Työterveyshuolto tunnistaa diabetesriskin

Työterveyshuolto, joka on osa perusterveydenhuoltoa, kattaa noin 80 % Suomen 2,3 miljoonasta työssä käyvästä ihmisestä. Työterveyshuollon rooli työikäisen väestön terveyden edistämisessä on merkittävä. Työterveyshuollossa on perinteisesti painotettu työhön liittyvien sairauksien ehkäisyä, altistusperusteista terveyden seurantaa ja työkyvyttömyyden varhaisen uhkan tunnistamista (1). Työterveyshuolto on viime vuosina pyrkinyt sisällyttämään terveyden seurantatarkastuksiin myös elintavoista ja yksilöllisistä ominaisuuksista johtuvia riskitekijöitä sekä peilaamaan näiden riskien vaikutusta työterveyteen ja työkykyyn. Tähän kokonaisvaltaisempaan lähestymistapaan on myös sosiaali- ja terveysministeriö rohkaissut antamalla työterveyshuolloille suosituksen tyypin 2 diabeteksen ehkäisytoimista (2).

Diabetes ja sen liitännäissairaudet kuormittavat kansantaloutta (3). Diabeetikkoja arvioidaan olevan Suomessa jo puoli miljoonaa, heistä puolet tunnistamattomia (4). Diabeteksen tärkeimmät riskitekijät ovat liikapaino, vähäinen fyysinen aktiivisuus ja runsaasti ns. kovaa rasvaa (tyydyttyneitä ja trans-rasvahappoja), raffinoituja hiilihydraatteja ja niukasti luonnollista ravintokuitua sisältävä ruokavalio (5,6,7). Tupakointi on tunnettu valtimotaudin riskitekijä, ja se lisää myös riskiä sairastua T2D:een (8,9). Tupakointi lisää rasvan varastoitumista keskivartalolle (10,11,12). Koska tyypin 2 diabeteksen ja valtimosairauksien vaaratekijät ovat yhteisiä, näiden sairauksien ehkäisyn tavoitteet ja toimenpiteet tukevat toisiaan.

Vuorotyö, unettomuus ja riittämätön yöuni ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä. Euroopassa 20 % työväestöstä tekee vuorotyötä. Työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa teki vuorotyötä 24 % työvoimasta vuonna 2008 (lähde: Laura Hulkko, Tilastokeskus, henkilökohtainen tiedonanto). Finnairin henkilöstöstä noin 70 % tekee vuorotyötä tai epäsäännöllistä työtä.

Vuorotyötä tekevien elintavat ovat epäsäännöllisiä, ja heillä on univaikeuksia useammin kuin muilla. Eräiden poikkileikkaus- ja seurantatutkimusten mukaan lyhyt uni ja unettomuus ovat yhteydessä lihavuuden ja T2D:n kehittymiseen (13,14,15,16,17). Kliinisissä tutkimusasetelmissa koehenkilöiden lyhytaikainen valvottaminen vaikuttaa hormonitasapainoon niin, että insuliiniherkkyys pienenee ja ruokahalun säätely häiriintyy (18). Kokeellisessa tutkimuksessa univajeen todettiin johtavan myös immuunijärjestelmän aktivaatioon (19). Unihäiriöiden ja univajeen (yksilöllisen unentarpeen rajoittuminen esim. vuorotyöstä tai elintavoista johtuen) kansanterveydellinen merkitys saattaakin osoittautua luultua suuremmaksi.

Vuorotyön tiedetään lisäävän sepelvaltimotaudin ja mahdollisesti myös metabolisen oireyhtymän ja lihavuuden vaaraa (20). Tupakointi, ylipaino ja veren suuri kolesterolipitoisuus lisäävät sepelvaltimotaudin riskiä yhdessä vuorotyön kanssa enemmän kuin riskitekijöiden tai vuorotyön yksittäisten riskisuhteiden perusteella voitaisiin arvioida. Toisaalta epäsäännölliset työajat ja vuorotyö sinänsä voivat lisätä tupakointia ja epäterveellisiä ruokatottumuksia (21,22).

