Korvaperäisen huimauksen patofysiologia perustuu pääasiassa vestibulo-okulaarisen heijasteen häiriöön, josta on usein merkkinä tasapainoelimen tai sen osan virhetoiminnan laukaisema nystagmus.

Vestibulaarineuriitissa kortikosteroidi edistää tasapainoelimen toiminnan palautumista, mutta vaikutusta potilaiden oireisiin ei ole voitu osoittaa.

Takakaarikäytäväperäinen hyvänlaatuinen asentohuimaus hoidetaan esim. Epleyn manööverillä ja vaakasuorasta kaarikäytävästä peräisin oleva asentohuimaus esim. Lempertin manööverillä.

Ménièren taudin hoidossa beetahistiiniä, diureetteja ja vähäsuolaista ruokavaliota käytetään edelleen vaihtelevin tuloksin. Taudin vaikeassa muodossa välikorvaan annettava gentamysiini on tehokas.

Pienen vestibulaarischwannooman kasvun seuranta magneettikuvauksella on leikkaus- tai sädehoidon vaihtoehto.