausajat. Kuvastojen taso myös vaihtelee, joskus ne keskittyvät varsin erikoisiin tapauksiin.

Michael Wangel, Seppo Soimakallio, Pauli Vainio, Antero Rahtu

Lymen borrelioosin kliininen taudinkuva Suomessa

Väitöskirjatyössä selvitettiin Lymen borrelioosin kliinistä taudinkuvaa Suomessa, laboratoriodia-gnostiikkaa sekä hoidon tehoa.

Jarmo Oksi

Sydän- ja luustolihaksen sopeutuminen alipaineharjoitteluun

Oleskelu vähähappisessa olosuhteessa eli hypoksiassa aiheuttaa elimistön kudoksissa monentasoisia sopeutumistapahtumia. Fysiologisesti hypoksia voidaan aiheuttaa oleskelemalla alipaineessa, kuten esim. vuoristossa, alppimajaolosuhteissa tai alipainekammiossa. Kestävyysharjoittelu näissä olosuhteissa voi pitkällä aikavälillä tehostaa kudosten sopeutumista hypoksiaan.

Merja Perhonen

Terveystarkastus- intervention vaikutus vanhana leskeksi jääneiden terveydentilaan ja elinaikaan

Useissa tutkimuksissa on todettu leskien ylikuolleisuus välittömästi leskeytymistä seuraavina kuukausina. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin leskeytymisen jälkeen tehdyn interventioterveystarkastuksen vaikutusta terveydentilaan ja kuolleisuuteen.

Hilkka Tamminen

Perinnöllinen Alzheimerin tauti

Alzheimerin tauti on syynä noin 2/3 osaan dementioista. Väestön ikääntyessä myös dementioiden määrä lisääntyy. Viimeisen vuosikymmenen aikana taudin geneettinen tutkimus on edennyt nopeasti. Alzheimerin taudin riskitekijöitä ovat korkea ikä sekä perinnöllisyys. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 50 %:lla potilaista taustalla ovat perinnölliset tekijät. Varhain alkavissa tautimuodoissa (alle 65 vuotta) on löydetty useita eri geenivirheitä kromosomeista 1, 14 sekä 21 Alzheimer suvuista ympäri maailman. Lisäksi apolipoproteiini E:n (ApoE) e4 alleelin on todettu lisäävän riskiä sairastua Alzheimerin tautiin sekä varhentavan taudin alkamisikää.

Maarit Lehtovirta

Uusi verikoe akuutin pankreatiitin diagnostiikkaan

Pankreatiitin laboratoriodiagnostiikassa nojaudutaan pitkälti seerumin amylaasin mittaamiseen, mutta tämä koe on diagnostinen vain noin 80 %:lla potilaista. Pankreatiitin patofysiologiassa tärkeä tapahtuma on haimansisäisen trypsinogeenin muuttuminen trypsiiniksi, sillä se saa alulle kudosproteolyysin ja pankreatiitin kliiniset oireet. HYKS:n kliinisen kemian laitoksen ja kirurgian klinikan välinen yhteistyö on kohdistunut seerumin trypsiinin ja sen vaikutuksia estävän alfa1-antitrypsiinin kompleksin mittaamiseen pankreatiittipotilailla. Tavoitteena on tietenkin ollut verikoe, jolla pankreatiitti voitaisiin diagnosoida entistä osuvammin.

Robert Paul

Raudanpuuteanemia yhteydessä kuumekouristuksiin?

Napolilaistutkijat selvittivät, onko lasten kuumekouristelulla ja raudanpuuteanemialla yhteyttä. Perustaksi tälle äkkiseltään kohtalaisen mielikuvituksekkaalta tuntuvalle tutkimusasetelmalle kirjoittajat esittävät, että rautaa tarvitaan monen neurotransmitterin kofaktorina ja että monoamiini- ja aldehydioksidaasientsyymien aktiivisuudet ovat pienentyneet raudanpuutteessa, minkä onkin todettu olevan yhteydessä varhaislapsuuden kehitys- ja käyttäytymishäiriöihin.