Suomalainen Diabeteksen ehkäistytutkimus (Diabetes Prevention Study, DPS) osoitti ensimmäisenä maailmassa, että diabetesta voidaan ehkäistä tehokkaasti antamalla suuren riskin henkilöille elintapaohjausta (23,24,25). DPS-tutkimuksen kokemukset loivat perustan valtakunnalliselle Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma DEHKO:lle (26) ja sen toimeenpanohankkeelle D2D:lle (27). Vuosina 2003-2008 toteutetun D2D:n tavoitteena oli vähentää T2D:n ja valtimotautien riskitekijöitä ja ilmaantuvuutta, tunnistaa suuren riskin henkilöt ja oireeton T2D, kehittää uusia sekä tukea nykyisiä ehkäisyn ja varhaisen hoidon toimintamalleja ja käytäntöjä perusterveydenhuollossa. Ohjelman suositukset kohdistuivat erityisesti perusterveydenhuollon toiminnan kehittämiseen.

Näistä lähtökohdista käynnistettiin Tyypin 2 diabeteksen seulonta ja ehkäisy ilmailualan työterveyshuollossa -tutkimushanke. Tavoitteena oli selvittää validoitua diabeteksen riskitestiä (28) käyttäen Finnairin henkilöstön riski sairastua tyypin 2 diabetekseen, arvioida työterveyshuollon terveysohjausmenetelmien vaikuttavuutta T2D:n riskiin ja valtimotaudin riskitekijöihin, arvioida vuorotyön, epätyypillisten työaikojen ja unihäiriöiden yhteyttä T2D:n riskiin sekä arvioida työterveyshuollon terveysohjausmenetelmien taloudellisia vaikutuksia seuraamalla T2D:n hoitokustannuksia. Tässä artikkelissa kuvataan hankkeen ensimmäisen vaiheen, eli riskiseulonnan ja interventioiden, toteutus sekä tarkastellaan tyypin 2 diabeteksen riskin ja valtimotaudin riskitekijöiden jakautumista Finnair-konsernin työntekijöillä ottaen huomioon erityisesti epäsäännöllisten työaikojen yhteys riskitekijöihin.

Tutkimusaineisto ja menetelmät

Finnairin henkilöstö kutsutaan terveystarkastukseen ikävuosittain viiden vuoden välein. Tarkastuksessa arvioidaan työntekijän terveydentilaa laajan kyselylomakkeen avulla. Vuosina 2006-2008 terveystarkastusta laajennettiin siten, että tarkastus sisältää terveyskyselyn lisäksi laboratoriotutkimuksia (verenkuva, herkkä CRP, ALAT, CDT, veren rasvat ja paastoglukoosi), verenpaineen ja kehon mittaukset (pituus ja paino, vyötärön- ja lantionympärys) sekä diabeteksen riskitestin tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin arvioimiseksi. Glukoosirasituskokeeseen ohjattiin työntekijät, joilla arvioitiin olevan suuri diabetesriski joko diabetesriskitestin (yli 14 pistettä) tai suurentuneen paastoverenglukoosiarvon (>=>= 6,1 mmol/l) perusteella. Aiemmin käytössä olleeseen terveyskyselyyn lisättiin kysymyksiä, jotka koskivat tarkemmin elintapoja ja ravitsemusta ja kattoivat paremmin vuorotyöhön liittyviä erityisongelmia, kuten vuorotyön ergonomiaa, työhön liittyviä unihäiriöitä ja palautumista.

Laajennettuun terveystarkastukseen osallistuneet ei-diabeetikot pyydettiin mukaan diabeteksen ehkäisytutkimukseen, ja heidän tietonsa tallennettiin tutkimustietojärjestelmään edellyttäen, että siihen saatiin kirjallinen suostumus. Tutkimukseen osallistuneet ohjattiin riskiarvion mukaan elintapainterventioihin ja uudet diabeetikot hoitoon.

Uusitun terveystarkastuksen kohderyhmä oli kolmen tutkimusvuoden aikana yhteensä 4 140 henkilöä, joista 2 320 (57 %) osallistui tutkimukseen.

