Ilotulitteiden aiheuttamat silmävammat vuodenvaihteessa 1999-2000

Suomen Silmälääkäriyhdistys ja Turvatekniikan keskus käynnistivät kaksi vuotta sitten yhteistyön, jonka tavoitteena on ehkäistä ilotulitteiden aiheuttamia silmävammoja yhä paremmin ja parantaa tiedotusta ilotulitteiden vaaroista. Silmälääkäriyhdistys teki viime vuodenvaihteessa kyselytutkimuksen, jonka tarkoituksena oli täsmentää tietoa ilotulitteiden aiheuttamista silmävammoista, etenkin kun tuhatluvun vaihteessa ilotulitteiden myynnin odotettiin olevan tavallista runsaampaa.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Silmälääkäriyhdistys lähetti joulukuun 1999 alussa kaikkiin Suomen sairaaloiden silmäyksikköihin kyselylomakkeen, jolla pyydettiin ilmoittaman vuodenvaihteessa hoitoon tulleet ilotulitevammat. Lomakkeessa kysyttiin vammautuneiden määrää, ikää sekä vammojen tyyppiä ja vaikeusastetta. Vaikeiksi määriteltiin vammat, joiden takia oli tehty leikkaustoimenpide tai joista potilaalle jäi todennäköisesti pysyvää haittaa. Kyselyyn vastanneilta pyydettiin helmikuussa vammautuneiden potilaiden sairauskertomuslehtien kopiot, joista potilaiden henkilötiedot oli poistettu. Lokakuussa tiedusteltiin sairaaloilta vielä vaikeasti vammautuneiden viimeisintä näöntarkkuutta.

Kyselyyn vastasivat kaikki 5 yliopistosairaalaa, 15 maamme 16:sta keskussairaalasta, kaikki 15 aluesairaalaa sekä Keskussotilassairaala. Neljää potilasta oli hoidettu kahdessa eri sairaalassa, jolloin hoitaneeksi yksiköksi kirjattiin se sairaala, jossa hoito oli aloitettu. Vastauksia saapui myös sairaaloista, joissa ei ollut vuodenvaihteessa omaa silmälääkäripäivystystä. Niiden potilaista 2 oli ollut silmälääkärin jälkitarkastuksessa ja 5 oli yleis- tai sairaalalääkärin kokonaan hoitamia potilaita. Tutkijat saivat 35 potilaan sairauskertomusten kopiot; 22 potilaan tietojen jäljittäminen ei jälkikäteen enää onnistunut.

TULOKSET

Vuodenvaihteessa 1999-2000 maamme sairaaloissa hoidettiin ainakin 57 ilotulitteiden aiheuttamaa silmävammaa (taulukko 1). Tapaturmat olivat sattuneet 27.12.1999 ja 4.1.2000 välisenä aikana. Valtaosa (85 %) niistä ajoittui vanhan vuoden viimeiselle ja uuden vuoden ensimmäiselle päivälle.

Niistä 35 potilaasta, joiden sukupuoli ilmoitettiin, oli 22 (63 %) miehiä ja 13 (37 %) naisia. Nuorin potilaista oli 5-vuotias ja vanhin 56 vuoden ikäinen (kuvio 1). Vammautuneiden keski-ikä oli 21 vuotta. Alle kuusitoistavuotiaiden osuus oli 51 % (22 potilasta). Neljässätoista tapauksessa tieto potilaan iästä puuttui.

Yleisin vammamekanismi oli ilotulitteen, sen osien tai palavan aineksen lentäminen silmään. Ilotulitteen ohjeiden vastainen käsittely, kuten kädestä heittäminen, oli syynä osaan vammoista. Niistä 27:stä tapauksesta, joissa vamman aiheuttanut ilotulitetyyppi oli tiedossa, 13 (48 %) johtui ilotulitusraketista (taulukko 2). Myös roomalaisesta kynttilästä suihkunneet valopallot aiheuttivat useampia vammoja. Kolme vammoista aiheutui vanhoista pommeista, joita ei ole enää kolmeen vuoteen saanut myydä. Kolmessa tapauksessa oli pommia lisäksi muunneltu tai siitä heräsi vahva epäily hoidon aikana.

