Alkuperäis­tutkimus 34/1997 vsk 52 s. 4021

Työterveyslaitoksessa vuonna 1995 tutkitut vesivauriotyöpaikkojen työntekijät

Kosteusvauriohomeiden aiheuttama ammattitauti todettiin 21:ltä Työterveyslaitoksessa tutkituista 142:sta vesivauriotyöpaikan työntekijästä. Kaikilla tutkimuksiin lähetetyillä työperäisen sairauden epäily kuitenkin oli oireiden ja altistumisen perusteella aiheellinen. Kosteusvauriomikrobien aiheuttamien oireiden ja sairauksien syntymekanismeista tiedetään toistaiseksi vähän. Valtaosa oireista näyttää olevan epäspesifisiä. IgE-välitteistä allergiaa niiden taustalta todetaan käytettävissä olevilla tutkimuksilla aniharvoin.

Aarne LaakkonenHelena KeskinenHenrik NordmanHelena NousiainenMaija HytönenBrita Grenquist-NordénMatti TuppurainenOuti Tupasela

Rakennusten kosteusvauriot ovat yleisiä asunnoissa, julkisissa laitoksissa ja työpaikoilla. Kostuneissa rakenteissa alkaa kasvaa mikrobeja, joita ei yleensä ole terveen rakennuksen materiaaleissa ja sisäilmassa. Kosteusvauriomikrobeille altistumisen on kuvattu aiheuttavan silmien ja hengitysteiden ärsytysoireita, yleisoireita, kuten huonovointisuutta, pahoinvointia ja päänsärkyä, allergisia sairauksia ja toistuvia hengitystieinfektioita (1). Oireet ovat pääosin ärsytysoireita, joiden mahdollisia aiheuttajia ovat homeiden aineenvaihduntatuotteet ja homekasvustosta irronneet osat.

Yleisoireet, ärsytysoireet ja toistuvat infektiot häviävät, kun altistuminen loppuu. Kosteusvauriohomeet voivat aiheuttaa myös astmaa ja nuhaa. Vakavin homeitiöiden aiheuttama tauti on allerginen alveoliitti, joka voi johtaa pysyviin keuhkovaurioihin. Kosteusvaurioiden yhteydessä sitä on todettu erittäin harvoin (1,2). Lieväoireinen ja hyväennusteinen, toksiinialtistumiseen liittyvä ei-allerginen alveoliitti (organic dust toxic syndrome, ODTS) on myös mahdollinen.

Tässä artikkelissa esitetään vuonna 1995 Työterveyslaitoksessa ammattitautiepäilyn takia tutkittujen vesivauriotyöpaikkojen työntekijöiden löydökset.

AINEISTO

Työterveyslaitoksessa tutkittiin vuonna 1995 ammattitautiepäilyn vuoksi 193 homeille työpaikallaan altistunutta potilasta. Heistä 142 (74 %) oli todennäköisesti altistunut kosteusvauriohomeille työoloissa, joissa ei tavallisesti ole merkittävää homealtistusta (taulukko 1). Nyt esiteltävään aineistoon ei sisällytetty henkilöitä, joiden työoloissa esiintyy yleisesti homeita, esimerkiksi maanviljelijöitä, puutarhatyön- ja sahatyöntekijöitä. Siihen ei myöskään otettu homenäytteitä tutkivia henkilöitä, kosteuden vaurioittamien rakennusten korjaajia tai henkilöitä, jotka työskentelevät jatkuvasti kosteissa olosuhteissa.

MENETELMÄT

Kaikki tutkitut henkilöt oli lähetetty selvitykseen kosteusvauriohomeille altistumiseen liittyvien oireitten takia (1). Oireiden ja kosteusvauriohomeille työssä altistumisen syy-yhteyttä tuki oireiden alkaminen vesivahingon jälkeen ja paheneminen työssä.

Potilaat tutkittiin yleisiä ammattitautidiagnostiikan periaatteita noudattaen, erotusdiagnostiikka mukaanlukien (3-7). Altistuminen katsottiin todennäköiseksi, jos rakennusasiantuntija oli kartoituksessaan todennut kosteusvaurion ja rakenteista otetuissa näytteissä esiintyi kosteusvauriolle tyypillisiä mikrobeja (8). Työpaikan mikrobiologisten näytteiden tulokset ja kosteusvauriohomeiden IgG-vasta-ainepaneelin tulokset olivat lähetteen mukana. Altistuneelta henkilöltä todetut kosteusvauriohomeiden IgG-vasta-aineet olivat lisävahvistuksena altistumisesta (9).

