Työterveyshuollon rooli ja tehtäväalue työpaikan työkykyä ylläpitävässä toiminnassa

Työkykyä ylläpitävä toiminta (tyky-toiminta) on suomalaisena käsitteenä runsaan kymmenen vuoden ikäinen. Se on työpaikoilla laki- ja sopimussääteistä toimintaa (1,2,3). Yleisempään tietoisuuteen tyky-toiminta ponnahti 90-luvun alussa työmarkkinajärjestöjen sopiessa tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä suosituksesta työpaikkojen työkykyä ylläpitävästä toiminnasta (4).

Näkemykset työkykyä ylläpitävän toiminnan käsitteellisestä sisällöstä vaihtelevat suuresti niin asiantuntijoiden kuin toimintaan työpaikoilla osallistuvien henkilöiden keskuudessa. Toinen äärilaita ymmärtää kaiken yksilöiden ja työpaikan hyvinvointia kehittämään pyrkivän toiminnan tyky-toiminnaksi. Työkykyä ylläpitävän toiminnan laaja-alaisesti mieltävät määrittävät myös kaiken työterveyshuollon työpaikoilla toteuttaman toiminnan perusperiaatteeksi työntekijöiden työkyvyn ylläpitämisen, voimavarojen tukemisen ja terveyden edistämisen. Työterveyshuollon koko toimintaa pidetään työkykyä ylläpitävänä. Tyky-toiminta on tällöin ikään kuin yleiskäsite, jonka alle kootaan kaikki työpaikkojen ja työterveyshuollon työntekijöiden työ- ja toimintakyvyn parantamiseen sekä työyhteisöjen ja -organisaatioiden toimivuuden kehittämiseen vaikuttamaan suuntaamat toimet. Näin ymmärrettynä tyky-toiminnan käsitteellä on selvä analogia WHO:n Jakartan julistuksen terveyden edistämisen käsitteen kanssa (5).

Toisella äärilaidalla tyky-toiminta määritellään työpaikoilla ja työterveyshuollossa ainoastaan työkykyä ylläpitävän toiminnan nimikkeellä toteutettavina projekteina, hankkeina, kursseina tai tempauksina. Tämänkaltainen tyky-toiminta on usein luonteeltaan lyhytkestoista tai kertaluonteista ja jää irralliseksi suhteessa työpaikan jokapäiväiseen toimintaan. Työterveyshuollossa projektiluonteisena ymmärrettävä tyky-toiminta nähdään omana tehtäväalueenaan, kuten työpaikkaselvitykset, sairaanhoito jne. Hanketyyppistä työkykyä ylläpitävää toimintaa toteutetaan työpaikoilla myös erilaisina tyky-toimintaohjelmina (6). Yleisimmin työkykyä ylläpitävä toiminta todennäköisesti ymmärretään jonkinasteisena edellisten sekamuotona, kokonaisvaltaisen ja kapean näkemyksen painottuessa tilanteen, toimintaympäristön ja toiminnan kohdealueen mukaan vaihtelevalla tavalla.

Työkykyä ylläpitävän toiminnan yleistrendiä pidemmällä aikavälillä tarkasteltaessa tyky-toiminnan voi hahmottaa vähitellen kehittyneen yksilötasolla korjaavaan toimintaan painottuneesta sairauskeskeisyydestä ennaltaehkäisevää, kokonaisvaltaista henkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin sekä hyvän ammattitaidon edistämistä ja tukemista kohti. Työyhteisötasolla tyky-toiminta on muotoutunut säännellystä yhteistyöstä terveen organisaation ja luontevan yhteistoiminnan kehittämisen suuntaan. Perinteisestä liikuntapainotteisuudesta on siirrytty kiinnittämään huomiota myös työympäristö-, työyhteisö- ja työorganisaatioasioihin.

Parhaimmillaan työkykyä ylläpitävä toiminta on vakiintunut osa työpaikkojen henkilöstöpolitiikkaa, toimintastrategiaa ja kehittämistoimintaa. Tavoitteena on, että se ei olisi irrallista, erillistä toimintaa tai vain projektiluonteisia hankkeita, vaan työpaikan eri osapuolten omaksuma kokonaisvaltainen toimintatapa, joka sisäistyisi luonnolliseksi osaksi jokapäiväistä työntekoa. Työkykyä ylläpitävän toiminnan lähtökohdat ja tarpeet vaihtelevat työpaikan toimialan, henkilömäärän ja ikärakenteen, kehitysvaiheen ja taloudellisen tilan mukaan. Vastuu tyky-toiminnasta on ensisijaisesti tarkoitus olla työpaikoilla. Toiminnan onnistumisen, vaikuttavuuden ja tuottavuuden olennainen edellytys on työpaikan kaikkien toimijatahojen osallistuminen ja sitoutuminen. Työpaikan eri osapuolten ja ulkoisten palvelujärjestelmien ja asiantuntijatahojen välisen yhteistyön sujuvuudella on tärkeä merkitys työkyvyn ylläpitotoiminnan toimivuudelle (7).

