Lehti 36: Katsausartikkeli 36/2014 vsk 69 s. 2195 - 2201

GLP-1-analogihoidon kohdentaminen potilaan verensokeriprofiilin ja kliinisten piirteiden perusteella

Hoitavan lääkärin tulisi valita tyypin 2 diabeetikolle hoitomuoto kliinisten piirteiden ja verensokeri-profiilin pohjalta sekä arvioida valitsemansa hoidon teho kriittisesti tavoitteenaan kustannustehokas ja turvallinen hoito.

GLP-1-analogit ovat ihon alle pistettäviä, tyypin 2 diabeteksen hoitoon tarkoitettuja valmisteita. Niiden etuja ovat painon lasku sekä se, etteivät ne aiheuta hypoglykemioita. Niitä tulee käyttää harkiten iäkkäillä, monisairailla ja munuaisen vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla.

GLP-1-analogit voidaan jaotella farmakokineettisten ominaisuuksiensa mukaisesti lyhyt- ja pitkä-vaikutteisiin valmisteisiin, joiden vaikutusmekanismit, teho ja sivuvaikutukset eroavat toisistaan.

Lyhytvaikutteiset GLP-1-analogit, eksenatidi ja liksisenatidi, vaikuttavat pääasiallisesti aterianjälkeisiin verensokereihin hidastamalla mahalaukun tyhjenemistä. Lyhyen vaikutusajan vuoksi niiden glukagonin eritystä vähentävä ja insuliinin eritystä lisäävä vaikutus ei ulotu yöllisiin verensokereihin.

Pitkävaikutteiset GLP-1-analogit, eksenatidin pitkävaikutteinen muoto sekä liraglutidi, vaikuttavat paasto- ja aterianjälkeisiin verensokereihin lisäämällä insuliinin eritystä ja vähentämällä glukagonin eritystä. Ne eivät hidasta mahan tyhjenemistä.

GLP-1-analogien käyttö yhdessä perusinsuliinin kanssa yleistyy.

Saara Metso

Hoitosuositusten mukaan diabeteksen hoitotavoitteet ja hoitomuodot tulisi räätälöidä yksilöllisesti verensokeritason ja kliinisten piirteiden perusteella, ja hoitojen tehoa verensokeritasoon tulisi arvioida systemaattisesti (1,2). Huolimatta siitä, että tyypin 2 diabeteksen hoidossa on…

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat