Hollannissa pohditaan eutanasian rajoja
Hollannin lastenlääkäriyhdistys on hyväksynyt Groningenin yliopistosairaalan hoitokäytännön, joka ulottuu parantumattomasti sairaiden, vaikeasti kärsivien vastasyntyneiden elämän tahalliseen päättämiseen.
Groningenin sairaala kohahdutti viime syksynä kertomalla julkisesti käytännöstään. Oikeusministeriön mukaan sairaala raportoi viranomaisille neljästä lasten eutanasiatapauksesta vuonna 2003; diagnoosina oli vaikea selkärankahalkio, spina bifida. Lapsille annettiin sairaalassa tappava annos sedatiiveja.
Suomessa toivottomissa tilanteissa hoidot voidaan lopettaa ja antaa vain kipulääkitystä. Vaikeavammaisen vastasyntyneen irrottaminen hengityskoneesta johtaa elintoimintojen loppumiseen varsin nopeasti.
Groningenin protokollaksi nimetyn ohjeiston toimintalinjat on laadittu yhteistyössä syyttäjäviranomaisten kanssa, ja niitä noudattamalla lääkärit voivat raportoida vastasyntyneiden eutanasiatapauksista joutumatta syytteeseen. Perusvaatimukset ovat
- selvä diagnoosi ja prognoosi
- kestämättömät kärsimykset ilman toivoa tulevistakaan hoidoista
- molempien vanhempien tietoon perustuva suostumus
- kahden lääkärin itsenäisesti arvioiden vahvistama päätös
- hoidon ja kuoleman raportointi paikalliselle kuolemansyyntutkijalle.
Ohjeisto esiteltiin New England Journal of Medicinessä maaliskuussa (2005;352:959-62).
Lukumääräisesti käytäntö koskee hyvin pientä määrää vastasyntyneitä, hollantilaisten arvioiden mukaan noin kymmentä erittäin vaikeavammaista lasta vuodessa. Groningenin lastenklinikan johtaja Eduard Verhagen on korostanut haastatteluissa haluavansa nostaa asian julkiseen keskusteluun, jotta ratkaisuja ei tarvitse tehdä salaisesti.
- Suuri periaatteellinen kysymys tässä on, hyväksytäänkö eutanasia tapauksissa, joissa se ei perustu potilaan omaan tahtoon, sanoo terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan Etenen pääsihteeri Ritva Halila.
- Hollannin eutanasialainsäädäntö lähtee alun perin siitä, että potilaan tulee itse vapaasti ja toistuvasti ilmaista vakaa tahtonsa kuolla.
Hollannissa käydään keskustelua eutanasiakäytännön laajentamisesta muihinkin henkilöihin, jotka eivät pysty vapaasti ilmaisemaan tahtoaan, kuten syvästi kehitysvammaisiin tai pysyvästi koomassa oleviin. Hollannin lääkäriliitto esitti terveysministeriölle vuosi sitten itsenäisen lautakunnan perustamista käsittelemään tällaisia tapauksia.