Ihopistokokeet käsittivät perussarjan, jossa on yleisimmät ympäristön allergeenit sekä kosteusvauriohomesarjan: Aspergillus fumigatus, Penicillium expansum, Aureobasidium pullulans, Botrytis cinerea, Mucor spinosus ja Saccharomyces cerevisiae (SoluPrick, ALK) ja lisäksi Neulasen laboratorion kosteusvauriohome-IgG-vasta-ainepaneelin homeuutteista saamiamme testiuutteita (Aspergillus fumigatus, Cephalosporium curtipes, Cladosporium cladosporioides, Geotrichum candidum, Penicillium brevicompactum, Phialophora bubakii, Rhodotorula glutinis ja Sporobolomyces salmonicolor).

Kosteusvauriohomeiden IgE-vasta-aineet määritettiin seerumista Pharmacia CAP System -menetelmällä. Nuhatutkimuksiin kuuluivat spesifiset nenäaltistustestit (kuvio 1), joissa käytettiin samoja uutteita kuin ihopistokokeissa (Alternaria alternata, Aspergillus fumigatus, Cephalosporium curtipes, Cladosporium cladosporioides, Cladosporium herbarum, Geotrichum candidum, Penicillium brevicompactum, Penicillium expansum, Phialophora bubakii, Rhodotorula glutinis ja Sporobolomyces salmonicolor).

Ammattiastmatutkimuksiin kuuluivat uloshengityksen huippuvirtaus (PEF) -arvojen seuranta työpaikalla (kuvio 2) ja keuhkoputkialtistustestit (7,10). Viimeksi mainittuihin oli saatavissa Aspergillus fumigatus ja Cladosporium herbarum (ALK) -homeiden vesiuutteet. Alveoliittia epäiltäessä PEF-työpaikkaseurantaan liitettiin kainalolämmön seuranta ja diffuusiokapasiteetin mittaus ennen seurantajaksoa ja sen jälkeen. Lisäksi näille potilaille tehtiin tietokoneavusteinen ohutleikekerroskuvaus, keuhkoputkien tähystys ja bronkoalveolaarinen huuhtelu.

TULOKSET

Kolmella tutkittavalla neljästä todettiin seerumista IgG-vasta-aineita ainakin yhdelle sellaiselle homesuvulle tai lajille, jota oli todettu työpaikan rakennenäytteissä. Altistumisajan arviointi oli vaikeaa, koska yli puolella tutkittavista ei ollut tietoa vesivahingon sattumisen tai toistuvien vesivahinkojen alkamisen ajankohdasta.

Tutkituista 21:llä sairauden arvioitiin aiheutuneen altistumisesta työpaikan homeille, joten se katsottiin ammattitaudiksi (taulukot 2 ja 3). Viidellä ammattitautina oli sekä astma että nuha ja yhdellä näiden lisäksi kolmantena silmien sidekalvotulehdus. ODTS-diagnoosin perustana pidettiin työpaikkaseurannassa todettua lämpöilyä ja tyypillisiä oireita sekä diffuusiokapasiteetin pienenemistä, lymfosytoosin puuttumista bronkoalveolaarihuuhtelunesteestä ja patologisten löydösten puuttumista keuhkokuvasta.

POHDINTA

Ammattitauti todettiin 15 %:lta aineiston ammattitautiepäilyn vuoksi tutkituista henkilöistä. Tutkituista 89 % ja ammattitautipotilaista 90 % oli naisia, mikä vastasi kyseisten, pääosin julkisen alan työpaikkojen henkilöstön sukupuolijakaumaa.