Työaikamuoto luokiteltiin työntekijän ilmoittaman työajan mukaan säännölliseen päivätyöhön, lentotyöhön ja epäsäännölliseen työhön. Viimeksi mainittuun katsottiin kuuluvan kaikki ne henkilöt, jotka ilmoittivat tekevänsä jotain muuta kuin säännöllistä päivätyötä tai lentotyötä. Koulutus luokiteltiin kahteen luokkaan: ylempi koulutusaste sisälsi opistotutkinnon, ammattikorkeakoulutuksen ja akateemisen tutkinnon, alempi koulutusaste sisälsi muun koulutuksen.

Tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskiä arvioitiin testillä (www.diabetes.fi/riskitesti), joka sisältää kahdeksan luokiteltua ja pisteytettyä kysymystä (ikä, painoindeksi, vyötärönympärys, liikunta, kasvisten käyttö, verenpainelääkkeiden käyttö, onko veren glukoosipitoisuus joskus ollut suurentunut ja onko lähisuvussa diabetesta) ja joka antaa arvion riskistä sairastua tyypin 2 diabetekseen seuraavan 10 vuoden aikana. Riski sairastua diabetekseen katsottiin vähäiseksi, jos diabetesriskipisteet olivat alle 10 ja verenglukoosiarvo oli normaali. Kohtalaisen riskin ryhmään kuuluivat työntekijät, jotka saivat testin mukaan riskipisteitä 10-14 mutta joiden verenglukoosiarvo oli normaali. Suuren riskin ryhmään kuuluivat ne työntekijät, joilla riskipisteitä oli yli 14 ja/tai verenglukoosin paastoarvo tai kahden tunnin arvo oli suurentunut, mutta ei niin paljon, että diabeteksen diagnostiset kriteerit olisivat täyttyneet. Resurssisyistä ryhmittelyssä poikettiin hieman testin alkuperäisestä riskiluokittelusta, jossa jo 7 pistettä merkitsee "hieman suurentunutta" diabetesriskiä. Yksittäinen diabeettinen paastoglukoosiarvo tarkistettiin 2 tunnin glukoosirasituksella.

Tutkittavat luokiteltiin glukoosiarvojen perusteella käyttäen WHO:n vuoden 1999 kriteerejä (29). Henkilöt, joilla ei ollut aiemmin tunnistettua diabetesta, mutta joiden plasman paastoglukoosiarvo oli >= 7,0 mmol/l tai plasman 2 tunnin glukoosiarvo >= 11,1 mmol/l, luokiteltiin aikaisemmin tunnistamattomiksi tyypin 2 diabeetikoiksi. Heikentynyt glukoosinsieto (IGT) todettiin, kun plasman 2 tunnin glukoosiarvo oli 7,8-11,0 mmol/l ja plasman paastoglukoosiarvo < 7,0 mmol/l. Suurentunut paastoglukoosiarvo (IFG) todettiin, kun plasman paastoglukoosiarvo oli 6,1-6,9 mmol/l ja plasman 2 tunnin glukoosiarvo < 7,8 mmol/l. Glukoosiaineenvaihdunnan häiriöksi katsotaan kaikki nämä tilat.

Painoindeksi (body mass index, BMI) laskettiin jakamalla paino (kg) pituuden neliöllä (m2). BMI < 25 kg/m2 on normaali, BMI välillä 25-29,9 kg/m2 luokitellaan liikapainoksi ja BMI >= 30 kg/m2 lihavuudeksi.

Metabolisen oireyhtymän (MBO) määritelmänä käytettiin International Diabetes Federationin (IDF) vuonna 2005 julkaisemia kriteereitä (30): vyötärö- eli keskivartalolihavuus (vyötärön ympärys naisilla >= 80 cm ja miehillä >= 94 cm) ja lisäksi ainakin kaksi seuraavista häiriötiloista: 1) suurentunut veren triglyseridipitoisuus (>= 1,70 mmol/l) tai käytössä oleva lääkitys siihen, 2) pieni HDL-kolesterolipitoisuus (miehillä < 1,03 mmol/l ja naisilla < 1,29 mmol/l) tai käytössä oleva lääkitys siihen, 3) kohonnut systolinen verenpaine (>=>= 130 mmHg) tai kohonnut diastolinen verenpaine (>= 85 mmHg) tai käytössä oleva lääkitys verenpaineeseen ja 4) heikentynyt glukoosiaineenvaihdunta (plasman paastoglukoosi >= 5,60 mmol/l) tai todettu diabetes.