Työterveyshuolto on perinteisesti ollut keskeinen asiantuntijataho työpaikkojen työkykyä ylläpitävässä toiminnassa. Työterveyshuollolla on laaja-alainen asiantuntemus ja osaaminen työntekijöiden terveyden ja hyvinvoinnin tukemisessa, työolojen arvioinnissa ja työn tekemisen tapojen kehittämisessä. Työkykyä ylläpitävän toiminnan levitessä yhä enemmän työpaikoille, sen sisällön monipuolistuessa ja toteutuksen laajetessa on herännyt keskustelua ja kysymyksiä työterveyshuollon roolista, tehtävistä ja osaamisesta työkykyä ylläpitävän toiminnan eri kohdealueilla. Millaiset edellytykset työterveyshuollolla (voimavarat ja osaaminen) on osallistua tyky-toimintaan ja millainen on työterveyshuollon rooli työkykyä ylläpitävän toiminnan prosessin eri vaiheissa työpaikoilla?

Tämän tutkimuksen tavoitteena on antaa vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin ja tarjota aineksia lisäpohdinnoille. Empiirisenä aineistona käytetään kansallisen työkykyä ylläpitävän toiminnan barometrin (tyky-barometri) 1998 aineistoa. Tutkimus kohdistuu erityisesti työterveyshuollon asemaan, tehtäväalueeseen ja voimavaroihin laaja-alaisen työkykyä ylläpitävän toiminnan käsitteen mukaisessa toiminnassa työpaikoilla. Laaja-alaisella tyky-toiminnalla tarkoitetaan tässä yhteydessä työhön ja työympäristöön, työyhteisöön ja -organisaatioon, työntekijän terveyteen ja voimavaroihin sekä ammatilliseen osaamiseen työpaikoilla kohdistuvaa kehittämistoimintaa.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Työkykyä ylläpitävän toiminnan barometri on työpaikkojen tyky-toiminnan sisällön ja toimivuuden seurannan väline. Se on toteutettu osana valtioneuvoston päätökseen perustuvan Kansallisen Ikäohjelman (1998-2002) tutkimusohjelmaa ensimmäisen kerran syksyllä 1998. Barometrin keskeiset tulokset julkaistiin kesällä 1999 (8).

Barometritutkimuksen aineisto kerättiin tietokoneavusteisena puhelinhaastatteluna Työterveyslaitoksen CATI-yksikössä syys-joulukuussa 1998. Barometrin otos on poimittu Tilastokeskuksen yritys- ja julkisyhteisö- sekä toimipaikkarekistereistä ositetulla satunnaisotannalla. Otospoiminnan ositekriteereinä käytettiin työnantajasektoria (yksityinen, valtio, kunta), toimipaikan kokoa eli henkilömäärää (2-4, 5-9, 10-19, 20-49, 50-99 ja 100-) sekä aluetta (Etelä-Suomen lääni, Länsi-Suomen lääni, muu Suomi). Otokseen kuului 991 toimipaikkaa. Tutkimuksessa pyrittiin haastattelemaan toimipaikoilta kolmen keskeisen tyky-toimijaosapuolen edustajaa (työnantaja, työntekijä, työterveyshuolto). Haastateltavan valinnassa pyrittiin työyhteisöroolinsa tai asemansa perusteella työpaikan työkykyä ylläpitävän toiminnan hyvin tuntevan henkilön tavoittamiseen. Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa haastateltiin 2 232 henkilöä.