Homekasvuston muuttuminen olosuhteiden sekä kasvuston omien vaikutusten seurauksena selittänee sen, että korrelaatio työpaikkojen vesivaurioituneista rakenteista tiettynä ajankohtana viljeltyjen mikrobien ja tutkittujen seerumista todettujen IgG-vasta-aineiden välillä oli heikko, jos kriteerinä oli useamman kuin yhden mikrobin vasta-aineet. Vasta-aineet ovat voineet kehittyä myös ennen vesivahinkoa muualla tapahtuneen homealtistumisen seurauksena. Positiivinen vasta-ainetulos osoittaa, että henkilö on altistunut, mutta toistaiseksi on avointa, onko sen perusteella tehtävissä muita johtopäätöksiä (11). Tutkimme viiden homeen IgG-vasta-aineet Pharmacia CAP -menetelmällä 10:ltä kosteusvauriohomeiden aiheuttamaa ammattiastmaa sairastavalta sekä 31 oireettomalta Työterveyslaitoksen työntekijältä, jotka eivät tietojensa mukaan olleet altistuneet kosteusvauriohomeille. Ryhmien vasta-ainepitoisuuksissa ei todettu selviä eroja.

Lue myös

Tutkituista viidennes oli ihopistokokeiden perusteella atoopikkoja, kuten suomalaisessa väestössäkin. Niistä 14 ammattitautipotilaasta, joilla taudin mekanismi periaatteessa oli liitettävissä IgE-välitteiseen reaktiotapaan (astma, nuha, konjunktiviitti), 4 (29 %) oli atooppisia, mikä ei juuri eroa koko ryhmästä. Vain kahdella ammattitautipotilaalla löytyi osoitusta IgE-välitteisestä kosteusvauriohomeallergiasta (taulukko 2). Standardoimattomien allergiatestien takia ei voi sanoa onko tulos oikea. Erityisesti keuhkoputkialtistuskokeissa käytettävien vesiuutteiden valikoima on suppea. Kuitenkin Aspergillus fumigatuksesta, joka on tavallisimpia kosteusvauriohomeita, tutkimuksessa oli vesiuute käytössä. Yrityksemme valmistaa itse ihopistokoeuutteita kaatui allergeeniraaka-aineen niukkuuteen. Tulokset olivat yhtä negatiivisia kuin kaupallisillakin uutteilla tehdyt. Homeallergian tutkimuksia varten tulisi saada standardoidut testiuutteet, mikä edellyttää perustutkimusta homeen allergeeneista.

Yhtään allergista alveoliittia aineistosta ei todettu. Alveoliitin kaltaista ODTS-tyyppistä tautitilaa löytyi seitsemän.

Noin puolella niistä tutkituista, joilta ei todettu ammattitautia, taudinmääritys jäi kuvaamaan oiretta. Joissakin tapauksissa paikallisesti suoritettavat lisäselvitykset olivat tarpeen. Kolmasosalta todettiin vasomotorinen tai allerginen nuha tai astma. Näiden sairauksien kliiniseen kuvaan kuuluu oireiden lisääntyminen huonon sisäilman vaikutuksesta. Aika vesivahingosta oireiden alkamiseen oli tässä ryhmässä keskimäärin lyhyempi kuin niillä, joilta ammattitauti todettiin. Tämä sopii nopeasti alkavien oireiden todennäköiseen ärsytysetiologiaan.

Tulehdussairaudet olivat erotusdiagnostisesti tärkeitä, sillä parillakymmenellä tutkittavalla oli akuutti tai krooninen hengitysteiden tai silmän sidekalvon tulehdus. Suuri osa tutkituista kuvasi limakalvojen ärsytystä, väsymystä ja päänsärkyä, jotka yleisesti liitetään sisäilman kuivuuteen, korkeaan lämpötilaan ja tunkkaisuuteen.

Myös henkilöt, joilta ammattitautia ei todettu, olivat esitietojen mukaan altistuneet kosteusvauriohomeille ja heillä oli oireita, jotka kirjallisuuden perusteella liittyvät kosteusvauriohomeille altistumiseen. Täten työperäisen sairauden epäily oli perusteltu.

Valtaosa kosteusvauriomikrobien aiheuttamista oireista vaikuttaisi olevan epäspesifejä. Todettujen ammattitautitapausten määrä epäilyihin verrattuna oli pieni. Vain pienellä osalla altistuneista todettiin spesifiseen työperäiseen herkistymiseen viittaavat löydökset, jotka ovat ammattitautidiagnoosin ehto. Kosteusvauriomikrobien aiheuttamien oireiden ja sairauksien syntymekanismit ovat suurelta osin tuntemattomia. Käytettävissä olevien tutkimusten perusteella kyseessä aniharvoin on IgE-välitteinen allergia.