Loukkaantuneen toiminta onnettomuushetkellä oli tiedossa vain 21:ssä tapauksessa 57:stä (37 %). Heistä 14 sytytti itse ilotulitteen ja 7 oli katsojana tai sivullisena. Puolella sytyttäjistä vamma oli vaikea. Vain kahdella viime vuodenvaihteessa vammautuneista oli suojalasit. Toisella ne olivat liian väljät ja toinen riisui ne raketin laukaistuaan, jolloin maahan putoava ilotulite osui silmään.

Ilotulitteen aiheuttamasta yhteensä 57:stä silmävammasta 13 (23 %) oli vaikeita ja 44 (77 %) lieviä. Viideltä potilaalta vammautuivat molemmat silmät (9 %). Tavallisimpia lieviä vammoja olivat luomien sekä side- että sarveiskalvon haavat, palovammat ja vierasesineet sekä silmän ruhjevammat (kuva 1 a ja b). Lieviksi vammoiksi määriteltiin sellaiset, jotka eivät vaatineet hoitoa tai jättäneet pysyvää haittaa. Joihinkin lievästi vammautuneisiin silmiin jäi mm. sarveiskalvoarpia, jotka eivät vaikuttaneet näkökykyyn. Vaikeat vammat olivat useimmiten voimakkaita silmäruhjeita (kuvat 2 ja 3) ja lävistäviä vammoja (taulukko 3).

Vaikeita silmävammoja saaneesta 13:sta potilaasta 10 (77 %) oli miehiä ja 3 (23 %) naisia; kahden sukupuolta ei ilmoitettu (taulukko 3). Niistä 11:sta vaikeammin vammautuneesta, joiden ikä tiedettiin, oli 5 (33 %) alle 16-vuotiaita lapsia. Yhtä lukuun ottamatta vaikea vamma vaati osastohoitoa. Hoitopäivien määrä vaihteli alkuvaiheessa 2:sta 42:een vuorokauteen, ja oli keskimäärin 12 vuorokautta. Tiedot kahden potilaan hoidosta ja hoitojakson pituudesta puuttuivat.

Molempien silmien sokeutumista ei tapahtunut, mutta yksi 8-vuotias ja yksi 12-vuotias menetti toisen silmänsä. Kahdeksanvuotiaan lapsen silmä jouduttiin kokonaan poistamaan ja 12-vuotiaan silmä tyhjennettiin ja kovakalvon sisälle asetettiin palloproteesi. Nuoremman lapsen silmän puhkaisi muunneltu pikkupommi, joka aiheutti myös luisen silmäkuopan murtuman. Niin sanotun perhosen osuma suoraan silmään puolestaan aiheutti vanhemmalle lapselle laajan, sarveiskalvolta kovakalvolle aina silmän taakse ulottuvan repeämän. Myös tässä tapauksessa hoidon aikana heräsi epäily ilotulitteen muuntelusta.

Viiden potilaan vammautunut silmä jäi heikkonäköiseksi (WHO; paras lasikorjattu näöntarkkuus alle 0,3). Kahden potilaan näön heikkouden syynä oli palovamman jälkeinen sarveiskalvon sameus, kahdella tarkan näön alueelle kehittynyt arpi ja yhdellä näköhermovaurio. Esimerkiksi roomalainen kynttilä aiheutti 18-vuotiaalle miehelle erittäin hankalan silmäluomien, side- ja sarveiskalvon palovamman. Kymmenen kuukauden kuluttua vammasta silmässä oli vain valontajua huolimatta yli 50:stä sairaalahoitopäivästä (kuva 4 a ja b).

Vaikeimmin vammautuneista yhdestätoista potilaasta kahdeksalle (73 %) tehtiin vähintään yksi silmäleikkaus. Kaksi potilasta kävi seurannan aikana läpi neljä leikkausta, mutta niistä huolimatta vammautuneen silmän näkökyky jäi heikoksi. Potilaista toinen oli 11-vuotias poika, joka oli laittanut papatin mustekynän hylsyn sisään. Silmään kimposi vierasesine, joka aiheutti verkkokalvorepeämän ja verkkokalvon irtauman. Toinen oli edellä mainittu roomalaisen kynttilän aiheuttama palovamma.