Työnantajahaastattelussa saatiin haastateltua 805 toimipaikkaa. Työnantajahaastattelun vastausprosentti oli siten noin 81. Työnantajavastaajista 53 % kuului ylimpään johtoon ja 47 % linjajohtoon. Työntekijä- ja työterveyshuoltohaastattelun otokset muodostuivat työnantajahaastattelun pohjalta. Toimipaikan työnantajahaastattelussa johdon edustajalta pyydettiin työntekijöiden ja työterveyshuollon edustajan yhteystiedot. Työntekijöiden edustajan haastattelemiseen ei saatu lupaa 9:ltä työnantajalta. Siten työntekijähaastattelun otos oli 796 toimipaikkaa, joista haastateltiin 735 eli vastausprosentti oli 92. Haastatelluista työntekijöistä 59 % oli työsuojeluvaltuutettuja, -asiamiehiä tms., 14 % luottamusmiehiä ja 27 % tavallisia henkilöstön edustajia. Tutkimukseen osallistuneista toimipaikoista 19:sta ei ollut järjestetty työterveyshuoltoa, lisäksi 3 johdon edustajaa ei halunnut ja 8 ei osannut kertoa työterveyshuollon edustajaa. Näin ollen työterveyshuollon haastattelun otos oli 775, josta haastateltiin 692 toimipaikkaa eli vastausprosentti oli 89. Työterveyshuollon haastattelussa 92 % vastaajista oli työterveyshoitajia. Tyky-barometrihaastattelujen vastausprosentteja voi pitää hyvinä. Otos toteutui hyvin, eikä siinä ole havaittavissa tuloksiin vaikuttavaa vinoutta.

Tyky-barometrin aineisto edustaa koko Suomen kaikkia työssä käyviä henkilöitä, joiden työpaikalla on vähintään kaksi henkilöä ja ainakin yksi palkansaaja. Työnantajasektorin mukaisesti luokiteltuna tutkimukseen osallistuneista 805:stä toimipaikasta 62 % oli yksityisen, 9 % valtion ja 28 % kuntasektorin toimipaikkoja. Henkilömäärältään toimipaikat jakautuivat taulukon 1 esittämällä tavalla. Myös työterveyspalvelujen tuottajaryhmiä oli tutkimuksessa mukana lähes siinä suhteessa, missä ne tarjoavat työterveyspalveluja työterveyshuollon piirissä oleville työssä käyville henkilöille. Työterveyspalvelujen tuottajamuodoittain tarkasteltuna 46 %:lla tutkimustoimipaikoista työterveyspalvelut tuotti terveyskeskuksen työterveysasema, 16 %:lla työnantajan oma työterveysasema, 7 %:lla työnantajien yhteinen työterveysasema ja 32 %:lla lääkärikeskuksen tai yksityisen tutkimus- tai hoitolaitoksen työterveysasema. Toimipaikan työterveyshuoltosopimus sisälsi 17 %:lla vain lakisääteisen työterveyshuollon, 8 %:lla myös muuta ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa (kuten rokotukset, kolesterolin mittaukset yms.) ja 75 %:lla lisäksi sairaanhoitoa.

Tulokset esitetään vertaamalla eri vastaajatahojen näkemyksiä kysytyistä asioista. Aineistoa on analysoitu ristiintaulukoimalla suorien jakaumien tulokset toimipaikan henkilömäärän, työnantajasektorin, työterveyspalvelujen tuottajamuodon ja työterveyshuoltosopimuksen sisällön laajuuden mukaan.

TULOKSET

Työterveyshuollon osallistuminen työpaikan työkykyä ylläpitävän toiminnan prosessin eri vaiheisiin

Työpaikalla työkykyä ylläpitävä toiminta voidaan toteuttaa organisoituna prosessina, joka koostuu tietyistä vaiheista. Toisaalta kaikki työpaikat eivät välttämättä hahmota tyky-toimintaansa suunniteltuna, vaiheittain etenevänä prosessina. Prosessimuotoisena ymmärrettävä työkyvyn ylläpitotoiminta sisältää esimerkiksi tiedottamisen, aloitteenteon, toiminnan tarpeen arvioinnin, suunnittelun ja järjestämisen sekä vaikutuksien arvioinnin vaiheet.

Tyky-barometrin 1998 tuloksien mukaan useimmin tietoa työkykyä ylläpitävästä toiminnasta oli työpaikoilla saatu työterveyshuollolta. Työnantajat mainitsivat huomattavasti työntekijöitä useammin saaneensa tyky-toimintatietoutta työterveyshuollon välityksellä (62 % vs. 40 %). Tulos viittaa siihen, että työterveyshuolto ilmeisesti tiedottaa toiminnastaan ensisijaisesti työnantajan kautta. Jotta tieto toteuttaisi tehtävänsä, pitäisi sen saavuttaa yhtälailla työpaikan koko henkilöstö.

