Kuinka gynekologisen syövän seuranta tulisi järjestää?
Gynekologiseen syöpään sairastuvien määrän on arvioitu kasvavan kolmanneksella seuraavien kymmenen vuoden aikana.
Hoidon jälkeinen seuranta vaatii yhä enemmän resursseja ja näyttö sen hyödyllisyydestä tulisi olla vahva.
Seurantasuositukset perustuvat retrospektiivisiin tutkimuksiin ja asiantuntijoiden antamiin ohjeisiin, koska aiheesta ei ole käytettävissä prospektiivisia satunnaistettuja tutkimuksia.
Seuranta ei näytä vaikuttavan ainakaan syövän uusiutumisen varhaisempaan toteamiseen eikä ennusteeseen.
Potilaiden keskeinen ja usein täyttymätön toive on saada psyykkistä tukea ja apua siihen, kuinka käsitellä syövän uusiutumisen pelkoa ja kuinka elää sen kanssa.
Myös Suomessa on aika ryhtyä pohtimaan, voitaisiinko matalan uusiutumisriskin gynekologisten syöpien seuranta siirtää erikoissairaanhoitajien pitämille oirepoliklinikoille, josta potilas ohjataan lääkärin vastaanotolle epäilyttävien oireiden ilmaantuessa.
Syövän hoidon jälkeisen seurannan ensisijainen tarkoitus ja odotukset saattavat potilaan ja lääkärin näkökulmasta katsottuna olla erilaisia (1,2). Tutkimusten mukaan potilas kokee, että seurannan ensisijainen tarkoitus on mahdollisen syövän uusiutumisen varhainen toteaminen ja hoitaminen. Lääkärin…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