Robert Paul

Erytropoietiinin eritys lisääntyy lentomatkalla

Erytropoietiinin (EPO) säätelyssä kudoshapetuksen tila on tärkeä tekijä: mitä matalampi kudosten happiosapaine, sen herkemmin lisääntyy erytropoietiinin eritys. Lentokoneiden matkustamossa paine vastaa noin 2 500 metrin korkeudella vallitsevaa ilmanpainetta, jossa valtimoveren happisaturaatio on noin 90 %.

Robert Paul

AIDS-potilaiden tuberkuloosi muuttuu herkästi lääkeresistentiksi

San Franciscossa tehty tutkimus antaa viitteitä siitä, että hyvästä hoidosta huolimatta immuunikatopotilaiden tuberkuloosilla on voimakas taipumus muuttua resistentiksi. Pelkän immuunikadon todettiin lisäävän resistenssin kehittymisriskiä 20-kertaiseksi. Huono hoitomyöntyvyys oli lähes yhtä tärkeä erillinen riskitekijä. Ruoansulatuskanavan oireet lisäsivät riskin kymmenkertaiseksi.

Matti Viljanen

Kirpun oksennus

Virulenssilla tarkoitetaan bakteerin ominaisuuksia, jotka tekevät siitä äkäisen taudinaiheuttajan. Meitä tietysti kiinnostaa eniten bakteerin ja ihmisen välinen kamppailu ja se, miten bakteeri ihmisen puolustusmekanismeja huijaa. Draamassa on kuitenkin muitakin näyttelijöitä. Tutkimus ruttobakteerista ja kirpusta osoittaa, miten kirjava valikoima bakteerien ominaisuuksia taudin syntyyn vaikuttaa.

Heikki Arvilommi

Turismia ei saa rajoittaa koleran takia

WHO muistuttaa, että vaikka koleraa esiintyy ainakin 35 maassa pääasiassa Afrikassa, Amerikassa ja Aasiassa, sen leviämisen estäminen on mahdollista vain vedenjakelujärjestelmien ja viemärijärjestelmien rakentamisella, hyvällä hygienialla koko yhteiskunnassa sekä ruoan turvallisuutta lisäämällä.

Pentti Huovinen

Iäkkäiden astmapotilaiden lääkkeet

Tutkimuksessa vertailtiin vähän yli sadan iäkkään eteläpohjalaisen astmapotilaan ja samanikäisten astmaa sairastamattomien lounaissuomalaisten verrokkien käyttämiä lääkkeitä. Tulehdus-, kipu- ja reumalääkkeitä sekä psyykenlääkkeitä oli merkitsevästi harvemmilla astmapotilailla kuin verrokeilla. Tämä viittaa siihen, että astmapotilaiden muiden sairauksien ja oireiden lääkitystä vältetään sivuvaikutusten pelossa. Sydänlääkkeiden yleisyys astmapotilailla kiinnittää huomiota, vaikkei tutkimus annakaan vastausta siihen, oliko niiden aihe kaikissa tapauksissa oikea. Astman lääkehoidon uudet suositukset oli tutkimusalueella omaksuttu vuonna 1992 hyvin.