Työterveyshuollon on useissa tutkimuksissa todettu toimivan työkykyä ylläpitävän toiminnan aloitteentekijänä työpaikoilla (työpaikoista 67-99 %:ssa) (9,10,11). Myös tyky-barometrin tulokset ovat samansuuntaiset. Työnantajista ja työntekijöistä yli 40 % mainitsi työterveyshuollon olleen työpaikan työkykyä ylläpitävän toiminnan aloitteentekijä. Työterveyshuollon edustajista noin 80 % kertoi työterveyshuollon toimineen aloitteentekijänä. Vastaajatahojen väliset erot johtunevat suurimmalta osin kysymysten erilaisesta muodosta: työnantaja- ja työntekijähaastattelussa kysymys esitettiin avoimena, kun se työterveyshuollon haastattelussa oli strukturoitu. Kysymysmuodon vaikutus ja muiden tutkimusten tulokset huomioon ottaen todellisuus lienee lähempänä kahdeksaakymmentä kuin neljääkymmentä prosenttia.

Tyky-barometrin mukaan työkykyä ylläpitävän toiminnan suunnittelussa tai järjestämisessä työterveyshuolto oli kaikkien vastaajatahojen mielestä erittäin aktiivisesti mukana (työnantajat 84 %, työntekijät 81 % ja työterveyshuolto 89 %). Työpaikan sisäiset yhteistoimintatahot osallistuivat työpaikalla tyky-toiminnan suunnitteluun tai toiminnan järjestämiseen työterveyshuoltoa harvemmin (vaihtelu toimijatahosta ja vastaajatahosta riippuen 19-81 %:n välillä).

Työterveyshuolto oli aktiivisemmin mukana toiminnan tarpeen arvioinnissa kuin toiminnan järjestämisessä työpaikan kehittämistoiminnan osalta. Useimmin työterveyshuolto osallistui työntekijöiden fyysisen terveyden ja kunnon edistämiseen ja henkisen hyvinvoinnin tukemiseen, työtapojen parantamiseen sekä työympäristön kehittämiseen työpaikoilla. Kehittämistoiminnassa työterveyshuolto oli selvästi harvemmin mukana ammatillisen osaamisen kehittämisessä ja työyhteisötyössä (kuvio 1).

Sosiaali- ja terveysministeriön työterveyshuollon neuvottelukunnan jäsenille tehtiin syksyllä vuonna 1998 kysely työterveyshuollon ja työpaikkojen työkykyä ylläpitävästä ja edistävästä toiminnasta. Kyselyn tulosten mukaan työterveyshuollon keskeiseksi tehtäväalueeksi työpaikkojen tyky-toiminnassa nähtiin työntekijöiden terveyden, voimavarojen ja hyvinvoinnin edistäminen ja tukeminen sekä työympäristön parantaminen. Tärkeimmiksi käytännön tyky-toimintatehtäviksi määriteltiin työpaikkaselvitykset, riskinarviointi, terveystarkastukset, terveysneuvonta ja terveyssuunnitelmien laatiminen ja niiden toteutumisen seuraaminen yhdessä työpaikan työntekijöiden kanssa (12).

Työterveyshuolto seurasi tyky-barometrin mukaan tyky-toiminnan tuloksellisuutta työnantajien ja työntekijöiden mielestä suurin piirtein yhtä usein kuin työpaikka itse (työnantajat: työterveyshuolto seuraa 34 % ja työpaikka seuraa 45 %, työntekijät: molemmat 39 %). Työterveyshuollossa seurantakysymykseen vastattiin edellisistä poiketen siten, että työterveyshuolto seurasi toiminnan tuloksellisuutta 71 %:ssa ja työpaikka itse 46 %:ssa tutkimustoimipaikkoja. Työterveyshuollon toteuttaman seurannan osalta tulosten ero selittyy suurelta osin kysymysten muodolla. Työterveyshuoltohaastattelussa kysymys esitettiin strukturoidussa muodossa, kun se kahdessa muussa haastattelussa oli avoin. Toisaalta on mahdollista, että työterveyshuolto tekee omaehtoista seurantaa (esimerkiksi sairastavuus, työkykyindeksi jne.), josta työpaikalla ei olla tietoisia.