POHDINTA

Sairaaloissa hoidettiin ilotulitteiden aiheuttamien silmävammojen vuoksi vuodenvaihteessa 1999-2000 yhteensä 57 potilasta. Määrä on suurempi kuin viisi vuotta aiemmin, jolloin silmälääkärin toteamia ja hoitamia ilotulitteen aiheuttamia silmävammoja oli uuden vuoden aikaan 27:llä potilaalla (1). Molemmat luvut ovat varovaisia arvioita, sillä kaikki lievemmät vammat eivät tule sairaalan tai silmätautien erikoislääkärin hoidettaviksi. Vaikeiden vammojen osalta lukujen voi olettaa olevan varsin tarkkoja.

Viiden vuoden aikana on myytyjen ilotulitteiden määrä huomattavasti lisääntynyt, mikä selittää vammojen määrän kasvua. Vuosituhannen vaihde on tässä suhteessa saattanut olla erityisen vaarallinen. Helsingin yliopistollisen keskussairaalan silmätautien klinikassa, jossa vammojen määrä ja laatu on tarkasti kirjattu monen vuoden ajan, ei vammautuneiden määrä (14 potilasta) kuitenkaan poikennut kovin paljon edellisistä vuosista (10-11 potilasta). Samana aikana ovat tiedotusvälineet, ilotulitteiden myyjät ja viranomaiset lisänneet tiedotustaan ilotulitteiden vaaroista. Erityisen paljon vaikeita vammoja aiheuttaneet paukkupommit sekä suurimmat tähtipommit on pari vuotta sitten kielletty ja myynnin ikärajoja tarkistettu. Ilman näitä viranomaistoimenpiteitä olisi vammautuneiden määrä nykyistä huomattavasti suurempi.

Erityisesti pojat ja miehet ovat tunnetusti alttiita ilotulitevammoille (2-9). Myös viime vuodenvaihteessa poikien ja miesten osuus korostui selvästi; kaikista loukkaantuneista 63 % ja vakavasti loukkaantuneista peräti kolme neljäsosaa oli miespuolisia ja yleensä ilotulitteen käyttäjiä. Vammautuneista naisista suurin osa oli ollut katselijoita.

Aineistossamme yli puolet kaikista potilaista oli lapsia ja suurimman yksittäisen ikäryhmän muodostivat 11-15-vuotiaat, ja osa oli sitäkin nuorempia. Niin sanottuja heikkotehoisia ilotulitteita saa edelleen myydä 12 vuotta täyttäneille lapsille, vaikka he eivät osaa arvioida niiden vaarallisuutta. Lasten vammautuminen johtui usein vanhempien valvonnan pettämisestä tai huolimattomuudesta turvamääräyksien noudattamisessa, mutta osa lapsista vammautui myös oikein käytetystä, harhautuneesta ilotulitteesta. Myös muualla vammautuneista suuri osa on lapsia ja alle 20-vuotiaita nuoria (2,3,6,8,9,10,11,12). Lasten silmävammoja voi syystä pitää nykyisen ilotulitekäytännön vakavimpana ongelmana.

Viime vuodenvaihteen ilotulitevammoista 13 oli vaikeita. Niiden hoito vaati leikkausta tai ne aiheuttivat potilaalle pysyvän haitan. Kaksi lasta menetti toisen silmänsä. Seitsemän potilaan vamma aiheutti näkökyvyn merkittävän pysyvän heikkenemisen ja kolmelle huomattavan kosmeettisen haitan. Kolmen potilaan kohdalla oli merkintöjä masennuksesta, jonka toimintakyvyn menettäminen ja kosmeettinen haitta yhdessä aiheuttivat. Silmänsä menettänyt 12-vuotias poika tarvitsi lastenpsykiatrin antamaa kriisi- ja osastohoitoa onnettomuuden laukaiseman masentuneisuuden vuoksi. Useat potilaat arvelivat, etteivät olisi käyttäneet ilotulitteita jos olisivat ymmärtäneet niiden olevan vaarallisia.