Riski sairastua tai kuolla sydän- ja verisuonitautiin seuraavan 10 vuoden kuluessa arvioitiin FINRISKI- ja Framingham-riskilaskureiden avulla (31,32). FINRISKI-laskuri perustuu suomalaiseen väestöaineistoon. Laskurit poikkeavat toisistaan myös päätetapahtumien suhteen. FINRISKI-riskilaskuri ilmoittaa riskin sairastua vakavaan (sairaalahoitoa vaativaan) sepelvaltimotautitapahtumaan tai aivohalvaukseen, kun taas Framingham-laskuri sisältää myös "lievemmät" sairastumiset (mm. angina pectoris ja TIA-kohtaus). Framingham-laskurin riskitaso 20 % vastaa karkeasti FINRISKI-laskurin riskitasoa 10 %, jota pidetään yleisesti aktiivisten riskiä vähentävien toimenpiteiden rajana.

Tutkimuksen kulku

Terveystarkastuksen ensimmäisellä käynnillä tehtiin kehon mittaukset ja pyydettiin työntekijää täyttämään diabeteksen riskitesti (kuvio 1). Laboratoriokokeita varten otettiin verinäyte ja niille, jotka saivat riskitestistä yli 14 pistettä, tehtiin lisäksi kahden tunnin glukoosirasituskoe, joka sisälsi nollanäytteen ja kahden tunnin glukoosi- sekä paastoinsuliinimääritykset. Käynnin aikana täytettiin kyselylomakkeet ja varattiin aika työterveyshoitajan tai -lääkärin vastaanotolle. Kolmantena tutkimusvuonna pääosa lomakkeista siirrettiin etukäteen Internetissä täytettäviksi.

Työterveyslääkärin tai -hoitajan vastaanottokäynnillä mitattiin verenpaine, tarkistettiin diabetesriskipisteet ja käytiin tarkastettavan kanssa läpi kyselylomakkeiden ja laboratoriokokeiden vastaukset. Tässä vaiheessa ohjelmoitiin glukoosirasituskoe myös niille riskipisteiden mukaan pienen tai kohtalaisen diabetesriskin henkilöille, joiden paastoglukoosiarvo oli koholla. Vastaanoton aikana keskusteltiin työhön ja työterveyteen liittyvistä asioista sekä elintavoista, kuten liikunnasta, painonhallinnasta, tupakasta, alkoholin käytöstä ja vuorotyöntekijöiden kanssa erityisesti unesta ja vireystilasta. Tarkastettavalle laadittiin yhteisen keskustelun pohjalta hyvinvointisuunnitelma, jonka tueksi tarjottiin tutkimukseen valittua kirjallista materiaalia ja annettiin osoite hankkeen Internet-sivustolle, johon oli koottu tietoa tyypin 2 diabeteksen ehkäisystä. Riskitestin ja laboratoriotulosten perusteella kohtalaisen ja suuren diabetesriskin henkilöt ohjattiin elintapamuutoksiin tähtääviin ohjaustapaamisiin.