Työterveyshuolto erityistarkastelun kohteena kehitettäessä osaamista työpaikoilla

Tyky-barometrin 1998 tulokset kertovat, että työterveyshuollon tietämys työpaikoilla järjestettävästä työkykyä ylläpitävästä ja työpaikan toimintoja kehittävästä toiminnasta on kokonaisuudessaan varsin hyvä ja vastaa työnantajien ja työntekijöiden arvioita. Tulokset osoittavat kuitenkin myös, että työpaikoilla tehdystä työyhteisötyöstä (ei osaa sanoa 14 %) ja ammatillisen osaamisen kehittämisestä (ei osaa sanoa 18 %) työterveyshuolto tietää heikommin kuin muille tyky-toiminnan kohdealueille suunnatusta toiminnasta.

Työterveyshuollon näkemys työpaikoilla toteutetusta ammatillista osaamista kehittävästä toiminnasta eroaa selvästi työnantajien ja työntekijöiden näkemyksistä. Työterveyshuollon mielestä työllisistä 56 %:n työpaikoilla on pyritty parantamaan työntekijöiden ammatillista osaamista. Työnantajahaastattelun mukaan ammattitaitoa parantavaa koulutusta on järjestetty työllisistä 89 %:n ja työntekijöiden mielestä 77 %:n työpaikoilla.

Työterveyshuollon arvio työpaikan henkilöstön ammattitaidosta ja osaamisesta on yhteneväinen työnantajien ja työntekijöiden vastausten kanssa (henkilöstö hyvin ammattitaitoista ja osaavaa: työnantajat 84 %, työntekijät 80 % ja työterveyshuolto 78 %). Työterveyshuollon on kuitenkin selvästi vaikeaa arvioida tarkempia työpaikan henkilöstön osaamiseen liittyviä asioita. Neljännes tutkimukseen osallistuneista työterveyshuollon edustajista ei osannut vastata kysymykseen työntekijöiden ammatillisessa osaamisessa tapahtuneesta muutoksesta viimeisen 12 kuukauden aikana. Lisäksi työterveyshuoltohaastattelussa 45 % vastaajista ei osannut arvioida, missä määrin työpaikan henkilöstön työn tuloksissa esiintyy virheitä ja huonoa työnlaatua. Työnantajien ja työntekijöiden haastatteluissa sellaisia, jotka eivät osanneet vastata edellä mainittuihin kysymyksiin, oli korkeintaan noin yksi prosentti. Työn laadun huonous ja virheelliset työsuoritukset eivät välttämättä ole seurausta yksinomaan ammattitaidon puutteellisuudesta. Tutkimusten mukaan ammatillisen osaamisen rapautuminen tai riittämättömyys on kuitenkin usein syynä työn laadun ja työsuoritusten heikkenemiseen tai heikkouteen (13).

Työterveyshuollon merkitys työpaikan työkykyä ylläpitävässä toiminnassa

Miten tärkeäksi työterveyshuollon rooli koettiin toimipaikan työkykyä ylläpitävälle toiminnalle, vaihteli toimipaikan henkilömäärän ja työterveyshuoltosopimuksen sisällön laajuuden mukaan. Suurempien (vähintään 100 henkilön) toimipaikkojen työnantajaedustajat arvioivat työterveyshuollon tyky-toimintaroolin merkittävämmäksi kuin henkilömäärältään pienempien toimipaikkojen työnantajavastaajat (kuvio 2). Työterveyshuollon tyky-toimintarooli korostui työterveyshuoltosopimuksen sisällön laajuuden mukaan tarkasteltaessa niissä toimipaikoissa, joissa sopimukseen kuului myös sairaanhoitoa (kuvio 3).

Työpaikan ja työterveyshuollon välinen yhteistyö

Työnantajat arvioivat työpaikan ja työterveyshuollon välisen yhteistyön lisääntyneen viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana 30 %:ssa työssä käyvien työpaikoista. Työterveyshuolto kokee yhteistyön määrän kasvaneen 40 %:ssä työssä käyvien henkilöiden työpaikoista. Työterveyshuoltohaastattelun mukaan työterveyshuolto on käynyt viimeksi alle vuosi sitten selvittämässä työoloja 70 %:ssa työssä käyvien henkilöiden työpaikoista. Työnantajien omista työterveyshuolloista suurempi osa (94 %) oli käynyt työpaikalla viimeksi kuluneen vuoden aikana työympäristöasioiden merkeissä kuin muista työterveyspalvelujen tuottajaryhmistä (työnantajien yhteinen työterveysasema 76 %, lääkärikeskusten työterveysasema 72 % ja terveyskeskuksen työterveysasema 60 %).