Kirjallisuuden mukaan ilotulitusraketit aiheuttavat enemmän (1,2,5, 10,13) ja usein vakavampia (3,4,5, 12) silmävammoja kuin muut ilotulitetyypit. Vaikeista vammoista kuitenkin viime vuodenvaihteessa vain kolmasosa oli rakettien aiheuttamia. Roomalaisista kynttilöistä roiskunut palava materiaali aiheutti useita vammoja. Pieninkään ilotulite ei ole vaaraton. Heikkotehoinenkin ilotulite, kuten perhonen tai sähikäinen voi aiheuttaa silmän vaikean ruhjevamman, puhkeamisen sekä pysyvän näön menetyksen, jos se räjähtää aivan silmän edessä.

Tyyppitarkastuksen luonteisesta valvonnasta huolimatta myytyjen ilotuliteiden joukossa tulee myös aina olemaan viallisia tuotteita, jotka räjähtävät sytyttäessä tai lentävät vikasuuntaan ja siten vammauttavat ohjeiden mukaan toimineen käyttäjänsä tai katsojan. Kaupallisia valmisteita itse muuntelemalla valmistetut räjähteet aiheuttivat kolme vammaa, jotka kaikki olivat vakavia. Ilotulitteiden edelleen varsin vapaa myynti ei siis estä tämän tyyppisiä vammoja.

Ilotulitteiden vaaroja voidaan vähentää mm. tukevilla laukaisutelineillä ja suojalaseilla. Vastuuntuntoiset maahantuojat ovat viime vuosina myyneet tai jakaneet niitä ilotulitteiden oheistuotteina. Suojalasien kysyntä on ollut ilahduttavaa ja niin suurta, että suojalasit ovat monista myymälöistä loppuneet kesken. Jotta suojalasit torjuisivat tehokkaasti vammoja, niiden tulee olla valmistettu iskunkestävästä muovista kuten polykarbonaatista. Lisäksi suojalasien tulee olla käyttäjälleen sopivat ja käytössä kaikilla ilotulitukseen osallistuvilla, kotipihalla myös katsojilla (3). Sitäkin turvallisempaa on seurata ilotulitusta ikkunan takaa. Lasten pitäisi aina katsella ilotulitusta sisältä.

Kampanjaa ilotulitevammojen vähentämiseksi voi lasten ja nuorten miesten suuren osuuden vuoksi tehostaa erityisesti lasten vanhempien, koululaisten ja varusmiesten osalta. Tanskassa jo 25 vuoden ajan toteutetuista kampanjoista on saatu hyviä tuloksia (14) ja vastaavaa tiedottamista kouluissa kannattaisi kokeilla meilläkin. Viranomaisten toivoisi myös uskovan, ettei ole mitään syytä miksi alle 18-vuotiaiden pitäisi saada ostaa ilotulitteita.

Mainosten mukaan ilotulitteet maksavat vain muutamia markkoja. Näkyvällä ja runsaalla mainonnalla luodaan tarve ampua itse ilotulitteita. Mainontaan panostamisesta ja käyttörajoitusten vastustamisesta päätellen ilotulitteiden myynti on kannattavaa liiketoimintaa. Maahantuojien ja myyjien liikevoitosta ei makseta vammojen hoitoa, sen maksaa yhteiskunta. Viime vuodenvaihteessa aiheutuneiden silmävammojen hoito oli maaliskuun loppuun mennessä tullut maksaman jo pelkästään poliklinikkakäyntien, hoitopäivien ja leikkausten osalta noin 356 000 markkaa. Tämän lisäksi tulevat lääkekustannukset, sairauspäivärahat, menetetty työaika, vakuutuskorvaukset ja muut välilliset kustannukset sekä myynnin valvontaan ja tiedottamiseen käytetyt varat. Ilotulitteet aiheuttavat myös muita vammoja ja aineellisia vahinkoja kuten tulipaloja. Voidaan perustellusti kysyä, voidaanko nämä kustannukset - ja ennen kaikkea vammat - välttää rajaamalla ilotulitukset pääsääntöisesti julkisiin näytöksiin ja pitäisikö vahinkojen kustannukset kattaa esimerkiksi haittaverolla. Muutosta odotellessa voi jokainen lääkäri osallistua ilotulitteiden vaaroista tiedottamiseen.