Lyhyesti: Etäpesäkkeinen syöpä lisää laskimotukoksen riskiä

Kirjallisuuden mukaan 4-20% syöpäpotilaista saa laskimotukoksen tai keuhkoembolian. Hollantilainen tutkimus raportoi, että syöpää sairastavan potilaan laskimotukoksen riski on 7-kertaistunut terveeseen väestöön verrattuna. Suurin riski on hematologisia maligniteetteja, keuhkosyöpää ja maha-suolikanavan syöpää sairastavilla potilailla. Riski on suurin juuri sairastumisen jälkeen, sekä niillä potilailla, joilla tauti on levinnyt laajasti. Suurentuneen trombiriskin takia on kirjallisuudessa suositeltu jopa profylaktista antikoagulanttien käyttöä. Toisaalta monen syöpäpotilaan ongelmana on verenvuotoriski. Varfariinihoitoon liittyy monia interaktioita muiden lääkeaineiden kanssa, ja minihepariinihoito tulee potilaalle kalliiksi. Laajamittainen syöpäpotilaiden profylaktinen antikoagulanttihoito ei houkuttele, mutta merkittävästi suurentunut trombiriski on syytä pitää mielessä.

Sirkku Jyrkkiö

Lyhyesti: Depressio ja insuliiniresistenssi

Aikuisdiabeetikko on muita useammin masentunut. Oululais-bremeniläisenä yhteistyönä on todettu 491 potilaan joukossa, että myös insuliiniresistenssi ja depressio korreloivat keskenään. Tutkimuksesta poistettiin diabeetikot, ja mittareina käytettiin Beckin depressioasteikkoa sekä kvalitatiivista, laskennallista insuliiniresistenssimittaria (QUICK). Numeerinen korrelaatio näiden välillä oli -0,24. Kirjoittajat ehdottavat mielenkiintoisella tavalla, että depression herättämät sisäeritysvasteet (arvatenkin esim. glukokortikosteroidi- ja katekolivaste) voivat jollain tavalla selittää havaintoa. Lyhyessä jutussa ei ymmärrettävästi asiaa voi pohtia sen laajemmin, esim. käyttäytymistieteelliseltä kannalta.

Robert Paul

Sosioekonomiset erot suuria yli 45-vuotiaiden kuolleisuudessa

Sosioekonomisista eroista terveydessä, sairastavuudessa ja kuolleisuudessa tiedetään yhä enemmän. Yhteiseurooppalaisessa tutkimuksessa analysoitiin kaikkiaan yli miljoona kuolintapausta vuosilta 1990-1997 kahdeksasta maasta, Suomi mukaan lukien. Tavoitteena oli selvittää yli 45-vuotiaiden joukossa koulutuksen yhteyttä eri kuolinsyihin ja kokonaiskuolleisuuteen.

Aulikki Nissinen

MRSA jenkkijalkapalloilijoissa

Metisilliiniresistentti stafylokokki (MRSA) on ollut ongelma meillä hoitolaitoksissa ja muualla sen lisäksi avohoidossakin. Tartuntatautien ekspertit USA:n CDC:ssa ovat nyt kiinnittäneet huomiota bakteerin aiheuttamiin infektioihin amerikkalaisen jalkapallon pelaajissa. St. Louis Rams (ehkä suomeksi pässit tai jukurit) kärsi paiseisista ihoinfektioista vuoden 2003 pelikaudella. CDC ryhtyi tutkimukseen ja totesi 9 %:lla joukkueen pelaajista infektioita. Infektiot olivat kentän aiheuttamissa abraasioissa paljaissa ihokohdissa. Erikoisen usein infektioita oli keskikenttämiehillä, jotka myllertävät eniten kontakteissa. Leesioista eristetty MRSA-kanta oli yhtä ja samaa genotyyppiä, tyyppiä, jota on USA:ssa löydetty yleisesti avohoidosta. Myös Jukurien vastustajista löytyi samaa bakteeria. Tartuntamekanismi jäi kuitenkin avoimeksi.