Havaitusta yhteistyön positiivisesta kehityksestä huolimatta työterveyshuollon haastattelun tulosten mukaan työterveyshuolto ei ole kovin tyytyväinen työpaikan tyky-toiminnasta saamansa tiedon määrään. Työterveyshuollon vastaajista 44 % oli saanut jossain määrin liian vähän ja 22 % aivan liian vähän tietoa työpaikalla järjestetystä työkykyä ylläpitävästä toiminnasta (mukaan luettuna tyky-toiminta, jossa työterveyshuolto ei ole mukana). Työterveyshuolto oli saanut paremmin tietoa henkilömäärältään vähintään 100 henkilön kuin kooltaan pienempien työpaikkojen tyky-toiminnasta (kuvio 4). Sellaisilta työpaikoilta, joiden työterveyshuoltosopimus sisälsi vain lakisääteisen työterveyshuollon, oli työterveyshuolto saanut vähemmän tietoa kuin työpaikoilta, joiden työterveyshuoltosopimukseen kuului myös sairaanhoitoa (aivan liian vähän tietoa työpaikan tyky-toiminnasta 45 % vs. 18 %).

Työterveyshuollon voimavarojen riittävyys

Työterveyshuollon edustajat olivat tyytymättömämpiä voimavarojensa riittävyyteen vastaamaan työpaikkojen tarpeisiin kuin työpaikkojen työnantajat työterveyshuollon resursseihin. Työterveyshuollon edustajista 40 % kertoi työterveyshuoltoyksikkönsä resurssien olleen liian vähäiset vastaamaan asiakasyrityksen tarpeisiin viimeisen 12 kuukauden aikana. Työnantajahaastattelussa 13 % koki työterveyshuollon voimavarat riittämättömiksi.

Työnantajasektoreittain tarkasteltuna voimavarojen vähäisyys korostui kuntasektorilla sekä työnantaja- että työterveyshuoltohaastattelussa (resurssit riittämättömät 28 % ja 56 %). Yksityisen ja valtiosektorin työnantajista vain 7 % ja 6 % ja työterveyshuolloista 34 % arvioi voimavarat liian vähäisiksi. Tutkimuksessa mukana olleista kunta-alan työnantajista suurimmalla osalla työterveyspalvelut tuotti terveyskeskuksen työterveysasema (87 %). Muissa tutkimuksissa terveyskeskusten työterveysyksiköiden voimavarat on todettu useissa tapauksissa puutteellisiksi (14). Tämä selittää osaltaan kunnallisten työnantajien ja myös niiden työterveyspalvelut tuottavien työterveysyksiköiden kokemaa resurssipulaa.

POHDINTA

Edellä mainitun STM:n työterveyshuollon neuvottelukunnassa edustettuina oleville tahoille suunnatun työpaikkojen ja työterveyshuollon työkykyä ylläpitävää toimintaa selvittäneen kyselyn tulosten mukaan työterveyshuollon osaamista ja ammattitaitoa pidettiin erityisesti työyhteisötyössä ja ammatillisen osaamisen alueella riittämättömänä. Lisäksi etenkin ammatillisen osaamisen kehittäminen nähtiin työterveyshuollon tyky-toiminnassa korkeintaan marginaalisena toiminta-alueena (12).

Ammatillisen osaamisen kehittäminen ja tukeminen osana työpaikalla toteutettavaa työkykyä ylläpitävää toimintaa on uusin tyky-toiminta-alue. Työterveyshuollon rooli ja oma pätevyys ovat herättäneet eniten keskustelua juuri osaamista edistävässä työkykyä ylläpitävässä toiminnassa. Syntymässä olevan tieto- ja osaamisyhteiskunnan viitekehyksestä käsin työkyvyn ylläpitotoiminnan kehitystä arvioitaessa näyttää osaamisen kehittäminen nousevan lähitulevaisuudessa edelleen vahvistuvaksi toiminnan kohdealueeksi. Etenkin ikääntyvän työvoiman koulutustaso on usein riittämätön vastaamaan nopeasti muuttuvan työelämän vaatimuksiin. Elinikäinen oppiminen on työelämän nykyisessä kehitysvauhdissa mukana pysymisen edellytys kaiken ikäisille, kun työelämän vaatimustaso kasvaa. Työvoiman tietoteknisten valmiuksien, kommunikaatiotaitojen ja ammatillisen osaamisen parantaminen on tulevaisuuden uusia tyky-toimintahaasteita.