Kosteusvauriolle altistuneiden oireselvitys tulee tehdä pikaisesti tapahtuman havaitsemisen jälkeen ja ohjata jatkotutkimuksiin ne, joilta ammattitautia epäillään. Tulehdussairaudet on syytä sulkea heti pois. Ammattiastmaa epäiltäessä lähetteeseen liitetään PEF-työpaikkaseurannan tulos.

Vuonna 1996 työpaikkojen kosteusvaurioihin liittyneet lähetteet lisääntyivät Työterveyslaitoksessa neljänneksellä vuodesta 1995. Tutkittavien määrä kasvanee edelleen kunnes nykyiset rakennevauriot saadaan korjatuksi ja uusien syntyminen estetetyksi.

KIRJALLISUUTTA

Kirjoittajat

Kirjoittajat
Aarne Laakkonen
LL, työlääketieteen erikoislääkäri
Työterveyslaitos, työlääketieteen osasto
Helena Keskinen
LL, vt. osastonylilääkäri
Työterveyslaitos, työlääketieteen osasto
Henrik Nordman
LKT, tutkimusprofessori
Työterveyslaitos, työlääketieteen osasto
Helena Nousiainen
LL, yksikönjohtaja
Medivire Työterveyspalvelut Oy, Mikkeli
Maija Hytönen
LT, vs. apulaisopettaja
HYKS, korva-, nenä- ja kurkkutautien
klinikka
Brita Grenquist-Nordén
LKT, työlääketieteen erikoislääkäri
Työterveyslaitos, työlääketieteen osasto
Matti Tuppurainen
laill.lääk., työlääketieteen erikoislääkäri
Työterveyslaitos, työlääketieteen osasto
Outi Tupasela
FM, kemisti
Työterveyslaitos, työlääketieteen osasto


Kirjallisuutta
1
Husman T. Health effects of indoor-air microorganisms. Scand J Work Environ Health 1996;22:5-13.
2
Haahtela T. Sisäilman allergeenien merkitys. Duodecim 1996;112:1378-1389.
3
Antti-Poika M, toim. Työperäiset sairaudet. 1. painos, Helsinki: Työterveyslaitos 1993.
4
Nordman H, Keskinen H. Keuhkojen ammattitaudit. Kirjassa: Kinnula V, Tukiainen P, Laitinen LA, toim. Keuhkosairaudet. 1. painos. Jyväskylä: Duodecim 1997;586-608.
5
Terho E O. Allerginen alveoliitti ja sitä muistuttavat sairaudet. Kirjassa: Kinnula V, Tukiainen P, Laitinen L A, toim. Keuhkosairaudet. 1. painos. Jyväskylä: Duodecim 1997;113:334-340.
6
Hytönen M, Sala E. Nasal provocation test in the diagnostics of occupational allergic rhinitis. Rhinology 1996;34:86-90.
7
Keskinen H, Malmberg P. Keuhkoputkien spesifiset altistuskokeet. Kirjassa: Sovijärvi V, Uusitalo A, Länsimies E, Vuori I, toim. Kliininen fysiologia. 1. painos. Jyväskylä: Duodecim 1994;110:87-90.
8
Sisäilmaohje. Sosiaali- ja terveysministeriön opas 1997:1:56-63. Helsinki: Edita 1997.
9
Kotimaa M. Kosteusvaurion synty, kosteusvauriokohteen mikrobisto ja altistuneiden vasta-ainetutkimukset. Työterveyslääkäri 1995;13:126-130.
10
Piirilä P, Keskinen H, Korhonen O. Spirometriatutkimus ja PEF-seuranta avoterveydenhuollossa. Helsinki: Työterveyslaitos 1993.
11
Seuri M, Reiman M. Rakennusten kosteusvauriot, home ja terveys. 1. painos. Helsinki: Rakennustieto 1996.

Taulukot
1 Taulukko 1
2 Taulukko 2
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030