Heikki Arvilommi

Lihavuuskirurgia on todellinen vaihtoehto

Ruotsissa on tehty valtava tutkimus, jossa on seurattu ylipainon vuoksi leikattujen potilaiden kardiovaskulaaririskejä ja verrattu näitä muilla tavoilla hoidettuihin ylipainoisiin potilaisiin. Seurantaa on nyt jatkettu 10 vuotta. Lihavuuden vuoksi tehtiin erilaisia pantaleikkauksia, gastroplastioita tai ohutsuolen ohitusleikkauksia yli 4 000 potilaalle, joiden painoindeksi oli keskimäärin 41. Leikatuille valittiin 18 kriteerin mukaan verrokit, joita siis hoidettiin ilman leikkausta.

Robert Paul

Lyhyesti: Toipuuko lapsen menetyksestä?

Oman lapsen kuolema on ehkä rasittavin elämäntapahtuma, jonka kohteeksi ihminen voi joutua. Miten siitä toivutaan? Ruotsalaiset tutkijat selvittivät kirjekyselyn avulla, kuinka ahdistuneita ja masentuneita olivat ne vanhemmat, joiden lapsi oli kuollut pahanlaatuiseen kasvaimeen. Ahdistus ja masennus olivat lapsensa menettäneillä vanhemmilla yleisempiä kuin vertailuvanhemmilla. Oireet olivat vertailuvanhempia selvästi korkeampia, kun lapsen kuolemasta oli kulunut 4-6 vuotta, mutta eivät enää 7-9 vuoden kuluttua. Äidit raportoivat yleisesti korkeampia oiremääriä. Isät taas kärsivät suuremmasta oireilusta, jos kuollut lapsi oli yli 8-vuotias. Tutkimuksen mukaan näyttääkin siltä, että sairauden aiheuttamaan lapsen kuolemaan liittyvästä objektiivisesta oireilusta kyllä toivutaan. Eri asia on, miten subjektiivinen menetyksen kipeys muuten varjostaa ja muokkaa lapsensa menettäneen myöhempää elämää. Vielä yli 7 vuotta lapsen kuoleman jälkeen 20 % vanhemmista kertoi, ettei ollut toipunut surustaan lainkaan tai vain vähän.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Olisiko astman ilmaantuvuus sittenkin vähenemässä?

Hollannissa on seurattu neljänä poikkileikkaustutkimuksena vuodesta 1989 lähtien 8-9-vuotiaiden astmaesiintyvyyttä (kaikissa mukana yli 1 000 lasta ja osallistumisfrekvenssit 95 %:n luokkaa). Luvut osoittavat lievää, mutta selvää laskua. Samantapaisia havaintoja on tullut muualtakin (mm. Hong Kong, Korea, Sveitsi, Iso-Britannia). Kyse saattaa olla todellisesta muutoksesta parempaan, tai sitten tehostuneen lääkehoidon aiheuttamaa oireettomuutta ja harhaa. Hollantilaisten tutkimuksessa poikien lääkekäyttö lisääntyi nimittäin samalla merkitsevästi.

Hannu Puolijoki

Palaako potilas työhön ensimmäisen sydäninfarktin jälkeen?

Eläketilastoissa iskeemisen sydänsairauden osuus työkyvyttömyyden perusteena on pienentynyt olennaisesti parinkymmenen viime vuoden aikana. Sen sijaan ei ole ollut selvää käsitystä, kuinka moni ensimmäisen sydäninfarktin sairastaneista henkilöistä siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle sairastumistaan seuraavina vuosina.

Helena Hämäläinen - Lauri Virta - Juhani Mäki - Ilmo Keskimäki, Markku Mähönen - Vladislav Moltchanov - Veikko Salomaa

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 10/2005 Kommentteja
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030