Tyky-barometritutkimuksen tulosten mukaan työterveyshuolto pystyy arvioimaan työpaikan henkilöstön perusammattitaitoa ja osaamista. Tarkentaviin kysymyksiin esimerkiksi osaamisessa tapahtuneesta muutoksesta tai kehittämistarpeista työterveyshuolto ei osannut vastata kovin hyvin. Tutkimukseen osallistuneista työterveyshuollon edustajista yli 90 prosenttia oli työpaikan työterveyshuollosta vastaavia työterveyshoitajia, joilla mitä todennäköisimmin on työterveyshuollon henkilöstöstä eniten kontakteja työpaikkaan ja paras tietämys työpaikan asioista. Siten tulos viittaa siihen, että työterveyshuolloissa ei ilmeisesti ainakaan systemaattisesti seurata työpaikkojen henkilöstön ammattitaidon kehittämistarvetta. Barometrin tulosten johtopäätöksenä voi todeta, että työterveyshuolto osallistuu nykyisellään ammatillista osaamista kehittävään toimintaan työpaikoilla verrattain vähän. Eritoten tällä toiminta-alueella työterveyshuollon roolia on tarpeen tarkentaa.

Työterveyshuollot eivät itse olleet erityisen tyytyväisiä omien voimavarojensa riittävyyteen asiakasyrityksiensä tarpeisiin vastaamisen osalta. Työterveyshuollon voimavarat eivät nykyisellään ilmeisesti riitä osallistumiseen kaikkeen laaja-alaisen tyky-toiminnan määrittelyn mukaiseen toimintaan työpaikoilla. Siksi sen olisi ehkä hyödyllisempää ja taloudellisempaa pitäytyä lähinnä sellaisen toiminnan piirissä, jossa sillä on vankka ammattitaito ja kokemus ja mikä on sen ominta ja lakisääteistä toimintaa. Lienee syytä esittää kysymys, onko perusteltua asettaa ammatillisen osaamisen kehittämiseen liittyvät asiat tehtäviksi työpaikoilla? Ammatillisen ja muun osaamisen kehittämisestä vastaaminen voisi luontevammin olla henkilöstöhallinnon tehtävä tai pienemmillä työpaikoilla, joilta henkilöstöhallinto puuttuu, yrityksen johdon vastuulla. Jos työterveyshuollon kuitenkin jostain syystä halutaan osallistuvan osaamisalueen tyky-toimintaan työpaikoilla nykyistä enemmän, on tarpeen lisätä työterveyshuollon resursseja ja omaa osaamista. Työterveyshuollon käyttöön tulisi myös kehittää soveltuvia menetelmiä, jotta se voisi hoitaa tämän uuden tehtävän onnistuneesti.

Tutkimuksen tulosten perusteella näyttää siltä, että työterveyshuollon perustoiminta-aluetta työpaikkojen työkykyä ylläpitävässä toiminnassa on työhön ja työympäristöön sekä työntekijän voimavaroihin, terveyteen ja toimintakykyyn kohdistuva toiminta. Työyhteisötyössä ja työorganisaatioiden kehittämisessä työterveyshuollon rooli voisi lähinnä olla työpaikan omia yhteistoimintaorganisaatioita tukeva, tarpeen havaitessaan palautetta antava yhteistyötaho. Ammatillisen ja muun osaamisen kehittäminen näyttäytyy nykyisellään työterveyshuollon tyky-toimintaroolin kannalta katsottuna marginaalialueena. Työterveyshuollon olisi kuitenkin hyödyllistä toimia oman osaamisensa puitteissa herättäjän roolissa eli tehdä työpaikka tietoiseksi osaamisen kehittämisen tärkeydestä osana työkykyä ylläpitävää toimintaa ja puutteellisen osaamisen terveysvaikutuksista alle 10 henkilön pientyöpaikoilla, joista yhteistoimintaorganisaatiot puuttuvat.

Työkykyä ylläpitävän toiminnan vakiintumisen, vaikutusten ja tuloksellisuuden seurantaan työterveyshuolto näyttää osallistuvan yhdessä työpaikan kanssa. Seuranta ilmeisesti soveltuu luontevasti työterveyshuollon toimintatapaan. Sopivien menetelmien avulla tyky-toiminnan tuloksellisuuden seuraaminen voisikin olla työterveyshuollolle annettu tehtävä sellaisen työkykyä ylläpitävän toiminnan osalta, johon työterveyshuolto itse työpaikalla osallistuu.