Hanna Närhi, Hannu Puolijoki, Matti Rekiaro, Raimo Isoaho, Sirkka-Liisa Kivelä

Lääkehaittavaikutukset sairaalaan otetuilla vanhuspotilailla

Vanhuspotilaiden alttius lääkkeiden haitallisille sivuvaikutuksille on tavallista suurempi jo ikääntymiseenkin liittyvien muutosten vuoksi, mutta myös siksi, että monilla vanhuksilla on käytössä useita lääkkeitä samanaikaisesti. Turussa selvitettiin lääkehaittavaikutusten esiintymistä sisätautiosastoille ja geropsykiatriselle osastolle otetuilla vanhuspotilailla. Lääkehaittavaikutus oli mahdollinen, todennäköinen tai varma joka kymmenennellä potilaalla ja se oli syynä sairaalahoitoon 6 %:lla potilaista. Yleisimmät haittavaikutukset olivat neuroleptien aiheuttama ekstrapyramidaalioireyhtymä, varfariinin ja tulehduskipulääkkeiden aiheuttamat verenvuodot sekä antibioottien aiheuttama ripuli. Diureettien tai digoksiinin aiheuttamia haittavaikutuksia ei aineistossa esiintynyt. Tutkimuksella on mahdollista tunnistaa lääkehoidon alueita, joihin terveydenhuollon henkilökunnan koulutusta ja potilaalle annettavaa lääkeinformaatiota on tarpeellista suunnata.

Ismo Räihä, Hilkka Virtanen, Tapio Hakamäki, Anja Kahra, Outi Keränen, Aapo Lehtonen, Kalevi Pihlajamäki, Asta Pyyhtiä, Tapio Rajala, Leena Roivas, Eero Vaissi

Itäsuomalaisten nuorten veren kolesterolipitoisuuden ja ruokavalion muutos 1984-1995

Itäsuomalaisten nuorten ruokavalio on kymmenessä vuodessa parantunut rasvojen osalta olennaisesti ja veren kolesterolipitoisuus on pienentynyt lähes 10 %. Sekä koti- että kouluruoka on muuttunut terveellisemmäksi. Kouluruoassa tyydyttyneen rasvan osuus energiansaannista on vähentynyt erityisen selvästi. Vuonna 1995 koko päivän ruokavaliossa tyydyttyneen rasvan osuus energiansaannista oli pojilla 16 % ja tytöillä 15 %. Suositusten mukaan tyydyttyneen rasvan osuuden tulisi olla enintään 10 % energiansaannista, joten parantamisen varaa on edelleen. Terveyskasvatuksessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että juustosta on tullut suurin tyydyttyneen rasvan lähde.

Erkki Vartiainen, Outi Forsman, Kerttu Tossavainen, Päivi Kleemola, Pekka Puska

Turvahousut lonkanseudun murtumien ehkäisyssä

Lonkkamurtuma on vanhuksilla kaatumistapaturman vakava seuraus. Kaatuilun ehkäisemisessä on tärkeintä kaatuilua aiheuttavien syiden selvittäminen, esim. taustalla olevien sairauksien diagnosointi ja hoito sekä asuinympäristön muuttaminen turvallisemmaksi. Kaatuilua on yritetty ehkäistä myös kuntoutuksella tai jopa rajoittamalla vanhuksen liikkumista. Lupaavia tuloksia on saatu lonkan mekaanisella suojaamisella, joka pehmentää ja siirtää lonkkaan kohdistuvaa iskua kaatumisen yhteydessä. Tampereella on kokeiltu turvahousujen käyttöä lonkkamurtumien ehkäisykeinona. Vuoden kokeilujakson jälkeen turvahousujen käyttö vähensi selvästi lonkan seudun murtumia. Ongelmana oli turvahousujen käytön keskeyttäminen. Tarvitaan vielä turvahousujen tuotekehittelyä ja asenteiden muuttamista myönteisemmäksi niiden käyttöä kohtaan. Kirjoittajien mukaan kyse on samantapaisesta ongelmasta kuin pyöräkypärän käytön kanssa.