Diabetesriskitestin tai glukoosimittausten perusteella pienen diabetesriskin ryhmään kuuluvat saivat tavanomaista elintapaohjausta työterveyshoitajalta tai -lääkäriltä. Kohtalaisen riskin ryhmään kuuluville tarjottiin terveystarkastuksen lisäksi mahdollisuus yksilöohjauskäyntiin ravitsemusasiantuntijan vastaanotolla. Käynnillä selvitettiin työntekijän ravitsemustottumuksia ja elintapoja, tehtiin elintapojen muutossuunnitelma ja sovittiin jatko-ohjauksesta. Halukkaille järjestettiin ryhmäohjausta tai toinen yksilöohjauskerta tarpeen mukaan. Suuren diabetesriskin ryhmään kuuluneilla oli mahdollisuus käydä tavanomaisen terveystarkastuksen lisäksi kaksi kertaa diabeteshoitajan ja kerran ravitsemusasiantuntijan ohjauksessa. Tapaamisissa selvitettiin työntekijän yksilölliset diabeteksen riskitekijät (ruokailu, liikunta, alkoholi, tupakointi, uni jne.) ja kannustettiin elintapoja tarkistamalla pienentämään sairastumisriskiä.

Tilastomenetelmät

Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS-ohjelmalla (versio 15.0). Tilastolliset testit ryhmien välisille eroille laskettiin t-testien sekä lineaaristen ja logististen regressiomallien avulla.

Tulokset

Taulukossa 1 esitetään tutkimuksessa määritetyt muuttujat erikseen miehille ja naisille. Miehet ja naiset poikkesivat toisistaan monien riskitekijöiden suhteen, naisten eduksi. Miehistä 66,5 % ja naisista 35,9 % oli ylipainoisia (BMI >= 25). Lihavien (BMI >= 30) osuus oli miehistä 18,7 % ja naisista 9,9 %. Miehillä oli keskimäärin korkeampi systolinen ja diastolinen verenpaine, suurempi plasman paastoglukoosiarvo, seerumin kokonaiskolesterolipitoisuus, LDL-kolesteroli- ja triglyseridipitoisuus sekä pienempi HDL-kolesterolipitoisuus. Glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt sekä metabolinen oireyhtymä olivat miehillä selvästi yleisempiä ja diabetesriskitestin pistemäärä suurempi kuin naisilla. Framinghamin riskifunktio antoi miehille yli 11 %:n todennäköisyyden sairastua tai kuolla valtimotapahtumaan 10 vuoden kuluessa, naisilla todennäköisyys oli puolta pienempi. Suomalaisaineistoihin perustuvan FINRISKI-funktion antamat riskiluvut olivat molemmilla sukupuolilla noin kolmasosa Framingham-riskilaskurin antamasta ennusteesta.

Diabetesriskipisteiden ja FINRISKI-funktion välinen korrelaatio oli 0,43, ja vastaavasti riskipisteiden ja Framingham-funktion välinen korrelaatio 0,47. FINRISKI- ja Framingham-funktioiden välinen korrelaatio oli odotetusti vahva, 0,92.

Diabetesriskitestin riskipisteiden jakauman perusteella riski oli suuri 6,3 %:lla miehistä ja 5,7 %:lla naisista (kuvio 2).

Tutkimukseen osallistuneet luokiteltiin diabetesriskitestin tuloksen mukaan kolmeen ryhmään. Pieni diabetesriski oli arviointilomakkeen mukaan 75,6 %:lla, kohtalainen 18,4 %:lla ja suuri 6,0 %:lla tutkimukseen osallistuneista (taulukko 2). Pienen riskin henkilöt olivat korkeimmin koulutettuja. Tupakointitavoissa ei ollut eroja ryhmien välillä, mutta suuren riskin henkilöt käyttivät eniten alkoholia. Kohtalaisen ja suuren diabetesriskin ryhmät poikkesivat merkitsevästi pienen riskin ryhmästä systolisen ja diastolisen verenpaineen, paastoglukoosiarvon, kokonaiskolesteroli-, LDL- ja HDL-kolesterolipitoisuuden sekä triglyseridipitoisuuden suhteen. Herkkä CRP oli suurempi ja metabolinen oireyhtymä sekä glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt yleisempiä kohtalaisen ja suuren diabetesriskin ryhmissä kuin pienen riskin ryhmässä. Myös Framinghamin ja FINRISKI-funktion antamat todennäköisyydet sairastua tai kuolla valtimotautitapahtumaan 10 vuoden kuluessa olivat suurempia kohtalaisen ja suuren diabetesriskin henkilöillä. Valtimotapahtuman riski seuraavan 10 vuoden aikana oli Framingham-funktion mukaan merkittävä (> 20 %) yli neljäsosalla suuren diabetesriskin henkilöistä ja FINRISKI-funktiolla (> 10 %) arvioituna 13,4 %:lla.

