Nuorten itsetuhoisuuden ja epävakaiden piirteiden psykoterapeuttisten hoitomuotojen vaikuttavuus Systemaattiseen hakuun perustuva kirjallisuuskatsaus
Itsetuhoisten nuorten hoidossa suositellaan ensisijaisesti psykososiaalisia hoitoja. Myös tavanomainen hoito on tutkimuksissa vähentänyt itsetuhoisuutta, mutta ajankohtaisesti itsetuhoisille nuorille se ei yleensä ole riittävä.
Epävakaista piirteistä ja itsetuhoisuudesta kärsivät nuoret hyötyvät erityisesti dialektisesta käyttäytymisterapiasta. Myös mentalisaatioon perustuvan terapian ja kognitiivis-analyyttisen psykoterapian vaikuttavuudesta on alustavaa tutkimusnäyttöä.
Nuorten itsetuhoisuuden ja myös epävakaiden piirteiden hoitomuodoissa perheterapeuttisten elementtien yhdistäminen psykoterapiaan on hyödyllistä.
Hoitosuositusten antamiseksi tarvitaan lisätutkimusta eri psykoterapiamuotojen vaikuttavuudesta.
Itsetuhoisuutena pidetään kaikkia sellaisia ajatuksia ja toimintoja, jotka uhkaavat nuoren henkeä. Itsetuhoisuus voidaan nähdä jatkumona kuolemanajatuksista itsemurhayrityksiin ja itsemurhiin. Nuorten itsemurha-ajatusten vuotuinen esiintyvyys on noin 20 %, itsemurhayritysten 2,3–6 % (1).
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