Pirkko Jäntti, Heikki Aho, Päivi Mäki-Jokela

Sisemmän kaulavaltimon ja nikamavaltimon dissektoituman oireet, diagnostiikka ja hoito

Kaulan valtimoiden dissektoituma voi syntyä trauman seurauksena tai spontaanisti sisemmän kaulavaltimon tai nikamavaltimon kallonulkoiseen tai kallonsisäiseen osaan. Useimmin dissektoituma sijaitsee kallon ulkopuolisessa sisemmässä kaulavaltimossa. Tavallisimpia alkuoireita ovat päänsärky, kasvo- tai kaulakipu, Hornerin oireyhtymä, iskeemiset aivo-oireet sekä oireet aivohermoista. Osa dissektoitumista on oireettomia, ja koska nämä yhdessä lieväoireisten dissektoitumien kanssa jäävät usein diagnosoimatta, tauti lienee edelleen alidiagnosoitu. Dissektoituma tulee muistaa erityisesti nuorten potilaiden aivoiskeemisten ilmentymien etiologiana. Nuorista aivoinfarktipotilaista jopa 20-50 %:lla infarktin syynä voi olla kaulan valtimoiden dissektoituma.

Outi Heikkilä, Tapani Tikkakoski, Sami Leinonen, Kyösti Sotaniemi, Martti Lepojärvi

Kantaluumurtumien hoito

Kantaluumurtumista seuraa usein pitkäaikainen tai pysyvä invaliditeetti. Tämän riskin sekä ristiriitaisten hoitolinjanäkemysten vuoksi näiden vammojen diagnostiikkaan ja hoitoratkaisuihin on syytä paneutua huolellisesti. Dislokoituneiden nivelensisäisten kantaluumurtumien konservatiivisella hoidolla on pitkään ollut kannatusta, mutta leikkaustekniikoiden ja sädediagnostiikan kehityttyä nämäkin murtumat tulee nykyään hoitaa pääsääntöisesti leikkauksella.

Jyrki Kankare

Yhdysvaltojen terveydenhuolto keskellä historiansa suurinta mullistusta Osa 2. Säännelty hoito ja sen vaikutukset terveyspalvelujärjestelmään

Säännellyn hoidon leviäminen on ollut Yhdysvalloissa nopeaa muutaman viime vuoden aikana ja vuoteen 2 000 mennessä ennustetaan yli 2/3:n vakuutetuista amerikkalaisista kuuluvan sen piiriin. Palvelujen tuottaminen ja rahoittaminen on nyt koordinoidumpaa ja lääkärin rooli on muuttunut aiemmasta potilaan asianajosta käytettävissä olevien resurssien allokointiin. Säännellyn hoidon organisaatiot toimivat liike-elämän lainalaisuuksien mukaan ja kustannusten alentaminen on niiden eräänä keskeisenä tavoitteena. Tämä ei kuitenkaan tapahdu laadun kustannuksella, koska laadunvarmennusohjelmien sisäänajo järjestelmiin on täydessä käynnissä. Sairaalapalvelujen käyttö ja tarve ovat laskusuunnassa. Ennustettua kehitystä tarkastellaan noin 5 miljoonan ihmisen väestöpohjan omaavalla suur-Philadelphian alueella.

Kimmo Räsänen

Potilaiden kokemuksia tiedonsaannin, kohtelun ja osallistumisen toteutumisesta terveyskeskuslääkärin vastaanotolla

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista annettiin vuonna 1993. Potilaiden kokemuksia tiedonsaannista ja kohtelusta on selvitetty jo aiemmin, mutta tutkimuksia mielenterveyden häiriöiden yhteydestä potilaiden kokemuksiin lääkärin vastaanotosta ei ole tehty. 200 turkulaiselle terveyskeskuslääkärin vastaanotolla käyneelle potilaalle tehtiin puhelinhaastattelu näiden kysymysten selvittämiseksi. Suurin osa tutkituista oli tyytyväisiä, mutta joka neljännen mielestä tiedonsaannissa vastaanoton yhteydessä oli ollut joitakin puutteita. Haastatellut, joilla oli mielenterveyden häiriö, olivat muita yleisemmin tyytymättömiä tiedonsaannin riittävyyteen ja mahdollisuuteensa osallistua omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon.

Britta Sohlman, Matti Joukamaa, Ville Lehtinen