Verkottumiskehitys, joka leviää esimerkiksi talouden, yritysten ja organisaatioiden toimintojen alueella, ulottaa vaikutuksensa myös työkykyä ylläpitävän toiminnan toteuttamistapoihin. Työkyvyn ylläpitotoimintaan osallistuvat työpaikan sisäiset ja ulkoiset toimijatahot tarvitsevat hyvin toimivat viestintä-, tietotekniikka- ym. yhteydet ja verkostot toiminnan onnistumisen yhtenä ehtona. Etenkin pienemmillä, henkilömäärältään alle kymmenen henkilön työpaikoilla työterveyshuollon ja työpaikan välinen yhteistyö ja tiedonkulku on usein koettu ongelmallisiksi. Kontaktien määrän lisääminen ja kommunikaation toimivuuden parantaminen olisivat hyödyllisiä keinoja edistää tyky-toiminnan edellytyksiä ja tätä kautta myös toiminnan sujuvuutta ja tuloksellisuutta.

Työterveyshuollon merkitys työpaikkojen tyky-toiminnalle vaihtelee jonkin verran työkykyä ylläpitävän toiminnan prosessin eri vaiheissa. Vaihtelu on suurempaa tyky-toiminnan eri kohdealueilla. Työterveyshuolto koetaan työkykyä ylläpitävän toiminnan aktiivisimmaksi tiedonjakajaksi. Työpaikan kehittämistoiminnassa työterveyshuollon merkitys korostuu etenkin arvioitaessa toiminnan tarpeita, suunnitteluvaiheessa ja perinteisesti työterveyshuollon perustehtäviin ja työkenttään lukeutuvilla toiminta-alueilla. Työterveyshuolto osallistuu toiminnan järjestämiseenkin useimmin näillä samoilla tyky-toiminnan kohdentumisalueilla (kuvio 1).

Ammatillisen osaamisen kehittämistä lukuun ottamatta työterveyshuolto koetaan aktiiviseksi ja rooliltaan merkittäväksi toimijatahoksi työpaikan tyky-toiminnan eri osa-alueilla. Kokonaisuutena arvioituna työterveyshuollon asema työkykyä ylläpitävän toiminnan prosessin eri vaiheissa on tärkeä.

LOPUKSI

Työterveyshuolto- ja terveysnäkökulmasta tarkasteltuna työpaikka on hyvä terveyden edistämisen areena, mikä tulisi muistaa ottaa huomioon tyky-toimintaa suunniteltaessa ja järjestettäessä. Työpaikkojen työkykyä ylläpitävä ja edistävä toiminta on koko 90-luvun alkupuolen koettu työterveyshuoltovetoiseksi ja -keskeiseksi. Tyky-barometrin tulos kuitenkin osoittaa, että työpaikan eri osapuolet osallistuvat työkykyä ylläpitävän toiminnan suunnitteluun ja järjestämiseen sekä myös muihin tyky-toimintaprosessin vaiheisiin kohtuullisen aktiivisesti. Tavoitteena on pidetty tyky-toimintavastuun siirtymistä työpaikoille itselleen. Tämän tutkimuksen tulokset kertovat kehityssuunnan olevan tavoitteiden suuntainen.

Työterveyshuollon asiantuntemusta ja osaamista tullaan epäilemättä myös jatkossa tarvitsemaan ja hyödyntämään työpaikkojen tyky-toiminnassa. Työterveyshuollon roolin työpaikoilla voi arvioida painottuvan työkykyasioista tiedottamisen, havaitessaan tyky-toiminnan tarvetta palautteen antamisen, toiminnan koordinoinnin ja työpaikan omaa tyky-toimintaa tukevien tehtävien suuntaan. Toisaalta henkilömäärältään pienten, alle kymmenen henkilön työpaikkojen omat voimavarat tuskin riittävät yksin useille eri kohdealueille suuntautuvasta työkykyä ylläpitävästä toiminnasta huolehtimiseen. Tällöin työterveyshuollon tarjoaman asiantuntevan avun tarve korostuu ja työterveyshuollon rooli työpaikan tyky-toimintaan osallistujana on yhä keskeinen. Tämä merkitsee väistämättä valtaosan pientyöpaikkojen työterveyspalveluista tuottavien terveyskeskusten työterveyshuoltohenkilöstön voimavarojen lisäystarvetta.