Taulukossa 3 on esitetty riskitekijöiden jakaumat työaikamuodon mukaan. Tutkimukseen osallistuneista 34,2 % ilmoitti tekevänsä säännöllistä päivätyötä, 29,4 % lentotyötä ja loput muuta työaikamuotoa. Päivätyöntekijät olivat keskimäärin vanhempia kuin muihin ryhmiin kuuluvat. Koulutustaso oli matalin epäsäännöllisen työn ryhmässä, ja tämä ryhmä tupakoi eniten. Lentotyötä tekevät harrastivat eniten liikuntaa. Alkoholinkäyttö oli lentotyötä tekevillä vähäisempää, mutta vakiointi iän, sukupuolen ja koulutuksen suhteen poisti ryhmien väliset erot alkoholinkäytössä.

Epäsäännöllistä työaikaa tekevien ryhmä ei poikennut säännöllistä päivätyötä tekevien ryhmästä useimpien riskitekijämuuttujien suhteen. Triglyseridipitoisuus oli epäsäännöllistä työaikaa tekevillä suurempi, mutta diabeteksen riskipisteitä oli enemmän säännöllistä päivätyötä tekevillä. Lentotyötä tekevillä oli säännöllistä päivätyötä tekeviin verrattuna merkitsevästi pienempi painoindeksi, vyötärön ympärysmitta ja triglyseridipitoisuus sekä matalampi systolinen ja diastolinen verenpaine. Lentotyötä tekevien naisten HDL-kolesterolipitoisuus oli suurempi kuin säännöllistä päivätyötä tekevien naisten. Työaikaluokkien välillä oli merkitsevä ero herkän CRP:n tasossa. Kokonaiskolesteroli- ja paastoglukoosiarvo sekä kaikkien glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden ja metabolisen oireyhtymän esiintyvyys olivat lentotyötä tekevillä pienimmät, mutta vakiointi iän, sukupuolen ja koulutuksen suhteen poisti erojen merkitsevyyden.

Diabeteksen riskipisteet olivat pienimmät lentotyötä tekevillä. Kaikista diabeteksen riskitestin mukaan suuren riskin henkilöistä 48,9 % kuului säännöllisen päivätyön ryhmään, 37,6 % epäsäännöllisen työajan ryhmään ja 13,5 % lentotyötä tekeviin. Työaikaluokkien välillä oli valtimotautiriskissä merkitsevä ero lentotyötä tekevien eduksi sekä Framinghamin riskifunktiolla että FINRISKI-funktiolla arvioituna. Vakioinnin jälkeen Framinghamin riskifunktion ennuste säilyi merkitsevänä.

Diabetesriskitestin tuloksen ja/tai glukoosiarvojen perusteella arvioituna kohonnut diabetesriski todettiin 16,0 %:lta ja suuri riski 13,5 %:lta tutkimukseen osallistuneista.

Diabeteshoitajan ja/tai ravitsemusasiantuntijan ohjaukseen hakeutui 53 % (n = 191) suurentuneen riskin ja 49 % (n = 149) suuren riskin työntekijöistä. Ryhmäohjaukseen halukkaaksi ilmoittautui ensimmäisen vuoden aikana vain 29 henkilöä ja heistä ohjauksen aloitti 18 henkilöä. Vähäisen kiinnostuksen vuoksi ryhmäohjausta ei muina vuosina enää tarjottu.

Pohdinta

Kolmen vuoden tutkimusjakson aikana Finnair Terveyspalvelujen uusittu terveystarkastusprosessi muotoutui toimivaksi käytännöksi. Henkilöstön osallistumisaktiivisuus terveystarkastukseen oli suuruusluokaltaan verrattavissa vastaaviin seulontatutkimuksiin (33). Valtaosa antoi suostumuksensa tutkimukseen osallistumiseen.

