Alkoholin riskikäytön laboratoriomittarit
Alkoholin haitallisen käytön mittareina käytetään haastatteluja, strukturoituja kyselytestejä ja laboratoriodiagnostiikkaa.
Spesifisinä mittareina toimivat akuutissa tilanteessa alkoholin määritys verestä tai uloshengityksestä, hoitomyöntyvyyden seurannassa etyyliglukuronidimääritys ja alkoholin kroonisen haitallisen käytön mittarina CDT-määritykset.
Alkoholimaksasairautta epäiltäessä voidaan laboratoriomäärityksillä selvittää myös maksavaurion vaikeusastetta ja ennustetta.
Seuraamalla säännöllisesti alkoholin haitallisen käytön ja kudosvaurioiden mittareita voidaan motivoida potilasta vähentämään alkoholinkulutustaan.
Alkoholiongelmaisen potilaan ennusteen parantamiseksi ja maksasairauden ennaltaehkäisemiseksi alkoholin liikakäyttö pitäisi todeta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa (1). Mikäli ongelma ehtii vaikean riippuvuuden asteelle, kierrettä on vaikea katkaista ja potilaan ennuste on huono.
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