Tutkimukseen osallistuneiden työntekijöiden työaikamuotojen jakauma oli samantyyppinen kuin koko Finnairin henkilöstöllä. Tarkastusmalli tavoitti myös nuoremmat ikäryhmät: alle 30-vuotiaista kutsutuista noin puolet ja 30-40-vuotiaista lähes kaksi kolmasosaa osallistui tarkastukseen. Heillä vähäisetkin muutokset elintavoissa voivat pitkällä aikavälillä edistää terveyttä merkittävästi ja siten varmistaa työkykyä työntekijän ikääntyessä.

Lihavuus on maailmanlaajuinen terveysongelma, joka yleistyy myös Suomessa, erityisesti työikäisillä (33,34). Vuonna 2007 työikäisten suomalaisten miesten painoindeksi oli keskimäärin 27,2 ja naisten 26,4 (33). Finnair-konsernin työntekijät, erityisesti naiset, olivat hieman hoikempia kuin suomalainen väestö keskimäärin. Ylipaino on tärkein syy metaboliseen oireyhtymään, johon liittyvät veren epäedulliset rasva-arvot, kohonnut verenpaine, glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt sekä suurentunut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen ja valtimosairauksiin (30). Vuonna 2004-2005 kolmessa sairaanhoitopiirissä tehty satunnaisotantaan perustunut väestötutkimus osoitti, että 45-54-vuotiaiden ikäryhmässä 17 %:lla miehistä ja 15 %:lla naisista oli T2D tai IGT (35). Finnairilla työskentelevillä miehillä nämä glukoositasapainon häiriöt olivat yleisyydeltään samaa suuruusluokkaa, naisilla taas selvästi harvinaisempia.

Tarkastuksen osaksi liitetty diabetesriskitesti löysi hyvin työntekijät, joiden valtimotautiriski oli suurentunut sekä kliinisten mittarien (veren rasva-arvot, verenpaine) että Framinghamin ja FINRISKI-riskilaskurien perusteella. Diabetesriskitesti korreloi metabolisen oireyhtymän kanssa selvästi. Suuren diabetesriskin ryhmässä 92 %:lla ja kohtalaisen riskin ryhmässä 55 %:lla oli MBO. Diabetesriskitesti ei sisällä tupakointia, eikä MBO:n määritelmään sisälly tupakoinnin ohella myöskään ikää, jotka ovat kaksi keskeistä valtimotautiriskiä lisäävää tekijää. Diabetes- ja valtimotautiriskiä on tärkeää arvioida samanaikaisesti, ja terveystarkastuksissa kannattaa hyödyntää validoituja riskitestejä monipuolisesti.

Diabetesriskitestin täyttämiseen kuluu muutama minuutti, ja testi sopii nopeutensa ja helppoutensa takia hyvin ensimmäiseksi seulonta-askeleeksi riskihenkilöiden tunnistamisessa. Testi on parhaiten hyödynnettävissä, jos terveydenhuollon ammattilainen tarkistaa tuloksen ja keskustelee vastaajan kanssa riskipisteiden osatekijöistä.

Herkkä CRP on merkittävä sydän- ja verisuonitautien ennustaja. Herkän CRP:n suurentunut pitoisuus oli tässä tutkimuksessa yhteydessä riskipisteisiin hyvin samalla tavalla kuin riskifunktiot ja metabolinen oireyhtymä. Tutkimuksemme perusteella ei pystytä arvioimaan, onko herkällä CRP:llä merkittävää lisäarvoa riskin ennustamisessa ja käyttöä terveystarkastuksissa, vaan asia vaatii lisätutkimuksia.

Tässä hankkeessa kehitetty laajennettu terveystarkastusmalli osoittautui hyväksi keinoksi löytää henkilöt, joiden diabetes- ja valtimotautiriski on suuri. Tämä on lentoturvallisuustyössä työskentelevien vuorotyöntekijöiden terveyden ja työkyvyn edistämisen kannalta hyvin tärkeätä. Erot säännöllistä päivätyötä ja epäsäännöllistä työaikaa tekevien riskitekijöissä olivat vähäiset, mutta lentotyötä tekevät erottuivat edukseen muista työntekijöistä. Riskitekijöiden eroihin voi olla syynä hakeutuminen ja valikoituminen erilaisiin työtehtäviin. Eroihin voivat vaikuttaa myös lentotyön terveysvaatimukset ja ilmailuviranomaisen edellyttämät säännölliset terveystarkastukset.

Ryhmämuotoisesta elintapaohjauksesta suunniteltiin alun perin tärkeintä ohjausmuotoa. Epäsäännöllisiä työaikoja tekevien oli kuitenkin käytännössä lähes mahdotonta sovittaa ryhmätapaamisia työaikatauluihinsa. Valtakunnallisessa D2D-hankkeessa saatiin samansuuntainen lopputulos: vain noin 9 % suuren riskin miehistä ja 21 % naisista valitsi ryhmämuotoisen ohjauksen (36). Vähiten ryhmäohjausta suosivat työikäiset miehet. Tämäkin tulos tukee havaintoa vaikeudesta sovittaa yhteen työ ja osallistuminen ryhmämuotoiseen ohjaukseen. Ryhmämuotoisen ohjauksen järjestäminen vuorotyötä tekeville onkin erityinen haaste, johon vastaaminen vaatii uusia toimintatapoja ja lisätutkimuksia. Tulosten perusteella yksilöohjausta tulee kuitenkin myös vastedes tarjota perusterveydenhuollon palveluna, erityisesti vuorotyöntekijöiden elintapaohjauksessa.

Työikäisen väestön terveyden edistämistoimien kehittämislinjat edellyttävät, että työterveyshuollon tutkimus- ja kehittämistyötä suunnataan erityisesti työterveyshuollon sisältöön, palvelujen toimivuuteen, menetelmien ja laadun kehittämiseen, taloudellisiin vaikutuksiin sekä vaikuttavuus- ja arviointitutkimukseen (1,37). Finnair Terveyspalvelut on ottanut käyttöönsä tämän tutkimushankkeen tuloksena kehitetyn terveystarkastusmallin, jossa viiden vuoden välein selvitetään ja arvioidaan työhön liittyviä kuormitustekijöitä ja työaltisteita sekä työntekijöiden elintavoissa ja yksilöllisissä ominaisuuksissa esiintyviä terveysriskejä ja tarjotaan elintapaohjausta.

Tutkimukseen osallistuneet kutsutaan seurantakäynnille vuosina 2009-2010, ja heille tehdään samat laboratoriotutkimukset, mittaukset ja kyselyt kuin tutkimuksen alussa. Seurantavaiheen tulosten perusteella voidaan arvioida hankkeessa kehitettyjen menetelmien terveydellisiä ja taloudellisia vaikutuksia. Seurantavaiheessa voidaan myös tutkia luotettavammin työaikojen vaikutusta diabetesriskiin.

Tästä asiasta tiedettiin

- Lihavuus on yleistyvä terveysongelma työikäisellä väestöllä.

- Diabetes ja sen liitännäissairaudet kuormittavat kansantaloutta yhä enemmän.

- Vuorotyö lisää sepelvaltimotaudin ja tyypin 2 diabeteksen vaaraa.

- Diabetesriskiä voidaan arvioida yksinkertaisella riskitestillä.

- Diabeteksen ehkäisy elämäntapamuutoksin suuren riskin henkilöillä on mahdollista.

Tämä tutkimus opetti

- Ilmailualan työterveyshuollossa kehitetty syvennetty ja laajennettu terveystarkastusmalli osoittautui toimivaksi ja hyväksi keinoksi löytää suuren diabetesriskin henkilöt.

- Terveystarkastuksen osaksi liitetyllä diabetesriskitestillä löydettiin hyvin myös henkilöt, joilla oli valtimotautien muita riskitekijöitä.

- Henkilökohtainen elintapaohjaus on ryhmäohjausta helpommin toteutettavissa epäsäännöllisiä työaikoja tekeville työntekijöille.